perjantai 28. maaliskuuta 2014

I see Minions!

Näinkin voi käydä, kun aloittaa neulomaan sinisellä langalla lapasta ja tajuaa, että se ei riitä kuin kahteen varteen. Sitten sitä hädissään yhdistää keltaisen langan työhön, ja neljännen kerroksen kohdalla saa idean neuloa itse ilkimyksen. Innoissaan luomuksestaan ei tietenkään voi malttaa odottaa toisen valmistumista, vaan kuva on saatava blogiin heti.

Minun heti oli kyllä kylmän kahvin, kahden puhelun ja ruoanlaiton mittainen. Olisi ollut vieläkin pidempi, jos Novita ois tullut tänään postin mukana.


perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kun Lankalaihis otti takapakkia

Ei, en retkahtanut. En oikeastaan ostanut yhden ainutta kerää. Ensin en meinannut laittaa niitä koko laihiksen saldoon mukaan, mutta sielu ei anna periksi. Pakkohan ne on listata, kun leikkiin kerran lähdin. Syylliset tulevat tässä selityksineen.


Huomaa koira!!!

Äitee neuloi tyttärelleen polvimittaiset sukat alkuvuodesta ja antoi Jawol Magic-kerien loput allekirjoittaneelle. Lankaa kahdessa kerän jämässä on yhteensä 79g. Sen vielä sielu kestää. Minullahan on lupa vastaanottaa lankoja, onhan?


Huomaa tossu!!!

Sitten allekirjoittanut vietti syntymäpäiväänsä. Äiteeltä sain lahjaksi itse värjäämää lankaa, jota olin jo aikaisemmin hypistellyt ja ihastellut langan väriä. Väriaineena on käytetty Roberts:n jauhemaisia karkkivärejä, iältään ikivanhoja ja paakkuisia. Vyyhdissä on 100g lankaa, jonka vielä sielu kestää Lankalaihista ajatellen. Ja kuvan tossua oli pakko kokeilla, kun Nemiran nurkkaus -blogissa oli selkeä ja yksinkertainen ohje. Nättejä tossuja on kyseisen blogin pitäjä saanut käsistään aikaan, ja syntymäpäiviähän ei lasketa mukaan. Eihän?


Huomaa Knit Pron puikot!!!!

Ja sitten se, kun sielu ei kestä enää. Heh. Liityin taannoin Juju-kirjakerhoon, koska olen kirjahamsteri. Äiteeni halusi liittyä myös Jujuun ja minä heti innoissani mainostin, että saan tilaajalahjan, kun liitän jonkun ystävän Jujuun. Vaihtoehtonahan oli Hans Välimäen kattiloita, joku kirjontatyö tai sitten poncholangat ja Knit Pron puikot. No langat tietysti, kun kattiloita on ihan tarpeeksi ja kirjonta ei nyt sattunut nappaamaan. Lankoja tuli kaiken kaikkiaan 850g ja ettei puikkoja sivuuteta, niin Knit Pron puikot ovat 4mm ja 5mm paksuiset. 

Eli yhteenveto: 79g + 100g + 850g = 1029g. Lankalaihiksen tiimoilta olin ennättänyt kuluttamaan pois 1060g lankavarastoni sisältöä, mutta tämän hairahduksen takia kokonaiskulutus koko vuoden ajalta on vain 31g. Taitaa siihen 2kg:n tavoitteeseen olla vielä hieman matkaa. 

Että sellaista. Sielu vaikenee.



lauantai 8. maaliskuuta 2014

Virkamiessukat

Vain napit puuttuu. Sain tänään valmiiksi nämä taittovarrella olevat sukat. Neuloin alkuun aina oikeaa, sen jälkeen oikeaa ja 1o 1n resorin nilkkaan. Kärkikavennukset on tehty spiraalikavennuksina. Jämälankoja näihin sukkiin kului tasan 66g, ja olivat nopeat neuloa. Taidankin neuloa toiset samanlaiset, mutta eri väreillä. Voisihan sitä lauantaita huonommallakin tavalla viettää kuin neuloen.











torstai 6. maaliskuuta 2014

Mansikkasukat

Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Näinhän ne lurittelee vanhoissa loruissa. Mitäs jos päivitetään tuo loru neuloosin muotoon? Oma sukka mansikka, muitten sukka mustikka. Vai sukka kuin sukka? Liekö tuolla nyt merkitystä mopon ohjattavuuteen. Heh.

Äsken sain kuitenkin pääteltyä, yllätys yllätys, lasten sukat, jotka ovat jälleen kerran omaa mallia. Olen nähnyt toisten neulojien tekemiä sukkia malliltaan mansikka, joten vähän omaa sävellystä kehiin ja hyvät tuli. Tätä blogia seuratessa on varmasti moni huomannut, että teen aika mutulla näitä neulomuksia. Ohjeita käytän äärimmäisen harvoin, sen sijaan purkoosia äärimmäisen paljon. Näitäkin sukkia muutamaan otteeseen tulin purkaneeksi ja melkein tekee mieli purkaa nytkin, sillä yhdessä kohtaa sukkaa näkyy rumasti päättelyt. No, mitä tuumaatte? Onko ne edes mansikoiden näköiset?



Taustalla jo tutuksi käynyt sohvatyyny.


Noissa sukissa tein kantalapun vähän eri tavalla. Kerroksen alussa nostin aina ensimmäisen silmukan ja seuraavat kolme silmukkaa neuloin aina oikealla. Aika nätisti tuo kantapää istuu tuohon sukkaan, tuo jotenkin elävyyttä ja vähän kai sitä kuuluisaa koristeellisuutta. Älkää tuojotelko virheitä, jos niitä näkyy kuvassa. Katsokaa miten hieno se kantapää oikein on! Heh.


