sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Virkkauksia

Iski neuloosijumi eli tila, jossa neulominen jumittuu täydellisesti. Edellisessä postauksessa esittelin Minions eli itse ilkimyksen inspiroiman lapasen, jonka pari on edelleenkin puikoilla odottamassa valmistumista. Tarkoitus on saada lapaset valmiiksi vielä tämän kevään aikana, sillä niille on jo omistajakin valmiina odottamassa kaveria monsteripipolleen. Mainittakoon myös tässä välissä, että osaan tehdä nyt sen kiilapeukalon, joka oli minulla henkilökohtaisena oppimistavoitteena neulomusten ihmeellisessä maailmassa.

Mutta asiaan... Ystäväni, joka taannoin innoistui virkkaamaan mattoja ontelokuteesta, pyysi erään koulupäivän päätteeksi vilkaisemaan tekelettään. Matto oli hänellä loppua vaille valmis, mutta viimeisen kerroksen kanssa hän tarvitsi tulkkia tulkkaamaan mitä ja miten pitää virkata. Samalla huomattiin, että ohjeessa on oltava virhe, sillä matto muistutti lähinnä löysää lierihattua. Niinpä ystäväni virkkasi mattonsa valmiiksi, tuumasi sen olevan harjoituskappale ja kantoi sen seuraavana päivänä kouluun. "Tee ihan mitä tahdot!" saatesanoin sain maton. Illalla sitten ystäväni laittoi viestiä, että oli ruvennut virkkaamaan Kauhavan Kangas-Aitan  ohjeella uutta mattoa - samanmoinen oli ollut ensimmäinenkin, mutta ohjeita tarkasteltuaan oli huomannut ensimmäisessä ohjeessa olevan liian vähän kerroksia.

Tästä innostuneena purin sitten saamani maton tekeleen, ja aloitin itsekin virkkaamaan tuon uuden ohjeen mukaisesti. Jos olisin saanut virkata vuorokauden ilman keskeytyksiä, niin matto olisi valmistunut vuorokauteen. Sen sijaan sitä tehdessä meni melkein viikko, mutta lopputulokseen olin tyytyväinen. Matto palaa takaisin ystävälleni, ja saan työn alle toisen maton. Näin meillä tämä työnjako toimii. Heh. Mattoon käytin siis valkoista ontelokudetta, ja lopusta kuteesta virkkasin pöytätabletin Novitan uusimmasta lehdestä löytyneen ohjeen pohjalta. Kude loppui 8 kiinteää silmukkaa aikaisemmin, joten jouduin viimeiset kiinteät silmukat virkkaamaan kaksinkertaisella Seiskalla. Sitä ei työstä kuitenkaan huomaa äkkiseltään katsottuna.



Virkattu matto on nätti matto.

Epätarkka kuva pöytätabletista.


Langavarastojani vajutin 201 gramman edestä lahjoittamalla muutamat ällötykset päiväkodille askarteluja varten. Langat olivat lähinnä akryylilankoja ja sellaisissa väreissä, että niitä en itselläni halunnut pitää enkä yksinkertaisesti keksinyt niistä mitään tekemistä. Keskeneräisiä töitäkin on mitä tehdä ja toivottavasti saan niitä valmiiksikin jossain vaiheessa.

Koulu alkaa olemaan tämän lukuvuoden osalta aika lopuillaan. Puolentoista viikon päästä alkaa lukuvuoden viimeinen harjoittelu, ja sehän toteutetaan päiväkodissa. Tiedossa on myös syksyn koulutusohjelma, jonka puitteissa tiedän valmistuvani aika tarkalleen vuoden päästä lähihoitajaksi sairaanhoidon ja huolenpidon pariin. Ensimmäinen opintovuosi on mennyt todella nopeasti ohitse, vaan on tahtikin ollut sen mukainen. Nytkin minun pitäisi olla lukemassa kolmeen eri tenttiin, mutta päätin sitten päivittää blogin. Heh. 

Ja mitä tulee tulisieluihin, niin yksi ainoa chili jäi kokonaan itämättä. Meillä ei siis tule olemaan kesällä Peito de Moca -chilejä, mutta kaikkia muita chilejä sitten senkin edestä. Noin reilu viikko sitten koulin taimet omiin yksiöihin, kasvualustana turvebriketit. Kaiken kaikkiaan 28 taimea palvoo aurinkoa keittiön ikkunalaudalla.

Sellaista tällä kertaa, mitä lie seuraavalla kerralla.


3 kommenttia:

  1. Ihan kivat virkkuukset, nopeesti oot saanu valmista aikaan! Jos osoittautuu että chilejä on teijän tarpeisiin liikaa, niin yhelle tai kahelle taimelle voisin tarjota suojelevan kodin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän noista taimista muutaman joudu kotiuttamaan toisaalle. :) Muuten on parveke täynnä chilejä.

      Poista
  2. Työ syötte sitten chilihaukee? Ja äärettömän hyvin tuhlatut lankavarastot, loistosuoritus!

    VastaaPoista

Mieltäni piristää, kun jätät muistoksi kommentin tai parin! Kiitos!