sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kun kaikki meni uusiksi...

Vihreä lanka? Ei.
Punainen lanka? Ei.
Valkoinen lanka? No ei.
Hei, mullahan on ruskeaa lankaa! Joo! Siitä neulomaan, kun on kerran paksuakin!

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Aikaisemmat työt ovat olleet enemmän ja vähemmän ohueasta langasta neulottuja, joten aloin pikkuisen kyllästymään niiden kanssa taisteluun. Halusin vaihtelua, joten kaivelin aikani lankakoppaa löytääkseni ruskean Seiskan. Minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa neuloa muuta kuin sukkia ja huiveja - vaikka mieleni tekisi opetella sormikkaat, pipot, lapaset kiilapeukalolla, säärystimet, villapaita, yms. Pyörin vain uskollisesti arkiviholliseni sukan äärellä. Niin myös tälläkin kertaa! 

Nyt olin myös kyllästynyt ikuiseen 2o 2n joustimeen ja silmukoiden luomiseen. Siispä lähdin tekemään ihan eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Normaalisti olen luonut kaikki silmukat kahdelle puikolle, josta olen jakanut ne neuloen neljälle puikolle. Tällä kertaa loin silmukat suoraan kaikille puikoille - ja taatusti jatkossa käytän tätä tapaa. Reunasta tuli niin paljon tasaisempi ja kauniimpi eikä kerroksen vaihtumiskohtakaan jäänyt röpöttämään rumasti. Neuloin myös ensimmäiset kolme kerrosta normaalista poiketen seuraavasti:

1.kerros oikein
2.kerros nurin
3.kerros oikein

Tämän jälkeen aloitin neulomaan joustinta, mutta täysin eritavalla kuin koskaan aikaisemmin! Puikoilla I ja IV neuloin kyllä 2o 2n -joustinta, mutta jokaisen oikean silmukan neuloin takareunastaan oikein. Tämä neule napakoitti vartta huomattavasti. Sen sijaan puikoilla II ja III aloitin normaalisti 2o 2n -joustimen, mutta halusin neuleeseen vähän elävyyttä ns. "bambujoustimella". Ohjeen tähän neulemalliin löysin äiteeltäni lainaamasta kirjasta: Mary Webb - Pieni suuri neulekirja. Eihän bambuneule ole muuta kuin oikeaa ja nurjaa silmukka. Kuvat kertovat enemmän.

Varren jälkeen neuloin kantapään. Ajatus vahvistetusta kantapäästä ei oikein innostanut, joten aloitin tekemään tiimalasikantapäätä aina oikein neuleella, jossa kuitenkin neuloin oikeat silmukat takareunoistaan oikein. Se kannatti, sillä sain kantapäästä napakan aivan kuten varrestakin. Ja jotta pohjakin olisi yhtä napakka, niin neuloin puikoilla I ja IV oikeat silmukat takareunoistaan oikein. Tokihan tämä vaikutti myös sukan yleisilmeeseen kuin myös tuntuma oli jaloissakin aivan erilainen. Huonoa tässä neulontatavassa oli hitaus, mutta jälki miellyttää silmää.

Itse bambujoustinta jatkoin melkein kärkeen saakka. Jonkin verran vieraili purkoosi työssä siinä vaiheessa, kun aloitin tekemään kärkikavennuksia ja yritin jatkaa bambujoustinta loppuun saakka. Eihän se onnistunut niin, että olisin ollut jälkeen tyytyväinen, joten purin sen verran päästäkseni aloittamaan kavennukset uudestaan. Jälkikäteen oivalsin kyllä tavan, jolla saan kuvion kuin kuvion jatkumaan loppuun saakka. Pitänee seuraavassa sukassa kokeilla sitäkin. Sukat valmistuivat hitaasti, mutta varmasti. Niistä tuli myös oikein näpsäkät - vaikka itse sanonkin.

Seuraavana voisinkin opetella palmikkoa tai vaikka nyppyneuletta. Kirjat esiin ja hakemaan inspiraatiota! Ja jos ei ennen Vappua tule blogiin uutta tekstiä, niin....


OIKEIN MUKAVAA JA MUNKKIRIKASTA VAPPUA JOKAISELLE! 


keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Uusi ulkoasu!

Tympäännyin katsomaan pelkkää seinälaudoitusta. Siitäpä idea päivittää blogin ulkoasua vaikka näin kevään ja purkoosin kunniaksi! Mitäs tykkäät?

Selvä kevään merkki, kun purkoosi kukoistaa!

Sitä on nimittäin liikkeellä. Pidemmittä puheitta ja sarjassamme "Purkoosi - pahaa laatua". 



Esimerkki nro 1:

- Valepalmikkoa sukan varteen, mutta langan väri alkoi tökkimään. Purkoosi johtaa 1-0.


