torstai 26. kesäkuuta 2014

Jo oli aikakin!

Nimittäin saada valmiiksi 2012 marraskuussa aloittamani salomoninsolmuhuivi. Heh. Olohuoneen ja lankavarastojen rymsteeraamisen seurauksena kaivoin eilen esiin kesken jääneen salomoninsolmuhuivin, jota nyt olen tässä virkannut sillä periaatteella, että loppuviikkoon mennessä sen pitää olla valmis. Vaati muutaman kahvimukillisen ja mustaksi palanutta mustikkapiirakkaa, että sain työn etenemään tähän pisteeseen. Huivi on nimittäin valmis! Työtä hidasti entisestään se, että joka toiseen solmuun olin virkannut turkoosin puuhelmen ja nämä helmet kiertävät huivin jokaista reunaa. Seuraa ruma kuvakollaasi. En saanut huivia paremmin kuvattua kännykän kameralla.


Solmuja kerrakseen.

Huiviin meni mustaa Seiskaa yksi 150g:n kerä sekä 2g piti nipistää jämäkerästä, että sain viimeiset solmut virkattua. Huivilla on sen verran reilusti kokoa, että se menee niin hartiahuivina kuin paksuna kaulahuivina. Mittaa pisimmällä sivulla on kaiken kaikkiaan 194cm ja helmiä huiviin meni 71kpl. Valkoisia koirankarvoja huivissa on yhden pienen koiran verran.

Nyt, kun tämän olen saanut valmiiksi, niin pitääkin katsella mitä seuraavaksi teen. Joku työ on kuitenkin saatava puikoille tai koukulle, sillä maanantaina pidetään kaveriporukalla ensimmäinen Käsityöpiirin miitti. Saas nähdä mitä kenelläkin on mukanaan. Hauskaa taatusti tulee olemaan. 


*McBurgerous*


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Polvisukat ihan itselle

Meinasi jo iskeä epätoivon, kun edellisen postauksen jälkeen ei meinannut löytyä neulomus- eikä virkkausvirettä. Sitten se iski maailman tympeimmän nyhräyksen muodossa, joita myös junasukiksi nimitetään. En vihaa mitään muuta niin paljoa kuin nurjan silmukan neulomista! Vaikka osaan nurjan neuloa kolmella eri tavalla, niin silti se on aina yhtä vastenmielistä nyhräämistä. Junasukissa yhdistyi vielä tuon raivostuttavan nurjan lisäksi maailman levottomin lanka, nimittäin Seiskan Raita kuvan väreissä. Tuo lanka ei ole toiminut missään ja sitä on aina vuoronperään neulottu ja purettu. Ihme kyllä, junasukissa lanka pääsi kerrankin oikeuksiinsa, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla tuli näin kesäkuun kunniaksi tapettua. Junasukat päätyvät siihen samaiseen kestokassiin, joka alkaa täyttymään hyvää vauhtia joulumyyjäisiä varten.


Uskomatonta! Se toimii sittenkin!

Junasukkien jälkeen iski sitten vuorostaan lattialla lojuvan lankakassin hämmentäminen, eikä rottinkiarkku välttynyt samalta operaatiolta... Eikä myöskään iso kestokassi, joka on tähän päivään saakka toiminut täysien kerien säilytyspaikkana. Olin kuulkaas yllättänyt, että minulla oli niin kassillinen korkkaamattomia Seiskoja! En yhtään muistanut omistavani esimerkiksi vaalean harmaata Seiskaa, joten oli äärimmäisen helppo kaivella ne kerät esiin kassin pohjalta! Mutta mitäs minä niistä? Hmm... 

