tiistai 29. tammikuuta 2013

Sukat ja huivit Mestiksellä ryyditettynä.

Taas on aikaa vierähtänyt viimeisimmästä päivityksestä. Jotenkin on tuo neulomisvaihde jäänyt pakille eikä oikeastaan ole innostustakaan tarttua puikkoihin. Tai on, mutta kun ei saa mitään aikaan. Niinpä olen viime päivinä sairastelun ohessa virkannut jo keskeneräisenä olevia töitä - tai ainakin yrittänyt tuhota olemassa olevia lankoja. Päätavoite tälle vuodelle on saada neulottua/virkattua pois kopassa lojuvat langat, jotta voin ostaa uusia. Mutta esiteltäköön tässä paatoksessa jo valmistuneet työt. Asiaa itsessään ei niin hirveästi ole. Pääasia kuitenkin, että tulen ymmärretyksi. Heh!


Päältä ja pohjasta.
Päältä ja sivusta,
Edellisessä postauksessa esittelin musta-valkoisen sukan, jolle oli pari vasta alkutekijöissään. No, pitkäänhän siinä menikin, että sain kaverin valmiiksi - ja valmistuttuaan huomasin, että siinähän on käynyt pahemman luokan virhe. Sitäkään ei tosin hölmö huomaa eikä viisas älyä kysyä. Jotenkin tuntuu, että olen tuota samaa lausetta käyttänyt ennenkin - tai olen ainakin kuullut sen aiemmin jonkun toisen sanomana. Kalanruotokuvio, joka jatkuu varpaisiin saakka jäi yhden "ruodon" osalta liian lyhyeksi. Virhe sai alkunsa jo ennen kantalappua, jossa minun olisi pitänyt jättää kalanruotokuvion viimeinen kerros neulomatta. Vasta siinä vaiheessa, kun olisi vuorossa ollut silmukoiden poimiminen, niin silloin olisi pitänyt neuloa viimeinen kuviokerros. Olin pöljä ja tein just niin kuin ei olisi pitänyt tehdä. Mutta tosiaan sitä virhettä ei työssä huomaa ellei ala suurennuslasin kanssa tarkastelemaan moista lapsusta. Toisessa sukassa on siis yksi ruoto vähemmän kuin toisessa. Eipähän ne silakatkaan ole aina tasalaatuisia. Pääasia kuitenkin se, että sukista tuli lämpöiset ja erilaiset. Erilaisuutta on myös pohjaraidoituksessa, joka on leveämpää kuin sivuraidoitus. Pientä noottia annettakoon Novitan langoista sen verran, että laatu oli karmeaa. Valkoinen lanka on valmiiksi nukkaantunutta ja paksuuserot eri värien kanssa ovat hirmuiset. Jotenkin alkaa tuntumaan, että minähän en enää näitä kiinalaisia "kotimaisia" lankoja jatkossa käytä.


Sukkien valmistuttua oli vuorossa Mestis-kiekkoa, ja tulipahan piipahdettua sähkökatkojen luvatussa paikassa, nimittäin Savonlinnassa. Fanireissulle piti toki ottaa mukaan lankaa ja virkkuukoukku, jossa sain aloiteltua jo valmistunutta salomoninsolmuhuivia. En ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä jännittävässä kiekkomatsissa mitä käytiin Sapkon ja Jokipoikien välillä 25.tammikuuta. Peli itsessään jätätti jo muutamat sydämeniskut välistä, ja lisäjännitystä toi neljä sähkökatkosta. Kun Talvisalon hallilta viimein päästiin pois, niin kello näytti siinä vaiheessa 21.45. Sähkökatkosten, jatkoajan sekä rankkareiden jälkeen oli tämä Mestis-matsi noin 30 min. muita pelejä jäljessä. Mutta tulihan sieltä kauan kaivattu voitto, ja seuraavana päivänä sama show ilman sähkökatkoja ja ilman jatkoaikaa. 