Nro 1


Esimerkki nro 2:

- Jämälankoja lasten lapasiin. Tuli migreeni ja sen seurauksena purkoosi. Purkoosi johtaa 2-0.


Nro 2


Esimerkki nro 3:

- Valepalmikkoa sukan varteen 2mm sormipuikoilla. Tulin siihen tulokseen, että kuvio sopisi paremmin käsineisiin. Purkoosi johtaa 3-0.


Nro 3

Esimerkki nro 4:

- Ei kuvaa, mutta kokeilin Raitalankaa ja palmikkoa. Ei todellakaan toimi. Purkoosi johtaa 4-0.

Esimerkki nro 5:

- Ei kuvaa, mutta kokeilin yhdistää Raitalangan ja Nostalgian. Mielenkiinto loppui ensimmäisen kymmenen kerroksen jälkeen, joten purkoosi johti tässä vaiheessa 5-0.


5-1 
Kyllä maar toimii!
No mutta en minä ihan niin toivoton ole ollut, ettenkö olisi saanut jotain valmiiksikin. Valehtelesin, jos väittäisin purkaneeni vain koko ajan. Höpöjuttuja! Sainhan minä valmiiksi yhden sukkaparin, kun satuin kaivelemaan lankalaatikosta Novita Nalle Tweed-kerän. Se on pyörinyt siellä yhtä onnettomana kuin tuo Novitan Raitakin, kun en yksinkertaisesti ole osannut käyttää sitä yksinään missään. Mutta kas, vähän kun näki vaivaa ja oli tehnyt nuita purkoosiharjoituksia enemmän tai vähemmän, niin ainakin alkoi valepalmikko luonnistumaan. Ja kantapää on mallia tiimalasi, jota on oikeastaan ihan mukava tehdä - vaikka edellisessä postauksessa kirosin sen alimpaan helvettiin. Mutta tällaiset sain aikaan. Eikös toimikin tuo lanka valepalmikossa aikasta loistavasti? Käytin sitä sekä joustinneuleena että itse elävöittäjänä lähes koko sukan matkalta. Itse ainakin tykästyin. Purkoosi johtaa siltikin, mutta lukemin 5-1. Täältä noustaan, purkoosi! Et tiedä kenen kanssa olet tekemisissä!

Mutta tämähän tarkoittaa, että jatkamme harjoituksia sekä purkoosin että neuloosin tiimoilta. Ja ihan vain siitä syystä, että saa pidettyä itsensä nöyränä purkoosin edessä. Heh. Blogissani on myös rikottu rajapyykki kävijöiden osalta eli 5000! Hienoa! Kiitos kaikille! Lupaan järjestää arvonnan kaikkien kommentoijien kesken, kun 10 000 kävijän raja rikkoontuu. :)


P.S.
Valepalmikon tein seuraavasti: 
Neulo 2.silmukka takaa oikein ja 1.silmukka oikein. Vapauta molemmat puikolta yhtä aikaa. Millaista tapaa Sinä käytät?


lauantai 13. huhtikuuta 2013

Uuden opettelua ja vanhan kertausta

Terapiaa parhaimmillaan <3
Kuukausihan tuossa menikin että sain mitään aikaiseksi sen suhteen, jotta olisin tänne saanut aikaiseksi kirjoitella viimeisimmistä tuotoksista. Vähänkös hävettää! Eipä sen puoleen, nyt on sitten mitä esitellä. Maaliskuu meni oikeastaan tuhotessa jämälankoja, neuloosin ja purkoosin vuorotellessa yhden työn kohdalla lukuisia kertoja - ja pääsi tuo lankoosikin vaivaamaan pensseleiden sekä kirjojen lisäksi. Olen erittäin tehokas silloin, kun olosuhteet ovat sille suotuisat. Heh.

Pitäydytään kuitenkin otsikon viittauksessa - uuden opettelua ja vanhan kertausta. Noh, kaikkihan sen nyt tietää, että olen kerrannut neuloosin ja purkoosin jaloa taitoa. Sehän nyt ei ole uusi asia ollenkaan, mutta sen sijaan uuden kantapään opettelu on. Ohimennen olen myös opetellut tekemään kahta sukkaa yhtä aikaa, mutta se homma tyssäsi heti alkuunsa liian lyhyeen pyöröpuikon vaijeriin. Jahka seuraavan kerran käyn tuolla kaupungilla, niin 100cm:n pyöröt lähtee mukaan justiinsa - ehkä jopa useammatkin eri paksuisilla puikoilla varustettuna. Viimeisin kaupungilla pyörähtäminen lahjakorttien tuhoamisen merkeissä kerrytti kirjahyllyä kolmella kirjalla, lankalaatikkoa kahdella vyyhdillä sekä neuloosin ensiapupaksia muutamilla puikoilla. Ohessa kuva, josta tarkan näkökyvyn omaavat voivat bongata mieskomeuden ja kahvimukin lisäksi:



- 2,5 mm sormipuikot (apupuikoiksi)
- 2,5 mm neliskanttiset koivupuikot
- Puikkomitta
- Pirtin Kehräämön karstalankaa, musta/petrooli (uutuus) sekä musta/harmaa
- 150 erilaista tapaa virkata viltteihin ym. reunat
- ja neuloosin multihuipentuma - kuinka neuloa kaksi sukkaa yhdellä pyöröpuikolla

Aah, tuo shoppailureissu oli äärimmäisen mukava. Pitkästä aikaa tuntui hyvältä ottaa vähän omaa aikaa, ja käydä ihan yksikseen kiertämässä vain ne liikkeet joissa eniten on tutkittavaa - ja yleensä löytyy myös mielekestä ostettavaa tutkailun lomassa. Samalla tuli hommattua pinkopohja vanhan unohtuneen taidon herättelemiseksi. Mutta jatketaas siitä mihin jäätiin - uuteen ja vanhaan.



Joustinta koko sukka
Vähän sinnepäin
Tiimalasikantapää oli täysin uusi tuttavuus minulle. Aloin kyllästymään tuohon vahvistettuun kantapäähän, joten teki mieli opetella uutta tapaa tehdä kantapää. Tällä kertaa käytin ohjetta ja lankana oli Nalle Aloe (todella mukavaa neulottavaa)... Heh, ainakin siihen saakka, että olin saanut ensimmäiset lisäykset tehtyä - jonka jälkeen aloin sooloilemaan ja  tulinkin neuloneeksi tiimalasikantapään omalla tavalla. Myöhemmin luin kyllä ohjeen alusta loppuun saakka ihan ajatuksen kanssa, ja siinä vaiheessa tuli ne "Hupsista! Tuota ei ois pitänyt tehdä ollenkaan, ja tuonkin tein ihan eri tavalla!". Mitäpä sen väliä! Ihmisillä on muutenkin erilaisia tapoja tehdä asioita, joten onpahan ainakin itseäni miellyttävä tapa tehdä tiimalasikantapää nyt hallussa. Suoraan sanottuna, sehän on ihan helvetin tympeä tapa neuloa kantapää! Yhtä pyörittelyä puikkojen kanssa, mutta kierolla tavalla tykkäsin neuloa sitä - joten varmaankin koristeellisenpiin sukkiin tulen käyttämään useamminkin. Samalla kertaa kun opettelin tiimalasikantapäätä, niin tuhosin jämälankoja lasten sukkiin. Sitä en tiedä minne sukat päätyvät (yhdet Jokipo-sukat menivät miehen ystävälle perheenlisäyksen tiimoilta), ehkä myyntiin, ehkä hyväntekeväisyyteen - kohteita riittää.

Jämälankaprojektiin eli lasten sukkiin sain menemään mukavasti pieniä lankamyttyjä. Muutenkin olen suht hyvin saanut koria vajutetuksi, joskin kaikki langat eivät ole päässeet kasseista ja pussukoista koria lähellekään. Määrä vain kuulostaa pienemmältä, kun puhuu korista. Hyvä syy siis ostaa lisää lankoja! Mutta eipäs nyt rönsytä vaan keskitytään olennaiseen! Sukkiin tulin neuloneeksi tuota tiimalasikantapäätä, muutamiin kantapäihin olin hakenut elävyyttä "aina oikein" -neuleella. Lähinnähän se oli sellaista raidoilla leikittelyä, kun ei oikein ollut ideaa ruveta mitään kuviotakaan tekemään. Mutta ihan söpöjä sukkia niistä jämälangoistakin saa aikaan. Samalla tulin myös testanneeksi pieniin Jokipo-sukkiin niitä neliskanttisia puikkoja. Alimmaisessa kuvassa vasemmalla oleva sukkapari on neulottu 2,5mm koivupuikoilla ja oikealla olevat raitasukat on neulottu 2,5mm neliskanttisilla. On sanomattakin selvää, että tykästyin neliskanttisiin puikkoihin ja niiden tuomaan jälkeen. Jälki on tasaista ja sormet eivät kipeydy neuloessa. Taisin löytää omat puikkoni <3


Tarjoiluehdotus
Neulomusten lomassa olen myöskin maalaillut öljyväreillä, kun satuin löytämään kadoksissa olleet öljyvärini kirjepapereiden seasta. Niiden löytymisen innoittamana kävin ostamassa pinkopohjan, koska halusin maalata jotain. Mutta mitä? Sitten tuli ystäväni aivopieru kun tajusin, että väreistä löytyy kahta Koff:n punaista. Ei kun luonnostelemaan lyijykynällä Koff:n logoa pinkopohjalle - ja sitten tuumasta toimeen. Ainoa miinus koko maalaamisessa oli se, että unohdin tarkistaa kovettimen tilanteen. Sitähän ei tietenkään ollut, joka tarkoittaa pidempää kuivumisaikaa. Taulu on nyt reilun viikon kuivatellut itseään. Kunhan se on täysin kuivunut, niin tulee päätymään jollekin seinälle - ja mieshän tykkää! Nainen, joka maalaa olutmerkkien logoja ei voi olla paha! Heh heh!


