torstai 14. maaliskuuta 2013

Laiska töitään luettelee...

... ja viisas pääsee vähemmällä. Kiitokset blogissani vierailleille ja mukavaa, kun olette jättäneet kommentteja! Niitä on ollut mielekästä lukea, ja saa aina pienoisen inspiraation aikaan uusien töiden osalta. Noh, niitähän ei toki viime aikoina ole hirveästi ollut. Tein itseni kanssa diilin, joka pitää sisällään kaksi vaihetta:

1. En saa aloittaa uutta työtä ennen kuin olen tehnyt alta pois yhden keskeneräisen.

2. En saa ostaa uusia lankoja ennen kuin olen vajuttanut lankavarastojani vähintään kahdella kerällä.

Eihän se mene ihan oppikirjan mukaan. Yhden keskeneräisen työn sain tehtyä pois, mutta se olikin prioriteetti numero yksi (1) kaikkien niiden muiden töiden osalta. Mutta eikös sitä lasketa, että neljä (4) kerrosta lisää keskeneräiseen salomoninsolmuhuiviin on yhtä kuin melkein valmis? Ja lankoja sain tuhottua montakin kerää siihen prioriteetti numero ykköseen, joten olinhan oikeutettu ostamaan kuusi (6) kerää Novitan Puroa. Köh, ostin kuin Sulo Vilen eli halvalla lähti paikallisen Valintatalon Ale-korista (1,50€ per kerä). Ei se aina ole niin justiinsa, eihän? Heh.



Viltin reunaa <3
Täytyy tässä vaiheessa jo sanoa, että olin äärettömän tyytyväinen siitä, kun sain marraskuussa aloittamani viltin valmiiksi - ja siitä tuli juuri sellainen kuin olin päässäni ajatellut. En käyttänyt minkäänlaista ohjetta kyseistä vilttiä tehdessäni, sillä virkkoosi vs. purkoosi toimi tässäkin parhaimpana opettajana. Miten mukavaa aivotyöskentelyä olikaan se, että joutui oikeasti miettimään epäsäännöllisten palojen yhdistämistä, ja millainen reunus olisi kaikista toimivin. Työ oli haasteellinen, mutta ah, niin rentouttava ja suurta voitonriemua tuottava. Ja kaikkein paras palautehan tuli taas saajalta, jolle viltin tein. Se on korvaamatonta!


Vahtikoira varmisti aitouden.
Viltin virkkasin Anttilan Minni -langasta, joka on 100% akryylia, ja koukku oli kooltaan 3.0mm. Lankavyötteen mukaan se olisi saanut olla jopa pienempi, mutta kolmonen sopii paremmin käsialaani. Palojen muoto oli ensin 5-kulmainen, mutta siitä se työstyi kukaksi - joka myöhemmin tuotti ongelmaa yhdistämisen ja sen suhteen, että osa paloista oli eri kokoisia ja muutenkin epäsäännöllisiä. Tekemällä ja purkamalla, ystävättären kanssa kahvipöydässä haastellessa ja iltamyöhällä neulomusvalon loisteessa sain kuitenkin kaikki ongelmat ratkaistua päättelemällä työn viimeiseen silmukkaan. Se oli valmis! Viltille tuli kokoa 92cm*80cm, ja se koostui 42:stä kukanmuotoisesta palasta sekä erikseen virkatuista välipaloista. Välipaloja virkkasin aina sitä mukaa, kun isojen palojen yhdistäminen eteni. Olisin varmasti voinut tehdä asian toisellakin tapaa - eli helpommalla, mutta pääasia oli kuitenkin se, että sain työn valmiiksi ja postitettua sen ystävälle. Siitä syystä kuvat eivät ole kovin onnistuneita, sillä iltapimeällä höyrytin viltin valmiiksi ja yömyöhällä otin kuvat kännykällä. En vaan malttanut enää jättää kuvausta seuraavalle päivälle, jolloin olisin voinut kuvata viltin pihalla - ja vasta sen jälkeen lähtenyt postittamaan sitä Jyväskylän suunnalle. En vaan malttanut!


Nelikakkoset, komiat on,
Viltin valmistuttua tuli pitkästä aikaa fiilis, että voisin oikeastaan neuloa. Minullahan oli tarkoitus neuloa itselleni mustasta Nostalgiasta polvisukat, mutta tulin siihen tulokseen että ehkäpä saan ne ensi syksynä sitten tehtyä. Halusin kuitenkin neuloa, ja sukkaa tietenkin. Musta Nostalgia on vaan sen verran tympeän värinen, että se näyttää laimealta yksinään. Niinpä yhdistin sen valkoisen Seiskan kanssa. Aikaahan siihen meni, että sain sukat valmiiksi, kun välillä piti askarrella muita hommia välissä eikä aina keskittymiskyky antanut myöten asettautua sohvaan neulomusvalohoitoon, mutta sainhan ne eilen vihdoin pääteltyä. Ja tulihan niistä ihan kivat miesten sukat, joissa on lyhyet varret ja kivasti raitaa. Lankakaan ei näytä enää niin levottomalta, kun valkoinen tasapainottaa sitä niin mukavasti. Huomasin muuten samalla, että tämä minun musta/valkoinen alkaa joko olemaan pakkomielle, tai sitten olen alitajunnassani päättänyt käyttää kaikki sen väriset langat ensin pois. Miten ikinä asian oikea laita onkaan, niin langathan eivät tästä maailmasta lopu muuta kuin neulomalla.

Seuraavaksi työn alle voisinkin ottaa sen neljä kerrosta edenneen salomonin, tai sitten jos vaikka jatkaisin tai purkaisin yhden tuubihuivin, jota en vielä tähän päivään ole saanut edistymään. Uutta en(pä) aloita. Mieli tekee kuitenkin neuloa - sukkia. Jatketaan siis harjoituksia ja nautitaan auringonpaisteesta!



6 kommenttia:

  1. Toi peitto on aivan ihana ! :) T:Katri

    VastaaPoista
  2. On todellakin kaunis peitto! Humppi taitas haluta samanlaisen kun katsanto on niin aneleva! Oivallinen veto rauhoittaa kirjavaa lankaa yksivärisellä! No mitäs aiot Puroista värkätä? Mulla on lisää jos omasi loppuvat olivat tarjouksessa Tokulla vitosella kolme kerää. Kahellakympillä ostin - varalta! Mutta kohti uusia kolttosia - äitees

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Humpilla on noita vilttejä ihan tarpeeksi kasvattajana ja hämmennettävänä. :D Sitä ahdisti suunnattomasti, kun ei päässyt tassuttelemaan tuon päälle. Purojen kohtalo on yhtä mysteeri kuin muidenkin lankojen. Sen näkee sitten.

      Poista
    2. Karvattavana. Ei taas ennakoiva ole samaa mieltä sanavalinnoista. :D

      Poista
  3. Todella kaunis peitto! Ja kivannäköinen systeemi miten olet yhdistänyt palat.

    VastaaPoista

Mieltäni piristää, kun jätät muistoksi kommentin tai parin! Kiitos!