lauantai 8. helmikuuta 2014

"Monsteri"pipo

Luin eilen illalla Suuri Käsityö -lehden 40-vuotisjuhlanumeroa! Koska osaan keskittyä olennaiseen, niin takakannesta löysin kaikista mielenkiintoisimman ja inspiroivimman asian. Nimittäin hassut "monsterit".


Lehden kiinnostavin juttu oli...


Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi kuvan oikealla olleeseen hampaallisen illistelijään, jonka seurauksena sain aivopierun. Siinähän olisi pipolle ideaa. Ei sitten tarvittu kovin suurta inspiraatiota sen jälkeen, kun tajusin hahmojen silmissä olevan niitä värejä, mitä minulla oli vielä vajoissa Seiskoissakin. Ei muuta kuin koukku käteen ja värkkäämään silmäparia. 


Silmät sillä on vihreät, vaikka kieronlaiset.

Silmistä tuli hieman eri paria olevat, mutta kukas meistä olisi täydellinen. Sen verran väsynyt olin kuitenkin illalla enää jatkamaan, vaan päätin haudutella ideaa yön ylitse. Ja kun aamu viimein koitti, suuntasin heti koiran aamupissityksen jälkeen kahvipannulle ja lankakassille nimenomaisessa järjestyksessä. Lankakassissa oli korkkaamaton kerä kirkkaan vihreää Seiskaa, kun tuli joskus sitä ostettua tarjouksesta ennen Lankalaihikselle ryhtymistä. Loin 112 silmukkaa 3,5mm bambuille ja neuloin ensimmäiset 5cm joustinta silmukoin 3o 1n. Tämän jälkeen neuloin oikeaa neulosta 10cm ja sen jälkeen aloitin kavennukset. Ja kun olin päätellyt pipon, niin ompelin silmät ja suhrasin neuloen sekä päätellen hampaat pipon reunaan. Tällainen siitä sitten tuli.


Parvekkeella vihreä meni harmaaksi.


Ja sisällä vain vihreä oli itsensä värinen.


Ja nyt laittakaa rasti ruutuun, sillä tämä oli elämäni ensimmäinen itse tehty pipo. Ohjetta en taaskaan käyttänyt minkäänlaista - annoin vain puikkojen rallattaa ja langan kulkea sormien välistä. Siitä piposta piti kyllä tulla aikuisten kokoa oleva, mutta olisin saanut vielä neuloa 5cm lisää sileää neuletta. Piposta tuli sitten lasten pipo, mutta käyttäjä oli heti mielessä. Uskoisin pipon olevan hänelle mieluinen, kun äiteeni tiesi kertoa 5-vuotiaan mummotettavan tykkäävän vihreästä väristä. Ja eihän nyt monstereista voi olla tykkäämättä, kun ne ovat näin hassuja! Isäntäkin naureskeli, että mistä ihmeestä minä nyt tuohon sain idean! Suuri Käsityö -lehden juhlanumerosta! Sitä varten niitä lehtiä kai tilataan. Heh. No, joka tapauksessa pipoon sain hurahtamaan 71g lankaa, joka mukavasti auttaa Lankalaihiksen tavoitteen saavuttamisessa.

Puikoilla on tämän lisäksi yksi pari sukkia, sellaisia hassuja makkarasukkia. Tai no, parista puuttuu toinen sukka. Olen sen kyllä aloittanut, mutta on sen verran tympeä tehdä ainakin se varsi, että ei ihan heti tee mieltä aloittaa uutta samanlaista. Ja varsinkaan Taika-Nallesta! Nallen paksuudessa menee raja sietokykyni suhteen, argh! En nyt tähän kuitenkaan keskeneräisistä kuvia laita, vaan jätetään seuraavaan postaukseen. Huomenna yritän tehdä paluuta työssäoppimispaikkaan, sillä tiistaina pääsi noro yllättämään kesken työpäivän ja kuumetta on pitänyt aina tämän päivän aamuun. Olo on kuitenkin kevyt taudin jäljiltä.

Vaan se on nyt hilirimpsis, ihmiset! Minä painun nyt saunaan ottamaan sellaiset löylyt, että kaikki oravaa pienemmät pöpöt putoilevat nahkasta kiljuen. Kiitos ja hei!



12 kommenttia:

  1. Aivan karmean ihana <3 Siitä se lähtee, kehitytään jne. Äiti osti mulle uuden ompelukoneen saa nähdä kehitynkö minäkin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja onnea! :D Meillä on oltava toivoa ompelukoneidenkin kanssa, kun kerran osataan lankaa käsitellä jotenkin.

      Poista
  2. On se aivan ihana monsteripipo!! - äitees

    VastaaPoista
  3. Sehän on ihan neulojansa näkönen! :D

    VastaaPoista
  4. Tosi hauska ja kivasti toteutettu monsteripipo. :) Ja vähän pelottavakin, niinku kuuluukin, muttei liikaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Sopivassa suhteessa molempia olematta kuitenkaan hirrrrrvittävän kammottava!

      Poista
  5. No voi harmi toisaalta että pieni koko, olisin niin mieluusti nähnyt sen käytössä seuraavassa kaffemiitingissä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Pitää varmaan neuloa itselle samanlainen mustana.

      Poista

Mieltäni piristää, kun jätät muistoksi kommentin tai parin! Kiitos!