lauantai 13. huhtikuuta 2013

Uuden opettelua ja vanhan kertausta

Terapiaa parhaimmillaan <3
Kuukausihan tuossa menikin että sain mitään aikaiseksi sen suhteen, jotta olisin tänne saanut aikaiseksi kirjoitella viimeisimmistä tuotoksista. Vähänkös hävettää! Eipä sen puoleen, nyt on sitten mitä esitellä. Maaliskuu meni oikeastaan tuhotessa jämälankoja, neuloosin ja purkoosin vuorotellessa yhden työn kohdalla lukuisia kertoja - ja pääsi tuo lankoosikin vaivaamaan pensseleiden sekä kirjojen lisäksi. Olen erittäin tehokas silloin, kun olosuhteet ovat sille suotuisat. Heh.

Pitäydytään kuitenkin otsikon viittauksessa - uuden opettelua ja vanhan kertausta. Noh, kaikkihan sen nyt tietää, että olen kerrannut neuloosin ja purkoosin jaloa taitoa. Sehän nyt ei ole uusi asia ollenkaan, mutta sen sijaan uuden kantapään opettelu on. Ohimennen olen myös opetellut tekemään kahta sukkaa yhtä aikaa, mutta se homma tyssäsi heti alkuunsa liian lyhyeen pyöröpuikon vaijeriin. Jahka seuraavan kerran käyn tuolla kaupungilla, niin 100cm:n pyöröt lähtee mukaan justiinsa - ehkä jopa useammatkin eri paksuisilla puikoilla varustettuna. Viimeisin kaupungilla pyörähtäminen lahjakorttien tuhoamisen merkeissä kerrytti kirjahyllyä kolmella kirjalla, lankalaatikkoa kahdella vyyhdillä sekä neuloosin ensiapupaksia muutamilla puikoilla. Ohessa kuva, josta tarkan näkökyvyn omaavat voivat bongata mieskomeuden ja kahvimukin lisäksi:



- 2,5 mm sormipuikot (apupuikoiksi)
- 2,5 mm neliskanttiset koivupuikot
- Puikkomitta
- Pirtin Kehräämön karstalankaa, musta/petrooli (uutuus) sekä musta/harmaa
- 150 erilaista tapaa virkata viltteihin ym. reunat
- ja neuloosin multihuipentuma - kuinka neuloa kaksi sukkaa yhdellä pyöröpuikolla

Aah, tuo shoppailureissu oli äärimmäisen mukava. Pitkästä aikaa tuntui hyvältä ottaa vähän omaa aikaa, ja käydä ihan yksikseen kiertämässä vain ne liikkeet joissa eniten on tutkittavaa - ja yleensä löytyy myös mielekestä ostettavaa tutkailun lomassa. Samalla tuli hommattua pinkopohja vanhan unohtuneen taidon herättelemiseksi. Mutta jatketaas siitä mihin jäätiin - uuteen ja vanhaan.



Joustinta koko sukka
Vähän sinnepäin
Tiimalasikantapää oli täysin uusi tuttavuus minulle. Aloin kyllästymään tuohon vahvistettuun kantapäähän, joten teki mieli opetella uutta tapaa tehdä kantapää. Tällä kertaa käytin ohjetta ja lankana oli Nalle Aloe (todella mukavaa neulottavaa)... Heh, ainakin siihen saakka, että olin saanut ensimmäiset lisäykset tehtyä - jonka jälkeen aloin sooloilemaan ja  tulinkin neuloneeksi tiimalasikantapään omalla tavalla. Myöhemmin luin kyllä ohjeen alusta loppuun saakka ihan ajatuksen kanssa, ja siinä vaiheessa tuli ne "Hupsista! Tuota ei ois pitänyt tehdä ollenkaan, ja tuonkin tein ihan eri tavalla!". Mitäpä sen väliä! Ihmisillä on muutenkin erilaisia tapoja tehdä asioita, joten onpahan ainakin itseäni miellyttävä tapa tehdä tiimalasikantapää nyt hallussa. Suoraan sanottuna, sehän on ihan helvetin tympeä tapa neuloa kantapää! Yhtä pyörittelyä puikkojen kanssa, mutta kierolla tavalla tykkäsin neuloa sitä - joten varmaankin koristeellisenpiin sukkiin tulen käyttämään useamminkin. Samalla kertaa kun opettelin tiimalasikantapäätä, niin tuhosin jämälankoja lasten sukkiin. Sitä en tiedä minne sukat päätyvät (yhdet Jokipo-sukat menivät miehen ystävälle perheenlisäyksen tiimoilta), ehkä myyntiin, ehkä hyväntekeväisyyteen - kohteita riittää.