Ihan pihalla.
Muhku <3
Mutta se huivi. Ostin syksyllä Pierre Cavallo -merkkisen lankapakkauksen Anttilassa asioidessani, ja tuo pakkaushan piti sisällään tarpeet kaulahuiviin aina lankoja ja 4,5mm pyöröpuikkoja myöten. Itse huiviohje oli ihan hanurista enkä ole koskaan juuri välittänyt haitarimusiikista. Ensin yritin neuloa pelkällä oikealla kapeaa kaulahuivia, mutta eihän se näyttänyt miltään ja minun makuun huivi olisi ollut liian kapea. Purin kerälle, ja annoin lankojen odottaa parempaa ideaa. Ja löytyihän sille käyttöä! Lanka on sen verran eläväistä ja muhkeaa, että mihinkäs muualle se sopisi kuin salomoninsolmuhuiviin. Sen verran mielyttävää virkattavaakin se oli "nypyistä" huolimatta, että huivi syntyi varsin nopeasti - vaikka tuo kiekko välistä veikin mukanaan. Kuvanlaatu ei ole taas parasta mahdollista. Melkein voisin ottaa tuon pokkarin käyttöön paremman kuvanlaadun vuoksi, mutta kun nämä niin kätsästi siirtyy kännykästä Dropboxiin eikä tarvitse erikseen purkaa koneelle. Huivi on muhkea ja lämmin. Tykkään kovasti!

Seuraavana vuorossa onkin virkkausprojektin jatkaminen ja loppuun saattaminen. Sitä en tiedä milloin valmistuvasta tuotoksesta saan kuvia tänne. Voihan olla, että innostun neulomaan välissä.


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Since 1998 -sukat ja mustaa valkoisella

Viimeisimmästä blogikirjoituksesta on taas vierähtänyt tovi. En ole voinut päivittää tätä ennen kuin tiesin ystäväni saaneen postilähetyksen perille, ja onhan tässä ollut muutakin elämää kuin sukat tai lapaset. Viikolla on riittänyt jännäämistä Mestis-kiekon osalta, kun olemme seuranneet Jokipoikien pelejä niin streamin kuin kiekkokatsomon kautta, ja tällä hetkellähän eletään varsin vilkasta aikaa koti- sekä vieraspelien osalta. Eilinen kiekkomatsi Juhani Tammisen luotsaamaa Tutoa vastaan päättyi tappiolukemiin jatkoajalla. Elämäni ensimmäistä kertaa tulin kokeneeksi suurta veemäistä olotilaa jääkiekkoa kohtaan! Miten ottikaan päähän se,  että tälläkään kerralla ei tullut voittoa?! Olen alkanut huomaamattani miehistymään. Huolestuttavaa!

Onneksi kuitenkin sukkapuikot pitää välistä poissa pahanteosta ja kaukalon laitamilta, mutta viime aikojen suoritusten perusteella ei ole sukkapuikotkaan hirveästi laulaneet. Olen kuitenkin saanut jotain aikaa, ja viimeisin kokonaan valmistunut projekti oli "yllätä ystävä iloisesti" eli uudemman nimen mukaan "Since 1998"-sukat eli suomeksi vuodesta 1998 lähtien. Ystävä, joka sai kyseiset sukat, on ollut kirjeystäväni vuodesta 1998 lähtien, ja olemme myöskin tavanneet pariin otteeseen kirjeenvaihdon ulkopuolella. Kirjeenvaihto on ollut yksi parhaimmista tavoista tutustua uusiin ihmisiin, ja sitä kautta olen saanut ehkä parhaimmat ystävyyssuhteet koskaan. Oikea kirje voittaa aina sähköpostin tai tekstiviestin.