Kirjahyllystä kaivelin esiin Ingalill Johanssonin ihanan neulekirjan "Luonnonkauniit neuleet". Kirjassa on toinen toistaan kauniimpia neuleita, jotka huutelevat vuorotellen "Neulo minut!". Tuosta kirjasta löysin yhden tosi ihanan villatakin ohjeen, jonka helmassa ja hihoissa on jännä kennokuvio. Tuo kennokuvio on saatu aikaan nostettujen silmukoiden, oikeiden ja nurjien kerrosten avulla. Päätin testata kyseistä kuviota polvisukissa, ja nämä sukat päätin tehdä ihan itselleni! Tällaiset niistä sitten tuli.


Ihan ikiomat sukkalit!

Sukkia varten loin 76 silmukkaa, sillä omaan varsin paksut pohkeet. Resorina on 1o1n, jonka jälkeen olen neulonut yhden välikerroksen ja aloittanut yksinkertaisen helmineuleen. Helmineuletta olen neulonut kahdeksan kerrosta, jonka jälkeen olen taas neulonut yhden välikerroksen. Itse kennokuvio on syntynyt seuraavalla tavalla:


1.-3.kerros: *3s oikein, 1s nostetaan neulomatta* (tätä toistetaan kolmen kerroksen ajan)
4.kerros: kaikki silmukat neulotaan nurin
5.-9.kerros: 2s oikein, *1s nostetaan neulomatta, 3s oikein* (*toistetaan*)
10.kerros: kaikki silmukat neulotaan nurin


Näitä kahta kuviokerrosta vuorotellaan joka toisella kerroksella, jolloin muodostuu kennomainen kuvio. Kennokerrosten jälkeen neuloin taas yhden välikerroksen ja tein vielä kahdeksan kerrosta helmineuletta. Pohjekavennukset tein Novitan Sukkalehden s.77 raidoitettujen polvisukkien ohjeiden pohjalta, kantapää on tehty vahvistettuna ja kärkikavennuksena taas tuttu ja turvallinen spiraali. Sukat neuloin yhtä aikaa käyttämällä 9 metallista 3mm puikkoa, jotta sain kerrokset täsmäämään. Vaikka ärsytti vaihdella töitä käsissä, niin sukat valmistuivat kuin huomaamattaan parissa illassa. 


Lähikuvaa kuviosta.

Vaan kyllä on sukat hyvät jalassa! Nehän piti korkata illalla koiran pissityslenkin yhteydessä ja isäntäkin pyöritteli päätään, kun koko illan tanssahtelin uudet sukat jalassa. Eihän niitä malttanut ottaa pois! Niin lämpöiset ja niin omaan jalkaan hyvin istuvat. Lankaa sekä polvi- että junasukkiin meni yhteensä 271g. Minullahan olisi tässä vaiheessa saavutettu ensimmäinen tavoite Lankalaihiksen osalta vaan pirulainen, kun pääsi lankoja siunaantumaan lisää joskus alkuvuodesta. Siinä vaiheessa, kun saan 2kg:n tavoitteen uudestaan täytetyksi, niin olen siinä vaiheessa vähentänyt reilun 3kg lankojani pääasiallisesti neuloen. Siispä pois näppiksen ääreltä ja kohti uusia neulomuksia!



*McBurgerous*


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Jämälankojen tuhoaminen jatkuu

Otin tavoitteekseni tuhota kaikki jämälangat, että saan ison paperikassin pois lattioilta viereksimästä. Hyvin on ainakin ajatustasolla lähtenyt toteutus käyntiin, ja toki niitä valmistuneita töitäkin on mitä esitellä. Nyt olin kuitenkin laiska kuvaamaan töitä yksitellen, joten yksi ryhmäkuva kelvannee esitellä. Eli tällaiset työt päättelin eilen illalla, kun tympäännyin neulomaan bambupuikoilla alpakkalankaa. Muuten olisi taas päässyt useampi työ kertymään ja sitten ei olisi ollut kenelläkään kivaa. Heh.