Jämälankaprojektiin eli lasten sukkiin sain menemään mukavasti pieniä lankamyttyjä. Muutenkin olen suht hyvin saanut koria vajutetuksi, joskin kaikki langat eivät ole päässeet kasseista ja pussukoista koria lähellekään. Määrä vain kuulostaa pienemmältä, kun puhuu korista. Hyvä syy siis ostaa lisää lankoja! Mutta eipäs nyt rönsytä vaan keskitytään olennaiseen! Sukkiin tulin neuloneeksi tuota tiimalasikantapäätä, muutamiin kantapäihin olin hakenut elävyyttä "aina oikein" -neuleella. Lähinnähän se oli sellaista raidoilla leikittelyä, kun ei oikein ollut ideaa ruveta mitään kuviotakaan tekemään. Mutta ihan söpöjä sukkia niistä jämälangoistakin saa aikaan. Samalla tulin myös testanneeksi pieniin Jokipo-sukkiin niitä neliskanttisia puikkoja. Alimmaisessa kuvassa vasemmalla oleva sukkapari on neulottu 2,5mm koivupuikoilla ja oikealla olevat raitasukat on neulottu 2,5mm neliskanttisilla. On sanomattakin selvää, että tykästyin neliskanttisiin puikkoihin ja niiden tuomaan jälkeen. Jälki on tasaista ja sormet eivät kipeydy neuloessa. Taisin löytää omat puikkoni <3


Tarjoiluehdotus
Neulomusten lomassa olen myöskin maalaillut öljyväreillä, kun satuin löytämään kadoksissa olleet öljyvärini kirjepapereiden seasta. Niiden löytymisen innoittamana kävin ostamassa pinkopohjan, koska halusin maalata jotain. Mutta mitä? Sitten tuli ystäväni aivopieru kun tajusin, että väreistä löytyy kahta Koff:n punaista. Ei kun luonnostelemaan lyijykynällä Koff:n logoa pinkopohjalle - ja sitten tuumasta toimeen. Ainoa miinus koko maalaamisessa oli se, että unohdin tarkistaa kovettimen tilanteen. Sitähän ei tietenkään ollut, joka tarkoittaa pidempää kuivumisaikaa. Taulu on nyt reilun viikon kuivatellut itseään. Kunhan se on täysin kuivunut, niin tulee päätymään jollekin seinälle - ja mieshän tykkää! Nainen, joka maalaa olutmerkkien logoja ei voi olla paha! Heh heh!


Hetki ennen ensimmäistä purkoosia
Ja päästäänhän sitä lopulta tähän helmasyntiin nimeltään purkoosi. Aloitin jokin aika sitten neulomaan äiteeltä saamastani Pirtin Kehräämön karstalangasta - mitäs muuta kuin huivia. En ollut koskaan aikaisemmin aloittanut huivia kärjestä, mutta tokihan osasin tehdä lisäyksiä samalla kun yritin saada aikaan jotain kivaa kuviota huivin reunoihin. Työhön pääsi eksymään kuitenkin muutamia virheitä, jotka sotkivat "pitsiä" - mutta siinä vaiheessa ne eivät juurikaan haitanneet. Pitäähän käsityössä nyt virheitä näkyä! Mutta ei... Olin ennättänyt neulomaan noin puolet langasta, kun ne perhanan virheet alkoivat tökkimään ihan urakalla. Purkoosi! Kuinka olenkaan sinua kaivannut! Purin koko työn alkumetreille.