Tältä näyttää, kun langat kulkee oikeassa järjestyksessä.
Mutta ne sukat... Kysyessäni väritoivetta sain ystävältäni vastauksen "Ihan sama. Yllätä iloisesti!", joten eipähän siinä auttanut muu kuin lähteä ideoimaan. Lankakopassani oli jo pitkään kummitellut oranssi Seiska, joten ihan ensimmäinen idea oli neuloa sukkaan Itellan värein jotain kivaa. Hyllytin sen kuitenkin jo ajatuksena, mutta siitä se lähti vasta rönsyämään. Kävin kaivamassa esiin kaikki ne kirjeet, jotka olen vuosien aikana saanut tältä ystävältäni (paitsi ne, jotka ovat muuttojen yhteydessä hävinneet tai vahingossa päätyneet paperinkeräykseen). Ensimmäinen kirje, jonka sain vastauksena Teksti-Tv:n kirjeenvaihtoilmoitukseeni oli leimattu vuonna 1998, joten aloin hahmottelemaan päässäni kuvaa siitä miten saisin tuon vuoden siirrettyä silmukoiksi. Käytin monet ruutupaperit luonnoksiin, mutta yhteenkään en ollut tyytyväinen. Niinpä hautasin idean sitten kokonaan, ja aloin pohtimaan mitä muuta voisin tehdä. Ajatus tylsästä raitasukasta ei innostanut tällä kertaa vaan halusin nimenomaan jotain kuviota, ja monta eri väriä piristämään jo muutenkin pirteää oranssia. Oranssi pohjavärinä pysyi ajatuksissa kaiken aikaa. Siitä en luopunut missään vaiheessa.


Varsinaiset porkkanat vuodesta 1998 lähtien.
Aikani pähkäiltyä aloitin luomalla silmukat puikoille ja neulomalla joustinneuletta. En kuitenkaan halunnut pelkkää joustinta, joten muutaman kerroksen jälkeen aloitin sileän neuleen ja ensimmäisen värin juoksuttamisen työhön. Kuvio tuli, yllätys yllätys, Novitan Sukkalehdestä, jossa oli neulottu hauskat useamman värin ja useamman kuvion pitkävartiset sukat. Otin siis vain idean "kennokuviosta", ja aloin jalostamaan sitä työssäni. Työ eteni kivuttomasti värinvaihtojen myötä aina kärkikavennuksiin ja työn päättämiseen saakka, ja pääsin aloittamaan toistakin sukkaa. Purkoosi ilmeni aina välillä työssä, mutta ei kovinkaan suuressa mittakaavassa. Pientä fiksaamista siellä täällä työtä, mutta niin vain työ valmistui ja sain syyn vierailla Itellan toimipisteessä postituksen merkeissä. Sukkien värimaailma on kuin suoraan porkkanapellosta! Ihanan pirteät sukat ihanan pirtsakalle ystävälle!

Ja kuvio kulkee...
Vasta toinen valmiina.
Näiden sukkien välissä yritin neuloa itselleni pitkävartiset sukat Nostalgiasta sekä mustasta Seiskasta. Puoleen pohkeeseen asti sain sukkaa tehtyä, kun purin ne kokonaan pois. Jokin niissä tökki ja pahasti. Jotenkin tylsän väriset sukat niin pirtsakan väristen sukkien jälkeen. Jossain vaiheessa aion kyllä palata kyseisen työn äärelle takaisin, sillä tarvitsen pitkävartiset sukat talven ulkoiluihin. Toistaiseksi olen uhmannut jopa -30 asteen pakkasia sillä, että olen käyttänyt koiran pissillä polviin yltävissä kesähousuissa ja t-paidassa enkä ole vieläkään kaivanut pitkiä kalsareita jalkaan komeron uumenista. Siperia opettaa tai sitten olen vain kuumaverinen. 



