sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Since 1998 -sukat ja mustaa valkoisella

Viimeisimmästä blogikirjoituksesta on taas vierähtänyt tovi. En ole voinut päivittää tätä ennen kuin tiesin ystäväni saaneen postilähetyksen perille, ja onhan tässä ollut muutakin elämää kuin sukat tai lapaset. Viikolla on riittänyt jännäämistä Mestis-kiekon osalta, kun olemme seuranneet Jokipoikien pelejä niin streamin kuin kiekkokatsomon kautta, ja tällä hetkellähän eletään varsin vilkasta aikaa koti- sekä vieraspelien osalta. Eilinen kiekkomatsi Juhani Tammisen luotsaamaa Tutoa vastaan päättyi tappiolukemiin jatkoajalla. Elämäni ensimmäistä kertaa tulin kokeneeksi suurta veemäistä olotilaa jääkiekkoa kohtaan! Miten ottikaan päähän se,  että tälläkään kerralla ei tullut voittoa?! Olen alkanut huomaamattani miehistymään. Huolestuttavaa!

Onneksi kuitenkin sukkapuikot pitää välistä poissa pahanteosta ja kaukalon laitamilta, mutta viime aikojen suoritusten perusteella ei ole sukkapuikotkaan hirveästi laulaneet. Olen kuitenkin saanut jotain aikaa, ja viimeisin kokonaan valmistunut projekti oli "yllätä ystävä iloisesti" eli uudemman nimen mukaan "Since 1998"-sukat eli suomeksi vuodesta 1998 lähtien. Ystävä, joka sai kyseiset sukat, on ollut kirjeystäväni vuodesta 1998 lähtien, ja olemme myöskin tavanneet pariin otteeseen kirjeenvaihdon ulkopuolella. Kirjeenvaihto on ollut yksi parhaimmista tavoista tutustua uusiin ihmisiin, ja sitä kautta olen saanut ehkä parhaimmat ystävyyssuhteet koskaan. Oikea kirje voittaa aina sähköpostin tai tekstiviestin.



Tältä näyttää, kun langat kulkee oikeassa järjestyksessä.
Mutta ne sukat... Kysyessäni väritoivetta sain ystävältäni vastauksen "Ihan sama. Yllätä iloisesti!", joten eipähän siinä auttanut muu kuin lähteä ideoimaan. Lankakopassani oli jo pitkään kummitellut oranssi Seiska, joten ihan ensimmäinen idea oli neuloa sukkaan Itellan värein jotain kivaa. Hyllytin sen kuitenkin jo ajatuksena, mutta siitä se lähti vasta rönsyämään. Kävin kaivamassa esiin kaikki ne kirjeet, jotka olen vuosien aikana saanut tältä ystävältäni (paitsi ne, jotka ovat muuttojen yhteydessä hävinneet tai vahingossa päätyneet paperinkeräykseen). Ensimmäinen kirje, jonka sain vastauksena Teksti-Tv:n kirjeenvaihtoilmoitukseeni oli leimattu vuonna 1998, joten aloin hahmottelemaan päässäni kuvaa siitä miten saisin tuon vuoden siirrettyä silmukoiksi. Käytin monet ruutupaperit luonnoksiin, mutta yhteenkään en ollut tyytyväinen. Niinpä hautasin idean sitten kokonaan, ja aloin pohtimaan mitä muuta voisin tehdä. Ajatus tylsästä raitasukasta ei innostanut tällä kertaa vaan halusin nimenomaan jotain kuviota, ja monta eri väriä piristämään jo muutenkin pirteää oranssia. Oranssi pohjavärinä pysyi ajatuksissa kaiken aikaa. Siitä en luopunut missään vaiheessa.


Varsinaiset porkkanat vuodesta 1998 lähtien.
Aikani pähkäiltyä aloitin luomalla silmukat puikoille ja neulomalla joustinneuletta. En kuitenkaan halunnut pelkkää joustinta, joten muutaman kerroksen jälkeen aloitin sileän neuleen ja ensimmäisen värin juoksuttamisen työhön. Kuvio tuli, yllätys yllätys, Novitan Sukkalehdestä, jossa oli neulottu hauskat useamman värin ja useamman kuvion pitkävartiset sukat. Otin siis vain idean "kennokuviosta", ja aloin jalostamaan sitä työssäni. Työ eteni kivuttomasti värinvaihtojen myötä aina kärkikavennuksiin ja työn päättämiseen saakka, ja pääsin aloittamaan toistakin sukkaa. Purkoosi ilmeni aina välillä työssä, mutta ei kovinkaan suuressa mittakaavassa. Pientä fiksaamista siellä täällä työtä, mutta niin vain työ valmistui ja sain syyn vierailla Itellan toimipisteessä postituksen merkeissä. Sukkien värimaailma on kuin suoraan porkkanapellosta! Ihanan pirteät sukat ihanan pirtsakalle ystävälle!

