perjantai 28. helmikuuta 2014

Härpäkkeet

Sillä nimellä niitä sukkia kai voisi kutsua. On Olgaa, spiraalikavennusta, virkattua reunaa... Härpäkkeet. Vaiko eikö? Vai mitä? Eikö vain? Lankaa härpäkkeisiin meni 51g.


Kokoa 22/24

Härpäkkeet olgavarressa. Heh.

Seuraavaksi on tulossa lasten raitasukkia, koska ärsyttää nuo jämälangat. Saatan ehkä neuloa loppuun asti sen makkarasukan parin, jos vaan sen jämälankojen seasta löydän.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Olga-sukat ovat valmiit!

Ei niissä nenä pitkään ennättänyt tuhisemaan, kun oli jo pari valmiina. Tässä siis kuvaa valmistuneesta parista (tai siis vain toisesta,kun ei valo ja notkeus riittänyt molempien kuvaamiseen), ja ei kun uudet puikoille! Lankaa meni 92g, joka auttaa taas laihduttamaan sitä lankavarastoa. Jos samaan tahtiin pystyn jatkamaan neulomuksia, niin kahden kilon tavoite täyttyy kesään mennessä.




Silmukkamerkkejä ja ensimmäiset Olgat

Tein tuossa taannoin itselleni muutamat silmukkamerkit, jotta olisi helpompi seurata kerroksen vaihtumista pyöröpuikoilla neulottaessa. Hurahdin muutama vuosi sitten helmitöihin, jonka tiimoilta jemmoistani löytyy erilaisia helmitarvikkeita. Nämä silmukkamerkit syntyivät vaivatta punaisista muovihelmistä, korupiikeistä sekä hopeoiduista renkaista.




Silmukkamerkkien lisäksi laitoin puikoille myös ensimmäiset Olga-sukat. Äärimmäisen mukavat ja nopeat neulottavat ovat kyseessä, joten varmasti neulon toiset samanalaiset eri värillä. Lankana näissä on punainen Raita Seiska, joka sopii kuin nakki naamaan kyseisiin sukkiin. Jahka valmistuvat, niin laitetaan parempaa kuvaa esiin.




Eipä tässä muuta. Seuraavaa päivitystä odotellessa. Raikasta sunnuntaita kaikille!



sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kirjoista, piposta ja Haben kohtalosta

Kirjoja, kirjoja, kirjoja... Taas niitä tuli ostettua kirjahyllyn täytteeksi ja omaksi iloksi. Minä rakastan kirjoja! Olen elämäni aikani kuulunut useampaan kirjakerhoon, joten kirjahyllyni on päässyt täyttymään erilaisista niteistä. On kirjoja eri henkilöistä, kirjoja bändeistä, kirjoja eläinsaduista, kirjoja suklaasta, kirjoja kakuista, kirjoja helmitöistä, kirjoja täynnä mietelauseita, kirjoja sarjakuvista, kirjoja koirista, ja nyt viime aikoina on hyllystä alkanut löytymään myös kirjoja käsitöistä. Vaikka kirjahyllyssäni on kirjoja, joita en ole lukenut kannesta kanteen, niin aina välillä innostun ahmimaan tekstiä silmilläni. Viimeisin teos, jonka luin yhteen iltaan oli Päivi Storgårdin Keinulaudalla. Toisinaan minusta on vain mukava selata kirjoja, ja katsella kaikkia niitä kuvia, joita on sivuille eksynyt.

Viimeisimmät kirjaostokset tosiaan liittyvät käsitöihin. Liityin taannoin Juju-kirjakerhoon, ja liittymisen jälkeen olen ennättänyt tilaamaan muutamia kirjoja. Menneellä viikolla sain hakea postista kirjapaketin, ja toki tuli käytyä Ystävän kanssa shoppailemassa, jolloin saatoin sortua ostamaan yhden käsityökirjan lisää. Kirjoissa minulla pätee välillä sama kuin langoissakin, eli välillä joudun laittamaan itseni ostokieltoon. Langoissa on vain se ero, että niitä sentään tulee kulutettua pois - kirjat vain tulevat ja täyttävät jo ennestään täynnä olevaa kirjahyllyä. Molemmat ovat kuitenkin yhtä terapeuttisia, sekä langat että kirjat.