Hetki ennen ensimmäistä purkoosia
Ja päästäänhän sitä lopulta tähän helmasyntiin nimeltään purkoosi. Aloitin jokin aika sitten neulomaan äiteeltä saamastani Pirtin Kehräämön karstalangasta - mitäs muuta kuin huivia. En ollut koskaan aikaisemmin aloittanut huivia kärjestä, mutta tokihan osasin tehdä lisäyksiä samalla kun yritin saada aikaan jotain kivaa kuviota huivin reunoihin. Työhön pääsi eksymään kuitenkin muutamia virheitä, jotka sotkivat "pitsiä" - mutta siinä vaiheessa ne eivät juurikaan haitanneet. Pitäähän käsityössä nyt virheitä näkyä! Mutta ei... Olin ennättänyt neulomaan noin puolet langasta, kun ne perhanan virheet alkoivat tökkimään ihan urakalla. Purkoosi! Kuinka olenkaan sinua kaivannut! Purin koko työn alkumetreille.


Valmis.
Valmis.
2.purkoosi
Kuvio läheltä.
Tämän jälkeen aloin surffailemaan netissä siinä toivossa, että löytäisin jonkun kivan ohjeen huivia varten. Löysinkin äärimmäisen kauniin ja yksinkertaisen Baktuksen ohjeen, jota taisin jaksaa noudattaa ensimmäisen neljän silmukan ajan. Tämä huivi kuului neuloa huivin toisesta päästä toiseen päähän. Noh, tulin purkaneeksi aika monta kertaa ennen kuin aloin saamaan sellaista jälkeä aikaan, johon olin melkein tyytyväinen. Muutamat silmukoiden lisäykset tekivät työhön inhottavan mutkan, välillä jouduin vaihtamaan parempiin pyöröpuikkoihin (sekin näkyy työssä) ja jossain vaiheessa olen kokonaan mennyt sekaisin lisäysten kanssa. Pääsin kuitenkin huivin puolivälin yli ja aloin tekemään kavennuksia. Tein niitä ihan liian usein, sillä huivi alkoi ensinnäkin rullaantumaan ja toisekseen reuna kapeni jyrkemmin kuin toinen. Purin! Ja aloitin uudestaan puolesta välistä huivia neulomisen. Olin melkein koko huivin jo neulonut kunnes huomasin, että lankaa on vaikka kuinka paljon jäljellä ja neulomani pää on selkeästi lyhyempi kuin toinen. Olin tehnyt edelleen liikaa kavennuksia! Purin puoliväliin! Seuraavan kerran kun huivi oli melkein loppuun asti neulottu huomasin, että ei se vieläkään ole sellainen kuin pitäisi - mutta nyt neuloin loppuun asti ja päättelin työn. Lankaa jäi jäljelle pienen epämääräisen tupsun verran, jonka ompelin huivin pidempään ja tasaisenpaan päähän. Sen tarkoitus on jäädä näkysälle, kun toinen pää kiedotaan kaulaa lämmittämään. Hassusta muodosta huolimatta huivi istuu todella mukavasti kaulalla - ja on lämmin. Voihan se olla, että joku päivä pillastun sen virheisiin. Silloin tuskin mikään mahti maailmassa estää purkamasta kyseistä tuotosta kerälle. Mutta siinäpähän se taas nähtiin, että ei tule juurikaan ohjeita luettua ensimmäisiä rivejä pidemmälle. Samaa kuviota ajattelin testata sukissa.

Mutta siinäpä sitä onkin taas vähäksi aikaa ihmeteltävää. Seuraavaksi keskitytäänkin pääsykokeiden ennakkotehtäviin, ja ensiviikon tiistaina jännitetään kuinka kokelaan käy. Jos hyvin käy, niin syksyllä alkaisi opinnot terveydenhuollon parissa. Ehkäpä tulevaisuuteni onkin toimintaterapeuttina, kuka tietää. Seuraavaan kertaan siis! Pidetään puikot kuumina!


P.S.

Pirtin Kehräämön karstalanka on järjettömän ihanaa neulottavaa, kotimaista 100% villaa!