Kirkkaassa valossa.
Haltiat <3
Ja takaisin aiheeseen, sukat. Aloitin purettujen sukkien jälkeen neulomaan toisenlaisia sukkia, joissa innoittajana toimivat aikaisemmin valmistuneet Haltia-lapaset. Ensimmäinen tarkoitus oli yrittää neuloa mansikoita sukkiin tai lapasiin, ja luonnokset ovat minulla kyllä valmiina ja silmukat laskettuna. En vain vielä ole saanut kuviota toimimaan niin, että sen voisi siirtää itse työhön. Sen sijaan nämä musta-valkoiset sukat ovat olleet mukavat neuloa. Toinen sukka on vielä kerällä, mutta toinen valmistui purkoosien ja neuloosien tuoksinnassa. Perinteisesti aloitin nirkkoreunalla ja ihan ensimmäinen yritelmä oli valkoisen ja punaisen Seiskan liitto. Ei toiminut! Purkoosia kehiin! Sitten musta mukaan ja punainen pois, ja kas kun lähti homma toimimaan kuin rasvattu sarana. Purkoosia tarjosin sukkaan siinä vaiheessa, kun yritin neuloa vahvistettua kantapäätä kahdella värillä enkä saanut sitä onnistumaan, joten neuloin kantapään kokonaan mustalla. Seuraava purkoosi vieraili työssä kärkikavennuksissa, kun kuvio ei onnistunut kavennuksia tehdessä ja vaalea kärki toi epätasapainon työhön, joten purin muutamia kertoja ennen kuin vaihdoin mustaan - ja taas mentiin oikeaan suuntaan. Olen tullut siihen tulokseen, että teen hirveästi turhaa työtä purkaessani töitäni niinkin paljon - mutta toisaalta opin aina lisää, jos jokin kohta ei vaan onnistu eikä miellytä silmää. Näissä sukissa olen leikitellyt myös raitojen paksuuksilla, mutta laitetaan lisää kuvausta siinä vaiheessa, kun toinenkin sukka on valmis. Hullu keskeneräisiä töitään esittelee!

Mutta siinäpä ne neulomukset nyt tältä kertaa. Otin ulkona muutamista töistä paremmat kuvat, jotta värit ja kuviot näkyvät paremmin - kuten esimerkiksi niistä Haltia-lapasista. Ohjeita en valitettavasti jaksa ruveta kirjoittelemaan yhdestäkään työstä, jos niitä joku toivoo saavansa. Ehkä joku päivä sekin onnistuu, mutta toistaiseksi lasketaan vaan silmukoita kuvien perusteella.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Nyt ne on valmiit!

Nirkkoreuna <3
Semmoiset niistä sitten tuli.
Työnimi "Haltia"-lapaset. Eilen niillä kiusoittelin, ja tänään ne sain valmiiksi. Ihan samat ongelmat oli oikean käden lapastakin tehdessä kuin vasemmankin - tasaisin välein tuli purettua ja taas neulottua. Nyt erilaista oli kuitenkin se, ettei tarvinnut koko aikaa luntata paperista mitä seuraavaksi neuloa. Aloin hiljalleen muistamaan mitä missäkin kohtaa pitää tehdä. Haastetta toi työhön se, että keskikuvio ja kiekurat eivät ns. elä samaan tahtiin ja sen suhteen sai ollakin tarkkana, ettei tule niitä vääriä silmukoita neulottua. Olen erittäin tyytyväinen valmistuneisiin lapasiin. Seuraavaksi työn alle sukat. Saa nähdä mitä niistä sitten tulee. 

