sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Lapanen naisen tiellä pitää

Jäi "lapasvaihde" päälle, ja arkiviholliseni purkoosikin pääsi pitkästä aikaa vierailemaan. Luulin jo karistaneeni sen kannoiltani aina Ouluun saakka (Ole hyvä, Kirsi!), mutta oli se pirulainen sittenkin piiloutunut lankalaatikkoon. Luulin muuten oikeasti omaavani paljon lankoja, mutta yhteen nettiryhmään liittyessäni sain huokaista helpotuksesta. Oma lankavuoreni on vain pieni pala jäävuorisalaattia, kun toisilla on kokonainen keräviljelmä ja kiloja onkin tyyliin 20kg - ja joillakin tuo määrä on vasta alkusoittoa. Mihin ihmeessä ne langat saa hamsteroitua, ja kuka jaksaa tai ennättää neuloa ympäri vuorokauden? Mutta hyvällä tiellä olen, ainakin sen suhteen, että olen saanut vajutettua lankavarastojani - ja äskettäin käydessäni läpi neulomuksiani tajusin, että pirulainen kuinka paljon olenkaan neulonut. Hyvä minä!

Mutta tosiaan, viimeisimmässä postauksessa kävi ilmi, että sain vähäksi aikaa tarpeekseni villasukista. Ainakin siksi aikaa, että saan parit lapaset tehtyä. Sitten lupaan kiltisti palata sukkien pariin, jotta saan loputkin tilatut sekä "yllätä ystävä iloisesti!" sukat valmiiksi. Sitä ennen esittelen kuitenkin kolmea eri punaista sävyä sisällään pitävät lapaset, jotka kuuluvat sarjaan "vajaat lankakerät". Minulla on jonkin aikaa pyörinyt lankalaatikossa vaaleanpunainen Seiska, joka saa niskakarvat aina nousemaan pystyyn. Otin tällä kertaa itseäni karvatupesta kiinni ja pinkin kerän lisäksi kaivelin kopasta väriltään luumun ja punaisen kerän. Kolme väriä eikä hajuakaan siitä millaista kuviota tällä kertaa saisin aikaan. 

Lähti vähän lapasesta
Mutta valittamalla ja voivottelemallahan ei saa mitään aikaan ja sama pätee siihen, että jos meinaa saada jotain aikaan on vain kylmän viileästi aloitettava jostakin. Tässä tapauksessa työ alkaa aina puikkojen ja langan duetosta, josta saadaan aikaan silmukoita. Kaikki langat siis tosiaan olivat Novitan Seiskaa ja ovat sitä edelleen. Varteen neuloin kaikista väreistä epäsäännölliset raidotuikset, jotka kuitenkin toistavat toisiaan - aivan kuten aikaisemmin tehdyissä sukissakin. Varren jälkeen aloitin kuitenkin juoksuttamaan työhön lankoja siinä järjestyksessä kuinka hyvin ne sopivat keskenään yhteen. Pinkin pohjavärin kanssa vaihtelin kuvioväreinä luumua sekä punaista, ja vaihtaessani luumun sekä punaisen "pohjaksi" pinkki oli kuviovärinä. Näin sain aikaan tasaisen, toinen väri toistaan korostavan yhdistelmän - ja niistähän tuli oikeastaan oikein näpsäkät lapaset. Huomattavaa neulotuissa lapasissa on se, että varret ovat reilun mittaiset. Itse en inhoa mitään muuta niin paljoa kuin liian lyhyitä hihoja ja lapasen varsia. Lapasten tarkoitus on kuitenkin ensisijaisesti lämmittää käsiä, ja ranteet valitettavasti kuuluvat kuvaan mukaan. Heh.