Raitoja ja aitoja


Kaikkiin töihin olen käyttänyt Seiskoja. Kirjoneuleessa vaihdoin nirkkoreunan jälkeen puoli numeroa isompiin puikkoihin, ettei työ päässyt menemään kasaan - tai miten sen nyt sanoisin, päässyt kirraamaan (Tämän sanan opin Facebookin Voihan villasukka -ryhmässä! Se kuvaa täydellisesti sitä tilannetta, kun kirjoneuletta neuloo liian pienillä puikoilla ja näin ollen langat kiristävät liikaa työtä). Puikkojen vaihtaminen isompiin kannatti, sillä jälki on tasaista katseltavaa. Samalla opin uuden päättelytavan, jota nyt tulen treenailemaan enemmän kirjoneuleiden kanssa. Siinä ideana on kuljettaa katkaistu lanka mukana samalla kuin neuloo, ja toki kannattaa vielä varmistaa päättely neulan kanssa työn valmistuttua. Lankaa lasten lapasiin ja sukkiin kului yhteensä 156g.

Sellaista väri-ilottelua tällä kertaa. Nyt otin käsittelyyn Seiskan vastenmielisimmän Raita-langan, sillä sen kanssa olen tapellut useita kertoja ja aina todennut, että se lanka ei vaan toimi missään muodossa. Katsotaan iskeekö purkoosi vai saanko jotain valmista aikaan. 



*McBurgerous*


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Vastauksia kysymyksiin

Sain huhtikuussa haastetehtävän Kerällä ja levällään -blogin Jenniltä ja tulin silloin luvanneeksi, että vastailen haasteeseen silloin, kun siihen sopiva rakonen löytyy. Olen aiemmin osallistunut samanlaiseen haasteeseen, joten tästä tuleekin itselleni varsin haasteellinen tehtävä sen suhteen, että yritän vastata eritavalla kuin aiemmin. En tällä kertaa kuitenkaan haasta ketään.


11 asiaa minusta 


1. Saatan nousta keskellä yötä keittämään kahvia, juoda kupposen ja painua takaisin nukkumaan ilman, että se vaikuttaisi yöuniini.
2. Pidän tulisesta ja mausteisesta ruoasta. Edes hernekeitto ei säästy pieneltä chilin lisäykseltä.
3. Vihaan ampiaisia yli kaiken! Niitä nähdessäni olen notkeampi kuin Chuck Norris.
4. Myös keltaiset toukat, tuhatjalkaiset ja pihtihännät saavat karvat nousemaan pystyyn.
5. Inhoan sekasortoa ja epäjärjestystä. Olen kuitenkin liian mukavuudenhaluinen tehdäkseni jotain asian eteen.
6. Olen omaksunut psyk.sairaanhoitajani antaman neuvon liian hyvin: "Kyllä ne villakoirat jaksaa odottaa!".
7. Korvissani on edelleen 4mm venytykset vaikka 10mm on ollut "tavoitteena" vuodesta 2009 saakka.
8. Värikkäin vaate, jonka omistan on punainen t-paita. Kaikki muut vaatteeni ovat mustia.
9. Tykkään salmiakista ja lakritsasta! Olen kyllä muutenkin varsinainen herkkuperse.
10. Rakastan palapelejä! 
11. Kaupassa asioidessa pakkaan ostokset kestokasseihin ja pyrin välttämään ylimääräisen muovin kärräämistä kotiin.

Kysymykset minulle:


1. Suurin ilosi?
 - Kyllä se taisi olla se hetki, kun paras ystäväni sai ensimmäisen lapsensa. Ylipäätänsä toisten onnelliset tapahtumat saavat minut aina iloiseksi.
2. Inhokkiruokasi, eli mitä et pistäisi ikinä suuhusi? 
- Mikrolenkki juustokuorrutuksella ja makaroonilla. HYI HELVETTI!
3. Lempipaikkasi kotona?
- Kesäisin viihdyn parvekkeella, muuten istun 24/7 sohvan nurkassa neuloen.
4. Kotoilu vai matkailu?
- Molemmat. Haluan nähdä maailmaa, mutta kotonakin on ihan mukava olla.
5. Kirja vai tv?
- Kirja. Jaksaisi vaan joskus keskittyä siihen lukemiseen.
6. Lempiesineesi/asiasi?
- Pieni vihreä lasimöykky, jonka olen joskus pienenä tyttönä kaivanut esiin isäni kanssa. Se on minun aarre!
7. Heti vai huomenna?
- Heti huomenna. Huomenna aloitan laihiksen, huomenna menen lenkille, huomenna teen sitä, huomenna teen tätä, huomenna... Se ikuinen huominen! Heh.
8. Sisustusvärisi?
- Valkoiset koirankarvat.
9. Tip top vai hälläväliä?
- Vähän molempia. Jos kyse on leivonnaisista tai käsitöistä, niin paskaa en päästä käsistäni. Silloin kaiken pitää olla just eikä melkein. Olen ehkä hivenen perfektionisti joissain asioissa.
10. Lempivuodenaikasi?
- Syksy!
11. Löytyykö viherpeukaloa?  
- Taitaa sitä vähän löytyä, kun kerran chilien kasvatukseen olen hurahtanut.


Nyt minun kuuluisi esittää 11 kysymystä ja haastaa sen jälkeen 11 blogia, vaan en taida nyt niin tehdä. Tähän vastailuun sain kulumaan aikaa reilun tunnin verran, joten jätän haastamisen ja kysymysten keksimisen seuraavaan kertaan. Sallittakoon se tällä kertaa.



*McBurgerous*


tiistai 10. kesäkuuta 2014

Pylväsryhmiä lapasen varressa

Ideahan lähti taas siitä, että sitä ei juurikaan ollut - mitä nyt jämälankakassista pilkisteli yksi vastenmielisimmistä väreistä, nimittäin vaaleanpunainen. En saanut siltä rauhaa sielulleni, joten lanka käsiin ja silmukat puikoille vaikka hampaat irvessä, ja siitä sitten nirkkoreunaa neulomaan. Ennen kärkikavennuksia ounastelin, ettei lanka tule riittämään kahteen lapaseen. Niinpä sitten neuloin lapasen kärjen harmaalla, ja se antoikin aika mukavan pehmeän säväyksen muuten niin tympeälle värille. 

Vaan eihän se siihen jäänyt, että olisin jättänyt lapaset niin yksinkertaisen näköiseksi. Siinä vaiheessa alkoi ideariihi puskemaan puolivalmista ilmoille, ja sehän piti sitten siirtää ensimmäiseen lähes valmiiseen lapaseen. Virkkasin kiinteitä silmukoita lapasen ympäri, eli yksi kiinteä silmukka aina yhden silmukkalenkin ympärille. Näitä raitoja tein kolme, sillä yksinäinen näytti vaatimattomalta, kaksi riiteli keskenään ja kolmas toi tasapainon työhön. Mutta tämän virkkailun seurauksena sain idean virkata pylväsryhmiä nirkkoreunaan. Reunassa on kaksi kerrosta  pylväsryhmiä, jotka asettuvat limittäin toisiinsa nähden. Ja tällaiset niistä tuli...


Pinkkihirmut

Olipa kerran nirkkoreuna...


Näistä lapasista tuli oikeastaan aika nätit. Vastenmielinen väri tuli melkein kokonaan käytetyksi, sillä sitä jäi vielä parin metrin verran. Lankana oli jälleen kerran Seiska, sillä se tuntuu täyttäneen lankakorin sekä sisä- että ulkopuolelta, ja Seiskoja meni yhteensä 70g näihin lasten lapasiin. Saa nähdä mitä sitä sitten rupean neulomaan. Kirjanpitoni näyttää sellaista tilannetta, että voisin neuloa välillä poikien lapasia. Sukat eivät oikein hotsita tällä hetkellä.