Kiitokset muuten kaikille blogissani vierailijoille! Kiitos myös tasapuolisesti kaikille mukavista kommenteista! Jatkan harjoituksia, jotta teillä riittäisi luettavaa. Over and out!



sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Lapanen naisen tiellä pitää

Jäi "lapasvaihde" päälle, ja arkiviholliseni purkoosikin pääsi pitkästä aikaa vierailemaan. Luulin jo karistaneeni sen kannoiltani aina Ouluun saakka (Ole hyvä, Kirsi!), mutta oli se pirulainen sittenkin piiloutunut lankalaatikkoon. Luulin muuten oikeasti omaavani paljon lankoja, mutta yhteen nettiryhmään liittyessäni sain huokaista helpotuksesta. Oma lankavuoreni on vain pieni pala jäävuorisalaattia, kun toisilla on kokonainen keräviljelmä ja kiloja onkin tyyliin 20kg - ja joillakin tuo määrä on vasta alkusoittoa. Mihin ihmeessä ne langat saa hamsteroitua, ja kuka jaksaa tai ennättää neuloa ympäri vuorokauden? Mutta hyvällä tiellä olen, ainakin sen suhteen, että olen saanut vajutettua lankavarastojani - ja äskettäin käydessäni läpi neulomuksiani tajusin, että pirulainen kuinka paljon olenkaan neulonut. Hyvä minä!

Mutta tosiaan, viimeisimmässä postauksessa kävi ilmi, että sain vähäksi aikaa tarpeekseni villasukista. Ainakin siksi aikaa, että saan parit lapaset tehtyä. Sitten lupaan kiltisti palata sukkien pariin, jotta saan loputkin tilatut sekä "yllätä ystävä iloisesti!" sukat valmiiksi. Sitä ennen esittelen kuitenkin kolmea eri punaista sävyä sisällään pitävät lapaset, jotka kuuluvat sarjaan "vajaat lankakerät". Minulla on jonkin aikaa pyörinyt lankalaatikossa vaaleanpunainen Seiska, joka saa niskakarvat aina nousemaan pystyyn. Otin tällä kertaa itseäni karvatupesta kiinni ja pinkin kerän lisäksi kaivelin kopasta väriltään luumun ja punaisen kerän. Kolme väriä eikä hajuakaan siitä millaista kuviota tällä kertaa saisin aikaan. 

Lähti vähän lapasesta
Mutta valittamalla ja voivottelemallahan ei saa mitään aikaan ja sama pätee siihen, että jos meinaa saada jotain aikaan on vain kylmän viileästi aloitettava jostakin. Tässä tapauksessa työ alkaa aina puikkojen ja langan duetosta, josta saadaan aikaan silmukoita. Kaikki langat siis tosiaan olivat Novitan Seiskaa ja ovat sitä edelleen. Varteen neuloin kaikista väreistä epäsäännölliset raidotuikset, jotka kuitenkin toistavat toisiaan - aivan kuten aikaisemmin tehdyissä sukissakin. Varren jälkeen aloitin kuitenkin juoksuttamaan työhön lankoja siinä järjestyksessä kuinka hyvin ne sopivat keskenään yhteen. Pinkin pohjavärin kanssa vaihtelin kuvioväreinä luumua sekä punaista, ja vaihtaessani luumun sekä punaisen "pohjaksi" pinkki oli kuviovärinä. Näin sain aikaan tasaisen, toinen väri toistaan korostavan yhdistelmän - ja niistähän tuli oikeastaan oikein näpsäkät lapaset. Huomattavaa neulotuissa lapasissa on se, että varret ovat reilun mittaiset. Itse en inhoa mitään muuta niin paljoa kuin liian lyhyitä hihoja ja lapasen varsia. Lapasten tarkoitus on kuitenkin ensisijaisesti lämmittää käsiä, ja ranteet valitettavasti kuuluvat kuvaan mukaan. Heh.