Haltia-lapasen takapuoli
Toiset lapaset, ristittäköön tässä vaiheessa "Haltia"-lapasiksi, ovat kokonaan omaa mallia niin kuvion kuin nimensä puitteissa. Tässä esittelen kuitenkin keskeneräisenä olevan lapasen, jonka olen jo kyllä saanut valmiiksi lukuisten purkoosien piinatessa. "Haltia"-lapasen tekee se, että olen neulonut sekä peukalon että lapasen kärjen pitkäksi ja tehnyt niistä suipot. Itse kuviota katsoessa saan kummallisen mielleyhtymän orkesteriin nimeltään "Saxon". Ehkä se johtuu siitä, että keskikuvio muistuttaa bändin logon X-kirjainta ja S-kirjainkin on vähän sinnepäin. No, kuitenkin... Lapasten kuvio on lähtöisin kynästä ja ruutupaperista, ehkä hivenen ajatustyötäkin olen siinä käyttänyt. En kovin helposti lähde tekemään valmiin ohjeen mukaan mitään, sama on leipomisen suhteen että reseptit ei ole minua varten. Tähän kuvioon sain kuitenkin inspiraation Novitan Sukkalehdestä, jossa yhdessä sukkamallissa oli käytetty kaunista kiekuraa. Siitä jalostin idean paperille, ja ei - yksi paperi ei riittänyt tähän aivopieruun. Kahdelle eri paperille luonnostelin kuviota, ja kolmannelle paperille tein puhtaan mallin. Ojalan laskuopin mukaan tämä olisi muodossa 1+2=3. Siihenpä se meikäläisenkin matikkapää riittää. 

Haltia-lapasen etupuoli
Itse neulominen alkoi heittämällä eli nirkkoreunaa harmaasta Nallesta, ja mustasta Nallesta sitten aikaan kuviota. Ensimmäiset virheet tein jo ensimmäisten kuviokerrosten aikaan eli neuloin väärää kerrosta väärässä kohtaa. Se puratutti pariin otteeseen. Kuvan ottamisen jälkeen olin neulonut työtä neljä kerrosta eteenpäin, jonka jälkeen purin työtä jälleen saman virheen tiimoilta eli väärä kerros väärässä kohtaa. Eikä se siihen jäänyt. Siinä vaiheessa huomasin yhden karanneen silmukan kahdeksan (8) kerrosta alempana, ja oli vielä pirulainen karannut niin, ettei sitä voinut virkkuukoukulla pelastaa. Purkoosia kehiin, ja nenä kohti uusia pettymyksiä. Tänään jatkoin kesken jäänyttä lapasta, ja aikani tosiaankin sain taistella, että sain työn jatkumaan ongelmitta. Lähes jokaisen kuvion alussa neuloin väärään kohtaan väärällä värillä, mutta lopulta sain neulottua aina kärkikavennuksiin saakka melkein ilman purkoosia. Eli en. Olin taas täydellisyyden vanki, ja pitihän minun saada värit jatkumaan kauniisti sekä työn etu- että takapuolella. Puratutti ainakin 5 kertaa aina samaan kohtaan eli ensimmäisiin kavennuksiin saakka. Ja vielä ennen viimeisiä kavennuksia puratutti uudestaan, koska olin jälleen kerran neulonut väärän väriset silmukat vääriin kohtiin. Koko ajan päässä kuitenkin raksutti se kuinka kuvion tulen päättämään, mutta yhtä asiaa en ollut ajatellut ollenkaan - ja jonka takia en enää työtä lähde purkamaan. Tyhmä ei älyä ja viisas ei huomaa kysyä. Olin aloittanut kavennukset väärällä puikolla eli kerroksen viimeisellä. Sitä ei kuitenkaan työssä huomaa, mutta sitähän te ette vielä näekään. Kiusa se on pieninkin kiusa ja kuvat valmiista lapasista tulevat vasta seuraavan postauksen yhteyteen. Kiitos ja anteeksi! Heh heh. Mutta laitetaan kuitenkin esimakua tulevasta.

Muuten on mennyt varsin nopeasti tämä vuoden ensimmäinen viikko ohitse. Olen jotenkin elänyt päivän tai kaksi jälkijunassa, joten eilenkin olin repiä pelihousuni kun selvisi, että olikin jo lauantai. Olin ollut ihan torstaissa. Pitää varmaan ruveta enemmän seuraamaan uutisia ja lukea päivän lehti tarkemmin. Kalenterikin voisi joka päivä muistuttaa, että "hei taneli, tänään on jo torstai!". Kaikessa ei voi olla hyvä. Pääasia, että edes jossakin. Palataan taas puikoille. Son moro!


6 kommenttia:

  1. Tosi kaunista jälkeä sulta noista puikoista irtoo :D
    Katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Harjoittelun ja hulluuden lopputulos. :D

      Poista
  2. Mukava blogi ja niin upeita töitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Lämmittää mieltä kovin.

      Poista
  3. Kauniita neuletöitä sulla täällä! :) Hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista

Mieltäni piristää, kun jätät muistoksi kommentin tai parin! Kiitos!