Semmoinen sykkyrä se.

Jeps. Eiköhän se postaus ollut tältä päivältä siinä? Taidan lähteä nyt koiruuden kanssa pihalle tuulettumaan toviksi, ehkä kokeilen lenkkareiden pitävyyttä paikoin jäisellä pyörätiellä. Ei minusta tanssijaksi ole, mutta piruetit ovat melkoiset.  Ai niin, lankaa meni noihin sukkiin 53g. Lankalaihiksen kannalta se tarkoittaa sitä, että olen vain muutaman hassun gramman päässä tavoitteen puolivälistä! 

Vaan nyt minä menen. Muistakaa piruetit!


keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Lasten sukkia - taas!

Olen jäänyt koukkuun lasten sukkien neulomiseen. Ne ovat jotenkin niin nopeita neulottavia eikä niitä tehdessä tarvitse miettiä mitään. Ennen iltavuoroon menoa olen ennättänyt yleensä varren neulomaan ja kantapääkin on jo siinä vaiheessa tehty, kun pitää jo lähteä fillaroimaan kohti työpaikkaa. Jos yhdeltä istumalta saisin neuloa ilman minkäänlaisia keskeytyksiä, niin varmasti saisin pari-kolme paria sukkia valmiiksi. Aikuisten sukat ovat tylsiä, pitkäveteisiä neulottavia. Ilmankos en niitä hirveästi neulokaan.

Helmikuun puolella ennätin vielä neulomaan yhdet lasten sukat, ja maaliskuun starttasin tuhoamalla loput punasävyisestä Raita-langasta lasten Olga-sukkiin. Niiden jälkeen aloitin tekemään kirjoneuleena lasten sukkia, mutta kuvio ei natsannut yhtään, joten purkoosia piti tarjota pariin otteeseen. Eilen illalla sitten kuitenkin aloitin neulomaan omaa versiotani Mansikka-sukista, ja tänään saatan saada nekin valmiiksi ennen illan kiekkopeliä. Makkarasukat sen sijaan ovat ja pysyvät keskeneräisinä. Heh. Vaan tässäpä on kuvatusta helmikuun viimeisistä ja maaliskuun ensimmäisistä sukista. Lankaa vihreisiin sukkiin meni 55g ja punaisiin Olga-sukkiin meni 49g.

 
Jujut-muistikirjaan kirjaan ylös kaikki neulomani.


Kuvassa värit väärällään.

Jujut -muistikirjaan tosiaan kirjaan kaiken mitä olen neulonut, mitä tavoitteita olen asettanut itselleni vuoden ajaksi käsitöiden saralla, miten paljon olen kuluttanut lankaa ja mitä kokoa olen neulonut. Tuosta kirjasta on ollut paljon iloa, kun olen seurannut omaa etenemistä mm. Lankalaihiksen osalta - ja muistikirjan lisäksi merkitse vielä seinäkalenteriinkin milloin olen mitäkin neulonut. Haaste -postauksessa totesin, että olen kalenterin orja, joten tämä varmasti tiivistääkin kertomani. 

Mutta niihin neulomuksiin tai lankeemuksiin. Kävin maanantaina äiteen kanssa maailman parhaimmassa lankakaupassa, nimittäin Kästyövakassa. Voitte vaan kuvitella miten vaikeaa on sellaiselle ihmiselle niiden lankojen hiplaaminen ja näkeminen, joka on kieltänyt itseään ostamasta lankoja ennen kuin se kaksi kiloa on kulutettu pois neulomalla. Kuolasin ainakin Pirtin Kehräämön puna-mustaa karstalankaa, Regian Fluormaniaa ja Jawol Magicia ja ja ja ja... Kaikkia sellaisia ihania, herkullisen värisiä lankoja, joita teki mieli ostaa sen seitsemänsataa kiloa lisää. Tyydyin kuitenkin ostamaan vaan kahdet 40cm pyöröpuikot, jotta pääsen kokeilemaan sukan neulomista pyöröillä. Vielä en ole sinne asti kuitenkaan päässyt. Kästyövakan omistaja tuumasi Lankalaihiksesta, että hölmöä tuollaiset laihikset, kun ei saa lankoja ostaa. No nii-in, minä olen ihan samaa mieltä! Itsepähän itseni ostokieltoon asetin. Heh.

Sellaista lankarintamalta. Lähikaupasta ostin kuitenkin Novitan Lapaslehden, kun tarkoituksena on opetella tekemään sekä se intialainen peukalo kuin kiilapeukalokin. Tuossa lehdessä näin niihin hyvät ohjeet, joten pakko-ostos. Sitten erehdyin huomaamaan tarjouksen, että neljä Novita-lehteä vuodessa 29euroa ja tupsukehikot tilaajalahjana. No hemmetti, tilasin sitten Novitan, että saan ne tupsumasiinat. Nyt vaan odottelemaan, että milloin tulee noutolappu postiin.

Siinäpä taas vähäksi aikaa kuulumisia. Tämän viikon olen lomaillut, tai pikemminkin tehnyt kouluhommia pois alta. Ensiviikolla on vielä neljä päivää töitä, sitten koittaa paluu opinpolulle. Kyllä tämä tästä taas, kun vauhtiin pääsee eli takaisin sukkapuikkojen äärelle.