Ylimmät Jujusta, alin shoppailun tuloksena

Yhtä terapeuttista ei ole ollut kuitenkaan sukan neulominen, sillä tympäännyin tekemään toista makkarasukkaa. Monsteripiposta jäi kuitenkin kipinä tehdä toinenkin pipo, mutta tällä kertaa ihan aikuisen päähän. Rottinkiarkustani kaivelin esiin äiteeltäni saamat Drops Nepal -langat, ja puikkoarsenaalin läpikäytyäni otin esiin 4mm bambut. Alku ei lähtenyt kovin vahvasti käyntiin, sillä loin silmukat varmaan sen seitsemän eri kertaa ja aina lankaa oli liian vähän. Lopulta kuitenkin onnistuin, ja näin puikoilla oli 104 silmukkaa. Siitäpä sitten neulomaan 2o 2n, kunnes oli valepalmikon vuoro joka 5.kerros. Kavennukset tein spiraalikavennuksena, mutta eihän se pipossa juurikaan näy. Viimeistelin pipon tupsulla ja punnitsin koko komeuden, johon meni lankaa 83g.


Elämäni ensimmäinen tupsupipo.

Minusta tuosta piposta tuli oikeastaan aika nätti. Ensin meinasin, että en tee pipoon tupsua ollenkaan, mutta se näytti päässä sitten ihan tylsältä. Olin siis pakotettua tekemään tupsun, ja se sitten kohotti pipon ilmettä huomattavasti. Itse lanka oli äärimmäisen miellyttävää neuloa ja sitä jäi vielä sen verran, että taidan neuloa itselleni tuubihuivin tai sitten teen jotkin kauniit pintaneuleella varustetut lapaset.

Muuten päivät ovat menneet nopeasti ja varsin mukavasti vieläpä. Olen tällä hetkellä työssäoppimassa vuodeosastolla, ja olen tykännyt työstä äärimmäisen paljon. Ihan pienesti olen harmistunut siitä, että työharjoittelua on jäljellä enää 3 viikkoa. Voisin vaikka suoraan jäädä töihin, sillä paikka on aivan mahtava, työkaverit mukavia ja potilaat ihania. Kouluun on kuitenkin palattava maaliskuussa ja toivottava, että pääsee kesäksi töihin. Tätä työtä minä tahdon tehdä!

Ja sitten niihin ikäviin uutisiin, nimittäin Habeen. Tuo pieni tulisielu habaneroni ei kestänyt talven pimeyttä, ja kuoli omaan ruukkuunsa vaikka minä sitä yritin kaikin tavoin pitää elossa. Ruukku on nyt tyhjä, ja Habe on enää muisto vain. Chilien kotikasvatuksesta kuitenkin innostuneena tilasin Fatalii:lta muutamia chilejä, ja nämä siemenet tulivat samana päivänä kuin kirjat Jujustakin. Fatalii oli pakannut kirjekuoreen tilaamani siemenet (Habanero Caribbean Red, Barbere Coffee Brown, Black Naga, Black Scorpion Tongue) sekä laittanut mukaan ekstrana sinapinsiemeniä, tarroja, oppaan chilien kasvatukseen sekä Peito de Moca -chilin siemeniä. Kylvin siemenet keskiviikkona 12.päivä, ja perjantaina huomasin sinapin itävän. Tällä hetkellä pituutta taimilla on n. 3cm, ja sirkkalehdet ovat aikasta isot. Pitänee siirtää sinappi omaan ruukkuunsa, jotta muut saavat vielä itää rauhassa.

Vaan siinäpä sitä onkin kuulumisia kerrakseen. Taidan tehdä paluun puikoille just, nyt ja heti! 


lauantai 8. helmikuuta 2014

"Monsteri"pipo

Luin eilen illalla Suuri Käsityö -lehden 40-vuotisjuhlanumeroa! Koska osaan keskittyä olennaiseen, niin takakannesta löysin kaikista mielenkiintoisimman ja inspiroivimman asian. Nimittäin hassut "monsterit".


Lehden kiinnostavin juttu oli...


Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi kuvan oikealla olleeseen hampaallisen illistelijään, jonka seurauksena sain aivopierun. Siinähän olisi pipolle ideaa. Ei sitten tarvittu kovin suurta inspiraatiota sen jälkeen, kun tajusin hahmojen silmissä olevan niitä värejä, mitä minulla oli vielä vajoissa Seiskoissakin. Ei muuta kuin koukku käteen ja värkkäämään silmäparia. 


Silmät sillä on vihreät, vaikka kieronlaiset.

Silmistä tuli hieman eri paria olevat, mutta kukas meistä olisi täydellinen. Sen verran väsynyt olin kuitenkin illalla enää jatkamaan, vaan päätin haudutella ideaa yön ylitse. Ja kun aamu viimein koitti, suuntasin heti koiran aamupissityksen jälkeen kahvipannulle ja lankakassille nimenomaisessa järjestyksessä. Lankakassissa oli korkkaamaton kerä kirkkaan vihreää Seiskaa, kun tuli joskus sitä ostettua tarjouksesta ennen Lankalaihikselle ryhtymistä. Loin 112 silmukkaa 3,5mm bambuille ja neuloin ensimmäiset 5cm joustinta silmukoin 3o 1n. Tämän jälkeen neuloin oikeaa neulosta 10cm ja sen jälkeen aloitin kavennukset. Ja kun olin päätellyt pipon, niin ompelin silmät ja suhrasin neuloen sekä päätellen hampaat pipon reunaan. Tällainen siitä sitten tuli.