Haltia-lapasen takapuoli
Toiset lapaset, ristittäköön tässä vaiheessa "Haltia"-lapasiksi, ovat kokonaan omaa mallia niin kuvion kuin nimensä puitteissa. Tässä esittelen kuitenkin keskeneräisenä olevan lapasen, jonka olen jo kyllä saanut valmiiksi lukuisten purkoosien piinatessa. "Haltia"-lapasen tekee se, että olen neulonut sekä peukalon että lapasen kärjen pitkäksi ja tehnyt niistä suipot. Itse kuviota katsoessa saan kummallisen mielleyhtymän orkesteriin nimeltään "Saxon". Ehkä se johtuu siitä, että keskikuvio muistuttaa bändin logon X-kirjainta ja S-kirjainkin on vähän sinnepäin. No, kuitenkin... Lapasten kuvio on lähtöisin kynästä ja ruutupaperista, ehkä hivenen ajatustyötäkin olen siinä käyttänyt. En kovin helposti lähde tekemään valmiin ohjeen mukaan mitään, sama on leipomisen suhteen että reseptit ei ole minua varten. Tähän kuvioon sain kuitenkin inspiraation Novitan Sukkalehdestä, jossa yhdessä sukkamallissa oli käytetty kaunista kiekuraa. Siitä jalostin idean paperille, ja ei - yksi paperi ei riittänyt tähän aivopieruun. Kahdelle eri paperille luonnostelin kuviota, ja kolmannelle paperille tein puhtaan mallin. Ojalan laskuopin mukaan tämä olisi muodossa 1+2=3. Siihenpä se meikäläisenkin matikkapää riittää. 

Haltia-lapasen etupuoli
Itse neulominen alkoi heittämällä eli nirkkoreunaa harmaasta Nallesta, ja mustasta Nallesta sitten aikaan kuviota. Ensimmäiset virheet tein jo ensimmäisten kuviokerrosten aikaan eli neuloin väärää kerrosta väärässä kohtaa. Se puratutti pariin otteeseen. Kuvan ottamisen jälkeen olin neulonut työtä neljä kerrosta eteenpäin, jonka jälkeen purin työtä jälleen saman virheen tiimoilta eli väärä kerros väärässä kohtaa. Eikä se siihen jäänyt. Siinä vaiheessa huomasin yhden karanneen silmukan kahdeksan (8) kerrosta alempana, ja oli vielä pirulainen karannut niin, ettei sitä voinut virkkuukoukulla pelastaa. Purkoosia kehiin, ja nenä kohti uusia pettymyksiä. Tänään jatkoin kesken jäänyttä lapasta, ja aikani tosiaankin sain taistella, että sain työn jatkumaan ongelmitta. Lähes jokaisen kuvion alussa neuloin väärään kohtaan väärällä värillä, mutta lopulta sain neulottua aina kärkikavennuksiin saakka melkein ilman purkoosia. Eli en. Olin taas täydellisyyden vanki, ja pitihän minun saada värit jatkumaan kauniisti sekä työn etu- että takapuolella. Puratutti ainakin 5 kertaa aina samaan kohtaan eli ensimmäisiin kavennuksiin saakka. Ja vielä ennen viimeisiä kavennuksia puratutti uudestaan, koska olin jälleen kerran neulonut väärän väriset silmukat vääriin kohtiin. Koko ajan päässä kuitenkin raksutti se kuinka kuvion tulen päättämään, mutta yhtä asiaa en ollut ajatellut ollenkaan - ja jonka takia en enää työtä lähde purkamaan. Tyhmä ei älyä ja viisas ei huomaa kysyä. Olin aloittanut kavennukset väärällä puikolla eli kerroksen viimeisellä. Sitä ei kuitenkaan työssä huomaa, mutta sitähän te ette vielä näekään. Kiusa se on pieninkin kiusa ja kuvat valmiista lapasista tulevat vasta seuraavan postauksen yhteyteen. Kiitos ja anteeksi! Heh heh. Mutta laitetaan kuitenkin esimakua tulevasta.

Muuten on mennyt varsin nopeasti tämä vuoden ensimmäinen viikko ohitse. Olen jotenkin elänyt päivän tai kaksi jälkijunassa, joten eilenkin olin repiä pelihousuni kun selvisi, että olikin jo lauantai. Olin ollut ihan torstaissa. Pitää varmaan ruveta enemmän seuraamaan uutisia ja lukea päivän lehti tarkemmin. Kalenterikin voisi joka päivä muistuttaa, että "hei taneli, tänään on jo torstai!". Kaikessa ei voi olla hyvä. Pääasia, että edes jossakin. Palataan taas puikoille. Son moro!


keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet silmukat!