Valmis.
Valmis.
2.purkoosi
Kuvio läheltä.
Tämän jälkeen aloin surffailemaan netissä siinä toivossa, että löytäisin jonkun kivan ohjeen huivia varten. Löysinkin äärimmäisen kauniin ja yksinkertaisen Baktuksen ohjeen, jota taisin jaksaa noudattaa ensimmäisen neljän silmukan ajan. Tämä huivi kuului neuloa huivin toisesta päästä toiseen päähän. Noh, tulin purkaneeksi aika monta kertaa ennen kuin aloin saamaan sellaista jälkeä aikaan, johon olin melkein tyytyväinen. Muutamat silmukoiden lisäykset tekivät työhön inhottavan mutkan, välillä jouduin vaihtamaan parempiin pyöröpuikkoihin (sekin näkyy työssä) ja jossain vaiheessa olen kokonaan mennyt sekaisin lisäysten kanssa. Pääsin kuitenkin huivin puolivälin yli ja aloin tekemään kavennuksia. Tein niitä ihan liian usein, sillä huivi alkoi ensinnäkin rullaantumaan ja toisekseen reuna kapeni jyrkemmin kuin toinen. Purin! Ja aloitin uudestaan puolesta välistä huivia neulomisen. Olin melkein koko huivin jo neulonut kunnes huomasin, että lankaa on vaikka kuinka paljon jäljellä ja neulomani pää on selkeästi lyhyempi kuin toinen. Olin tehnyt edelleen liikaa kavennuksia! Purin puoliväliin! Seuraavan kerran kun huivi oli melkein loppuun asti neulottu huomasin, että ei se vieläkään ole sellainen kuin pitäisi - mutta nyt neuloin loppuun asti ja päättelin työn. Lankaa jäi jäljelle pienen epämääräisen tupsun verran, jonka ompelin huivin pidempään ja tasaisenpaan päähän. Sen tarkoitus on jäädä näkysälle, kun toinen pää kiedotaan kaulaa lämmittämään. Hassusta muodosta huolimatta huivi istuu todella mukavasti kaulalla - ja on lämmin. Voihan se olla, että joku päivä pillastun sen virheisiin. Silloin tuskin mikään mahti maailmassa estää purkamasta kyseistä tuotosta kerälle. Mutta siinäpähän se taas nähtiin, että ei tule juurikaan ohjeita luettua ensimmäisiä rivejä pidemmälle. Samaa kuviota ajattelin testata sukissa.

Mutta siinäpä sitä onkin taas vähäksi aikaa ihmeteltävää. Seuraavaksi keskitytäänkin pääsykokeiden ennakkotehtäviin, ja ensiviikon tiistaina jännitetään kuinka kokelaan käy. Jos hyvin käy, niin syksyllä alkaisi opinnot terveydenhuollon parissa. Ehkäpä tulevaisuuteni onkin toimintaterapeuttina, kuka tietää. Seuraavaan kertaan siis! Pidetään puikot kuumina!


P.S.

Pirtin Kehräämön karstalanka on järjettömän ihanaa neulottavaa, kotimaista 100% villaa!



5 kommenttia:

  1. Hyvä shoppailusaalis! Todellakin kaunis huivi tuli siitä Pirtin Kehräämön langasta. En osannu ostohetkellä hahmottaa sitä väriä täysin, mutta kauniilta näyttää. Ja nuo pikkuset sukat on niin somia, Ainakin tuo neulomasi tiimalasikantapää näyttää istuvan jalkaan hyvin, mitä väliä onko se neulottu ohjeen mukaan vai ei, jos ja kun kerran toimii. Oot sitten maalannu isännälle huoneentaulun! Miun mielsstä huoneentauluissa luki ennen vanhaan "Oma koti kullankallis" mutt näin ne ajat muuttuu! Heh! Ja ei ku uutta puikoille! - Äitees

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä oli kyllä tuo lanka, kun ihan sileänä neuleena ei näytä miltään. Sitten kun väliin tuuppasi muutaman rivin aina oikeeta, niin jotenkin toi langan luonteen esiin paremmin. Ois ollut sääli tehdä pelkkää tasaista. :)Ja tauluhan sai aikaan hyvät naurut. Sanoin sitä tehdessä, että mie maalaan hevosia. :D Onhan siinä logossa niitä kaks.

      Poista
  2. Yritänpä kommentoida tätä päivitystäsi. Edellisen pitkä kommentti katosi bittiavaruuteen joten taisin vähän suutahtaa ja jätin yrityksen sikseen. Sukat ovat upeita, maalaus tyrmäävän ihana :) Huivi on takuuvarmasti lämmin ja mukava käyttää ja näyttää upealta. odotapas kun tulen seuraavan kerran käymään ja näytän sen toisen tavan neuloa baktushuivi. Se toinen tapa on hyvä silloin kun on suht pieni määrä lankaa käytettävissä, itselläni oli 100 gramman vyyhti josta jäi jäljelle 20 sentin kolikon kokoinen kerä eli eipä juuri mitään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Taisitpa jo kerran sen näyttää, kun sitä nimeä tavailtiin pidemmän aikaa. :) Mutta kertaushan on aina hyväksi, ja saattaa sitä kahvileipääkin vielä pakkasessa olemaan. ;)

      Poista
  3. Todella ihanan värisiä ja miten kauniita nuo lasten sukat ovatkaan! <3 Olin ihan mykistynuyt kun katsoin niitä! Olet kyllä mestari! <3

    VastaaPoista

Mieltäni piristää, kun jätät muistoksi kommentin tai parin! Kiitos!