Parvekkeella vihreä meni harmaaksi.


Ja sisällä vain vihreä oli itsensä värinen.


Ja nyt laittakaa rasti ruutuun, sillä tämä oli elämäni ensimmäinen itse tehty pipo. Ohjetta en taaskaan käyttänyt minkäänlaista - annoin vain puikkojen rallattaa ja langan kulkea sormien välistä. Siitä piposta piti kyllä tulla aikuisten kokoa oleva, mutta olisin saanut vielä neuloa 5cm lisää sileää neuletta. Piposta tuli sitten lasten pipo, mutta käyttäjä oli heti mielessä. Uskoisin pipon olevan hänelle mieluinen, kun äiteeni tiesi kertoa 5-vuotiaan mummotettavan tykkäävän vihreästä väristä. Ja eihän nyt monstereista voi olla tykkäämättä, kun ne ovat näin hassuja! Isäntäkin naureskeli, että mistä ihmeestä minä nyt tuohon sain idean! Suuri Käsityö -lehden juhlanumerosta! Sitä varten niitä lehtiä kai tilataan. Heh. No, joka tapauksessa pipoon sain hurahtamaan 71g lankaa, joka mukavasti auttaa Lankalaihiksen tavoitteen saavuttamisessa.

Puikoilla on tämän lisäksi yksi pari sukkia, sellaisia hassuja makkarasukkia. Tai no, parista puuttuu toinen sukka. Olen sen kyllä aloittanut, mutta on sen verran tympeä tehdä ainakin se varsi, että ei ihan heti tee mieltä aloittaa uutta samanlaista. Ja varsinkaan Taika-Nallesta! Nallen paksuudessa menee raja sietokykyni suhteen, argh! En nyt tähän kuitenkaan keskeneräisistä kuvia laita, vaan jätetään seuraavaan postaukseen. Huomenna yritän tehdä paluuta työssäoppimispaikkaan, sillä tiistaina pääsi noro yllättämään kesken työpäivän ja kuumetta on pitänyt aina tämän päivän aamuun. Olo on kuitenkin kevyt taudin jäljiltä.

Vaan se on nyt hilirimpsis, ihmiset! Minä painun nyt saunaan ottamaan sellaiset löylyt, että kaikki oravaa pienemmät pöpöt putoilevat nahkasta kiljuen. Kiitos ja hei!



torstai 6. helmikuuta 2014

Sukat Matkahuollon väreissä.

Ystäväni pyysi taannoin neulomaan hänelle pitkällä varrella varustetut sukat. Lupauduin neulomaan ne hänelle palkkana siitä, että on kyydittänyt kovilla pakkasilla kouluun ja kotiin - unohtamatta niitä ajoja, kun olemme etsineet työkenkiä ja nimineuloja työssäoppimisjaksoja varten. Molemmat meistä opiskelee samaan ammattiin, ja olemme taatusti luokkamme levottomimmat tapaukset. Ja koska Ystäväni on varsin värikäs persoona, niin eihän hänelle mitkään tavalliset harmaat sukat olisi olleet mistään kotoisin.

Siispä otin lankavarastoistani esiin vaalean vihreän, kirkkaan sinisen ja kirkkaan valkoisen Seiskan, ja aloin sutkimaan puikoille silmukoita. Käytin neulomisessa 3mm puikkoja, sillä käsialani on jotenkin muotoutunut sille puikkokoolle täydellisesti. Silmukoita oli luomisen jälkeen kaiken kaikkiaan 76s. Sukat neuloin samalla tavalla kuin aikaisemmin neulotut pitkä vartiset: varren ja nilkan joustimissa valepalmikkoa, sileän neuleen jälkeen joka 5.kerros nurjalla.


Raitasukkasyndrooma


Näitä sukkia tehdessä tuntui menevän pieni ikuisuus, sillä opiskelut ja työssäoppiminen ovat vieneet niin paljon aikaa. Sain ne kuitenkin tänään valmiiksi, jotta pääsee Ystävä niitä vielä tämän talven aikana käyttämään. Minusta sukista tuli yhtä värikkäät mitä sukkien saajakin on, ja Matkahuollon väreissä ne muistuttaa siitä, että kyyti on kulkenut suuntaan tai toiseen yhteistuumin. Lankaa sukkiin meni 234g, joka on varsin mukava määrä vajuttamaan lankavarastojani. Tarkempi yhteenveto Lankalaihiksesta löytyy täältä!

Sellaista tällä kertaa. Mitähän sitä sitten puikoille laittaisi?