sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kun kaikki meni uusiksi...

Vihreä lanka? Ei.
Punainen lanka? Ei.
Valkoinen lanka? No ei.
Hei, mullahan on ruskeaa lankaa! Joo! Siitä neulomaan, kun on kerran paksuakin!

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Aikaisemmat työt ovat olleet enemmän ja vähemmän ohueasta langasta neulottuja, joten aloin pikkuisen kyllästymään niiden kanssa taisteluun. Halusin vaihtelua, joten kaivelin aikani lankakoppaa löytääkseni ruskean Seiskan. Minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa neuloa muuta kuin sukkia ja huiveja - vaikka mieleni tekisi opetella sormikkaat, pipot, lapaset kiilapeukalolla, säärystimet, villapaita, yms. Pyörin vain uskollisesti arkiviholliseni sukan äärellä. Niin myös tälläkin kertaa! 

Nyt olin myös kyllästynyt ikuiseen 2o 2n joustimeen ja silmukoiden luomiseen. Siispä lähdin tekemään ihan eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Normaalisti olen luonut kaikki silmukat kahdelle puikolle, josta olen jakanut ne neuloen neljälle puikolle. Tällä kertaa loin silmukat suoraan kaikille puikoille - ja taatusti jatkossa käytän tätä tapaa. Reunasta tuli niin paljon tasaisempi ja kauniimpi eikä kerroksen vaihtumiskohtakaan jäänyt röpöttämään rumasti. Neuloin myös ensimmäiset kolme kerrosta normaalista poiketen seuraavasti:

1.kerros oikein
2.kerros nurin
3.kerros oikein

Tämän jälkeen aloitin neulomaan joustinta, mutta täysin eritavalla kuin koskaan aikaisemmin! Puikoilla I ja IV neuloin kyllä 2o 2n -joustinta, mutta jokaisen oikean silmukan neuloin takareunastaan oikein. Tämä neule napakoitti vartta huomattavasti. Sen sijaan puikoilla II ja III aloitin normaalisti 2o 2n -joustimen, mutta halusin neuleeseen vähän elävyyttä ns. "bambujoustimella". Ohjeen tähän neulemalliin löysin äiteeltäni lainaamasta kirjasta: Mary Webb - Pieni suuri neulekirja. Eihän bambuneule ole muuta kuin oikeaa ja nurjaa silmukka. Kuvat kertovat enemmän.

Varren jälkeen neuloin kantapään. Ajatus vahvistetusta kantapäästä ei oikein innostanut, joten aloitin tekemään tiimalasikantapäätä aina oikein neuleella, jossa kuitenkin neuloin oikeat silmukat takareunoistaan oikein. Se kannatti, sillä sain kantapäästä napakan aivan kuten varrestakin. Ja jotta pohjakin olisi yhtä napakka, niin neuloin puikoilla I ja IV oikeat silmukat takareunoistaan oikein. Tokihan tämä vaikutti myös sukan yleisilmeeseen kuin myös tuntuma oli jaloissakin aivan erilainen. Huonoa tässä neulontatavassa oli hitaus, mutta jälki miellyttää silmää.

Itse bambujoustinta jatkoin melkein kärkeen saakka. Jonkin verran vieraili purkoosi työssä siinä vaiheessa, kun aloitin tekemään kärkikavennuksia ja yritin jatkaa bambujoustinta loppuun saakka. Eihän se onnistunut niin, että olisin ollut jälkeen tyytyväinen, joten purin sen verran päästäkseni aloittamaan kavennukset uudestaan. Jälkikäteen oivalsin kyllä tavan, jolla saan kuvion kuin kuvion jatkumaan loppuun saakka. Pitänee seuraavassa sukassa kokeilla sitäkin. Sukat valmistuivat hitaasti, mutta varmasti. Niistä tuli myös oikein näpsäkät - vaikka itse sanonkin.

Seuraavana voisinkin opetella palmikkoa tai vaikka nyppyneuletta. Kirjat esiin ja hakemaan inspiraatiota! Ja jos ei ennen Vappua tule blogiin uutta tekstiä, niin....


OIKEIN MUKAVAA JA MUNKKIRIKASTA VAPPUA JOKAISELLE! 


2 kommenttia:

  1. Mukavan näköistä jälkeä. Kiitos ohjeistuksesta, tätä voisin käyttää miesten sukkiin silloin kun ei viitsi ihan perussukkaa vääntää.

    VastaaPoista
  2. Oivallinen tuo bambuneule! Kuis mie en sitä oo hokassu?? No sehän on vain yksi niistä asioista mitä en oo.... Kaikenkaikkiaan näyttää varsin hauskalta tuo sukka kantapäineen kaikkineen. Iloisia rusinoita vain teijänkin simaan!!!! - äitees

    VastaaPoista

Mieltäni piristää, kun jätät muistoksi kommentin tai parin! Kiitos!