keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Taas puikoissa!

Vai pitäisikö sanoa, että koukussa? Virtalähde sanoi taannoin sopimuksensa irti, joten tietämyskoneeni ei juurikaan virkkanut mitään moneen toviin. Onneksi sain isukilta lainakoneen siksi aikaa, että pääsin hoitamaan asioitani nettiin - ja ennen kaikkea saatiin testattua emolevyn toimivuus vaihtamalla virtalähde toisesta koneesta omaan. Emo säilyi ehjänä, huh. Nyt on sitten uusi virtalähdekin jo koneeseen vaihdettuna, joten pääsen taas rallattelemaan ja tarattelemaan ummet sekä lammet. Hankaluus siinä, että vesialueet ovat vielä jäässä, mutta kevättä kohti mennään eli alkaa ne jäätkin hiljalleen hupenemaan. 

Olen kärsinyt kuitenkin jonkin sortin neuloosin uupumisesta, sillä niiden musta-valkeiden sukkien jälkeen en ole puikkoihin koskenut. Inspiraatio, sitä ei ole! Ei minkäänlaista intoa tarttua puikkoihin ja ruveta väkertämään jotain sukanvartta. Onneksi kuitenkin on noita keskeneräisiä töitä ollut mitä jatkaa, ja viime aikoina olenkin keskittynyt virkkaamaan virkkaamisen perään. Hirmuisesti en ole kuitenkaan saanut aikaan, sillä samaan aikaan käydään kiihkeitä aikoja Mestis-kiekossa. Oman kylän Jokipojat päästivät Vaasan Sportin kesälomille, ja tänään vastaan asettuu sitten Mikkelin Jukurit. Jännityksellä seuraan streamin välityksellä millaiset otteet joukkueilla on peliin.


Maijal' oli karitsa...
Mutta ne virkkauksen aikaansaannokset. Joskus ennen joulua ystävätär pyysi virkkaamaan Nea-tyttöselleen pupun. Ohjeen hän oli löytänyt Novitan sivuilta, ja innoissaan sitten esitti toiveen: "Voitko tehdä? Olisi niiiin söpö!". Lupasin paneutua asiaan jossain vaiheessa. Ohje itsessään ei ollut kovin vaikea toteuttaa, eli jos on on virkannut aiemmin ei pitäisi tulla ongelmia. Sen sijaan olin tyytymätön alkuperäiseen ohjeeseen mm. tassujen osalta, joita sitten muokkasin "järkevämmäksi"- ja jätinhän kokonaan ohjeessa mainitun huovan käyttämättä. En myöskään käyttänyt nappeja silminä, sillä sen tietää minne ne alle vuoden ikäisen tenavan käsissä katoaa. Itsehän söin Lego-ukkojen päitä, kertovat pikkulinnut. Makunsa kullakin. Mutta pupelista tuli silti varsin veikeä ja vetelä sellainen. Ohje löytyy tämän linkin takaa klikkaamalla.


Välipalapeli
Toinen virkkaushomma onkin sitten huomattavasti isompi ja haastava toteuttaa. Aloitin viime vuoden loppupuolella virkkaamaan 5-kulmaisia lappuja, tarkoituksenani tehdä niistä sitten viltti toisen ystäväni tulevalle tenavalle. Ohje? Mikä se sellainen on? Aloitin vaan ketjusilmukoilla, ja siitä se ajatus sitten lähti pylväiden ja piilosilmukoiden lisäksi. Ensimmäiseen ongelmaan törmäsin jo siinä vaiheessa, että mitenkäs minä yhdistelen nuo lappuset, jos ovat kerran kulmikkaita? Virkkasin lapuista kukanmuotoiset. Seuraavana sitten ongelma olikin suurempi, että mites nämä nyt sitten yhdistellään. Ennätin virkkaamaan välikukkiakin muutamat, mutta vasta siinä vaiheessa kun aloin tekemään ilman minkäänlaisia ohjeita, niin aloin saamaan tuloksiakin aikaan. Alkuperäisen päivänkakkaran välipalana hylkäsin, ja virkkasin suoraan työhön jonkin sortin kukan yksivärisellä langalla. Työ on muuten vieläkin kesken ja tuntuu siltä, että virkkaan vielä muutaman kukan lisää saadakseni siitä juuri passelin kokoisen. Ohessa vaan kuvaa siitä millainen siitä on tulossa. Käyttämäni lanka on Anttilan omaa "Minni" -akryylilankaa.


Epäsäännölliset kukkaset, jeah!
Siinäpähän sitä taas vähäksi aikaa. Katsellaan, jos vaikka saisin aikaiseksi neulottuakin jossain vaiheessa. Olen muuten viime aikoina törmännyt monessa lehtijutussa siihen, että aivot saavat apua käsitöistä mm. vähentämällä stressiä, lievittämällä masennusta, ym... Allekirjoitan täysin. Ja kohta aletaan huitelemaan 4000 kävijän tienoilla. Mahtavata!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Teknisiä ongelmia!

Tietokoneen virtalähde sanoi sopimuksen irti, joten blogin päivityksen kanssa tulee olemaan viivettä ennen uutta poweria (ja emolevyä). Onpahan aikaa tehdä käsitöitä.