Ja kuvio kulkee...
Vasta toinen valmiina.
Näiden sukkien välissä yritin neuloa itselleni pitkävartiset sukat Nostalgiasta sekä mustasta Seiskasta. Puoleen pohkeeseen asti sain sukkaa tehtyä, kun purin ne kokonaan pois. Jokin niissä tökki ja pahasti. Jotenkin tylsän väriset sukat niin pirtsakan väristen sukkien jälkeen. Jossain vaiheessa aion kyllä palata kyseisen työn äärelle takaisin, sillä tarvitsen pitkävartiset sukat talven ulkoiluihin. Toistaiseksi olen uhmannut jopa -30 asteen pakkasia sillä, että olen käyttänyt koiran pissillä polviin yltävissä kesähousuissa ja t-paidassa enkä ole vieläkään kaivanut pitkiä kalsareita jalkaan komeron uumenista. Siperia opettaa tai sitten olen vain kuumaverinen. 



Kirkkaassa valossa.
Haltiat <3
Ja takaisin aiheeseen, sukat. Aloitin purettujen sukkien jälkeen neulomaan toisenlaisia sukkia, joissa innoittajana toimivat aikaisemmin valmistuneet Haltia-lapaset. Ensimmäinen tarkoitus oli yrittää neuloa mansikoita sukkiin tai lapasiin, ja luonnokset ovat minulla kyllä valmiina ja silmukat laskettuna. En vain vielä ole saanut kuviota toimimaan niin, että sen voisi siirtää itse työhön. Sen sijaan nämä musta-valkoiset sukat ovat olleet mukavat neuloa. Toinen sukka on vielä kerällä, mutta toinen valmistui purkoosien ja neuloosien tuoksinnassa. Perinteisesti aloitin nirkkoreunalla ja ihan ensimmäinen yritelmä oli valkoisen ja punaisen Seiskan liitto. Ei toiminut! Purkoosia kehiin! Sitten musta mukaan ja punainen pois, ja kas kun lähti homma toimimaan kuin rasvattu sarana. Purkoosia tarjosin sukkaan siinä vaiheessa, kun yritin neuloa vahvistettua kantapäätä kahdella värillä enkä saanut sitä onnistumaan, joten neuloin kantapään kokonaan mustalla. Seuraava purkoosi vieraili työssä kärkikavennuksissa, kun kuvio ei onnistunut kavennuksia tehdessä ja vaalea kärki toi epätasapainon työhön, joten purin muutamia kertoja ennen kuin vaihdoin mustaan - ja taas mentiin oikeaan suuntaan. Olen tullut siihen tulokseen, että teen hirveästi turhaa työtä purkaessani töitäni niinkin paljon - mutta toisaalta opin aina lisää, jos jokin kohta ei vaan onnistu eikä miellytä silmää. Näissä sukissa olen leikitellyt myös raitojen paksuuksilla, mutta laitetaan lisää kuvausta siinä vaiheessa, kun toinenkin sukka on valmis. Hullu keskeneräisiä töitään esittelee!

Mutta siinäpä ne neulomukset nyt tältä kertaa. Otin ulkona muutamista töistä paremmat kuvat, jotta värit ja kuviot näkyvät paremmin - kuten esimerkiksi niistä Haltia-lapasista. Ohjeita en valitettavasti jaksa ruveta kirjoittelemaan yhdestäkään työstä, jos niitä joku toivoo saavansa. Ehkä joku päivä sekin onnistuu, mutta toistaiseksi lasketaan vaan silmukoita kuvien perusteella.

4 kommenttia:

  1. Kantapäässä teemme yhden asian eri tavalla, on jännä miten on monta tapaa tehdä samoja juttuja. minulle saattaa vain tulla kohta tauko neulomiseen, sen verran alkaa tuntua oikean käden pikkusormesta ranteeseen johtavassa jänteessä. Sinulla onkin tehnyt "kiekkoloma" hyvää käsille :)

    VastaaPoista
  2. Näin olen kuullut monelta muultakin, että kantapään jokainen tekee vähän eri tavalla. :D Ja kiekkotauko jatkuu, kun keskiviikkona on Hokkia vastaan peli, perjantaina kutsuu Savonlinnan kiekkohalli ja lauantaina on SaPKo vastassa kotipelissä.

    VastaaPoista
  3. Asut sitten melkein kokonaan halleilla! Mahtavan hyvännäkösiä neulomuksia taas kerran oot väsänny!! Hyvin on langat käsissä kun nurjakin puoli näyttää noin hyvältä! Wau! Terv. mupe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos nyt nää runkosarjan pelit halleilla tulee oltua. :D fanimatkoilla on neulomukset mukana, jotta saa ajan kulumaan linja-autossa.

      Poista

Mieltäni piristää, kun jätät muistoksi kommentin tai parin! Kiitos!