Hyvää alkanutta uutta vuotta jokaiselle, joka on selvinnyt uuden vuoden pommituksista ja skumpasta hengissä! Miten on vuosi teillä lähtenyt käyntiin? Tuliko tehtyä lupauksia esim. terveellisempien elämäntapojen puolesta? Itsehän en uuden vuoden lupauksia tehnyt. Sen sijaan lupaan tässä ja nyt, että tulen ostamaan enemmän lankoja kuin viime vuonna. Ja puikkoja, ja neulon paljon enemmän, ja ja ja ja...


"Mokoma"-sukat
Astetta pehmeämmät
Vuoden 2012 loppupuolella eli joulun jälkeen pääsin aloittamaan viimeisten joululahjojen valmistuksen. Nyt voin jo päivittää tätä blogia, kun "lahjotut" ovat pakettinsa saaneet. Neuloin siis yhdelle läheisimmistä ja pitkäaikaisemmista ystävistäni toiveen kokoa 37/38 villasukat. Historian havinaa sen puitteissa, että olemme alunperin tutustuneet kirjeenvaihdon välityksellä - ja välimatkoista tai erimielisyyksistä huolimatta tämä ystävä on yksi rakkaimmista. Molemmat ollaan myös sellaisia tyttöjä, jotka tykkäävät Mokoman musiikista - ja näihin sukkiin tulin valinneeksi värit, joista kyseinen orkesteri tulee minulle itselleni mieleen. Samalla oli tietysti myös tarkoitus päästä eroon puolikkaista lankakeristä, joita sainkin tuhottua yhden työn jälkeen toiseen työhön. Lankana käytin Novitan Seiskaa, puikot 3mm bambut ja raidoitus aika iloisen epäsäännöllistä - vaikkakin toistan raitoja päinvastaisessa järjestyksessä sukan jalkaterässä. Näiden sukkien aikaan ei purkoosi vieraillut kertaakaan työssä! Itse ihastuin niiden sukkien väritykseen ihan totaalisesti, joten siirsin värimaailman lapasiinkin. Nämä lapaset eivät tosin päätyneet ystäväni pakettiin, sillä latasin paketin pelkillä sukilla. Ystävälleni toivon erittäin lämmintä uutta vuotta ja paljon onnea tulevan uuden perheenjäsenen tiimoilta! Pikkukaverillakaan ei pääse jalat kylmämään, kun joulupaketista löytyi myös Novitan Wool-langasta neulotut junasukat


Tehosteena lämmin vintage
Mutta sittenpä piti päästä tekemään jotain muutakin kuin sukkia. Kuten jo tuossa aeimmin mainitsin lapaset, joiden värimaailma oli lähtöisin "Mokoma"-sukista, eli niistä kerrottakoon tässä välissä. Sukkia olen neulonut viime aikoina niin paljon, että halusin välillä tehdä muutakin kuin kantapäitä ja sukanvarsia. Vaikka varren tein joustinneuleena, niin siitä tuli kuitenkin lapasen varsi - ja sittenpä mietittiin vähän aikaa kuviota. Ei sitä tosin pitkään tarvinnut miettiä, kun rupesin vaan tekemään. Tässä vaiheessa huomautettakoon, että juoksutin koko työn ajan väärässä järjestyksessä lankoja. Normaalisti pidän pohjavärin lähempänä työtä etusormen kärjessä, ja kuviovärin lähempänä etusormen tyveä. Nyt ne olivat päinvastoin, mutta pidin huolen ettei järjestys muutu koko työn aikana. Kuvio tuli näin enemmän koholle kuin jos olisin juoksuttanut värejä normaalilla tavalla työhön. Sillä on väliä miten päin lankoja pidät käsissäsi - pääasia, että pidät. Heh! Mutta ilman purkoosia vältyttiin tälläkin kertaa, jopa peukaloa tehdessä. Olen ruvennut käyttämään virkkuukoukkua silmukoita nostaessani eikä se tälläkään kertaa pettänyt - oli aivan yhtä toimintavarma kuin aikaisemminkin. Ja kun yhdet lapaset valmistuivat, niin aloitin toisia. Nyt tekeillä on punaisen eri sävyistä neulotut lapaset, joista ensimmäinen on jo valmis. Kuvia tulossa siinä vaiheessa, kun molemmat ovat valmiit.