Mutta sellaista tällä kertaa. Jatketaan harjoituksia! Heh.


*McBurgerous*


torstai 5. kesäkuuta 2014

Neuloosin uhri

Olen ollut melkoisen vakavan neuloosin parissa koko sen ajan, mitä olen lomaillutkin. Tämä neuloosi sai siis alkunsa heti topin päätyttyä, ja on jatkunut tähän päivään saakka. Koko ajan on sukkapuikot käsissä ja myllään lankavarastojani ympäri etsien sitä "Just sopiva!" -nimistä lankaa. En välttämättä ole kuitenkaan neulonut sitä kuuluisaa vuorokautta ympäri. Muutama kerros pahimpaan neuloosin nälkään, sitten pari kerrosta lisää, ja taas pari kerrosta... Jatkuva oravanpyörä. Tykkään!

Eilen päättelin kaksi paria sukkia sen kunniaksi, että A) sain toisenkin sukkaparin valmiiksi TAI B) ajattelin olla noheva, kun aiemmin päivällä olin kerran käynyt Ystäväni kanssa mattopyykillä. Molemmat vastaukset ovat oikein! Heh. Minulla on yleensä tapana päätellä työ heti valmistuttuaan ettei niitä pääse kertymään, sillä sitten se vastaa tympii päätellä langanpätkiä. Nyt neuloosin uhrina olin kuitenkin saanut kaksi paria sukkia valmiiksi enkä ollut vielä ensimmäisiäkään päätellyt. Oli todella lähellä, etten aloittanut kolmatta paria neulomaan. Se olisi lähtenyt siinä vaiheessa kirjaimellisesti käsistä, eli pääteltäviä olisi yllättäen ollut ainakin ziljoona! Mutta tällaiset sukat sain pääteltyä...



Kerrosrivinousua ja raitaa.


Kierteinen kerrosrivinousu.


Kuten kuvasta näkyy, niin olen käyttänyt samoja lankoja molempiin pareihin. Raidat ovat Seiskan Raita -lankaa ja yksivärinen harmaa on myöskin Seitsemää Veljestä. Kokeilin ensimmäistä kertaa myös kerrosrivinousua, mutta nostin langan vähän "väärin" ja kerrosrivinoususta tuli kierteinen. Mutta eipä tuo haittaa ollenkaan, sillä näyttäähän nuo sukat aika mukavalta tuollakin tavalla tehtynä. Lankaa sukkiin meni yhteensä 173g. Keristä jäi vielä sen verran lankaa tähteelle, että saan neulottua vielä parit pienemmät sukat. Kuvan sukat ovat koko 34.

Mitäs muuta? Noh, oltiin isännän kanssa mökillä ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Tokihan siellä piti pari yötä olla, lämmittää puusaunaa vuoronperään ja takassa poltettiin muutama erä puita, jotta illalla oli sitten mukava istua tuvassa vilttiin kääriytyneenä ja neuloa. Myös Hilma, kavereiden kesken Humppis vaan eli elämääni ilostuttava karvakorva oli täysin lomatunnelmissa. Ihan sama missä sitä ottaa rennosti! Nenän kun asettaa tuolin poikkipinnalle lepäämään, niin ihan sama vaikka muu makuualusta onkin suunniteltu toyvillakoiralle. Oli naurussa piteleminen, kun koira yritti mahduttautua liian pienelle makuualustalle. Siihen se runtti kuitenkin sai itsensä survottua.


Väittävät, että en ole toyvillakoira.


Kukkia ja sympaattinen ötökkä.


Makoilun lisäksi koira kunnostautui kaivamalla parit kuopat, kun uimiseen oli vesi liian kylmää jopa koiran mielestä. Itse innostuin tuijottelemaan sukkapuikkojen lisäksi pihlajien ötököitä. Se on kesä nyt!


*McBurgerous*