Taitokorttelin valaistus viimeisenä myyntipäivänä
Herkkuperseet
Tästä saadaankin oiva aasinsilta aiheeseen keskeneräiset työt. Niitä kun on päässyt siunaantumaan enemmän ja vähemmän. Vaiheessa on tuubihuivi Purosta, salomoninsolmuhuivi puuhelmillä mustasta Seiskasta, kahdet tilatut sukat, yhdet testiversiot yhdentähden Jallun tähdestä, virkattu pupu, virkattu viltti... Laiska töitään luettelee, mutta minkäs teet - ei kaikkea voi ennättää tekemään, kun iskee inspiraatio toisaalle! Pääasia on kuitenkin se, että on jotain tekemistä. Kyllähän se tuppaa vähän sitä olemaan, että kun on puikot käsissä, niin muu maailma unohtuu ja aika ikään kuin lentää siivillä. Koira aina onneksi muistuttaa katsomalla omalta pediltään, että "uloskin voisin haluta", tai kun mies tuumaa sohvan toisesta päästä "mikä sen jauhelihan kohtalo oikein on?". No hemmetti, unohdin! Mullahan on elämää puikkojen ulkopuolellakin! Herttileeri! Laitellaas vielä loppuun kuvia puikkojen ulkopuolisesta elämästä eli muutamia tuokiokuvia. 

Pääsin taas pitkästä aikaa työstämään kakkuja, jotka päätyivät toisen läheisen ystävän tyttären syntymäpäiville. Oli aika muikea ilme päivänsankarilla, kun kysyin "onko nää nyt semmoiset niin kuin piti?". Ilmeisesti olivat. Harvoin kyllä tekemäni kakut ovat syömättä jääneet. Olen virallisesti ystävä- ja tuttavapiirini hovileipuri. 


Voileipäkakku kinkulla
Ei saanut olla pinkkiä, niin laitoin blingiä
Ja tulihan ennen joulua käytyä rakkaan ystävättäreni kanssa kahvilla. Ollaan aika pahoja herkkuperseitä molemmat, joten milläs muulla sen lankahyllyjen tarkistelun aloittaa kuin tuplasuklaalla höystetyllä erikoiskahvilla ja suklaakakulla? Sen lisäksi, että sai taas kutkutella nauruhermoja ja nauttia mahtavasta seurasta, niin kyllä sillä kahvillakin aamun starttasi todella hyvin käyntiin. Ja lankahyllyt - no, ne tuli kyllä sitten koluttua läpi. Taisi muutama kerä lähteä mukaankin, mutta tällä kertaa oikeasti sellaiset kerät, joita todellakin tarvitsi. Niin kuin ne muutkin kerät, jotka odottavat vuoroaan lankalaatikossa. Ja ne, joista vielä haaveilen. Perhanan lankoosi! Onneksi olin ollut kiltti koko viime vuoden, kun pukki toi Pirtin Kehräämön vihreä-violetin vyyhdin 100% villalankaa. Mitähän kivaa siitä tekisin? Mietteet on monet.

Semmoista elämää tällä kertaa. Oikein hyvää alkanutta uutta vuotta 2013!