lauantai 15. joulukuuta 2012

Sukkia enemmän kuin laki sallii

Suurin ja tehokkain vapaa-ajan tuholainen on ollut ystäväni neuloosi, ja hyvänä kakkosena tuleekin sitten purkoosi. Viime aikojen perusteella on purkoosi kuitenkin jäänyt enenevissä määrin taka-alalle - liekö tuo johtuneen siitä, että olen kehittynyt "käsityöläisenä" tai sitten olen yksinkertaisesti onnistunut tekemään itselleni aivopesun purkoosin kohdalla. Tuo aivopesu tuppaa tarkoittamaan omassa tapauksessa ihan kloorivalkaisua, sillä niinkin likainen mieli mitä omaan, ei siihen pelkät Omot eikä Fairyt riitä. Onneksi likaisen ja välistä kieroutuneenkin huumorintajun takaa löytyy sitäkin lämpimänpi sydän ja iloinen mieli. Läskit menee aina pulkalla lujempaa kuin muut! Heh.

Tämän viikonlopun vietän taas aikaani äiteeni (Liisin Puikot -blogi) kanssa Joensuun Taitokorttelin Joulukylässä. Jos kuka ei vielä ole ennättänyt käymään kyseisessä tapahtumassa, niin vielä ennättää. Toki Taitokorttelissa on toimintaa myös muunakin aikana kuin nyt joulun alla, mutta joulukuussa Taitokortteli ikään kuin herää henkiin - ja huokuu nimenomaan tätä käsityöläiskulttuuria. Meistä on moneksi, ja jälleen kerran on ollut ihana huomata ihmisten iloiset ilmeet ja ihastelut. Kiitos siitä heille! On ollut suuri ilo huomata kuinka paljon ihmiset arvostavat käsitöitä, ja aika usea mökkimme äärellä pyörähtänyt asiakas on tunnustanut itsekin neulovansa - ja jokaiselta meiltä tuntuu löytyvän omat ongelmakohtansa. Toinen ei osaa tehdä lapasia, toinen ei osaa tehdä lapaseen peukaloa, yksi taistelee kantapään kanssa ja yhdeltä ei onnistu useamman langan kanssa työskentely yhtäaikaa. En ole läheskään täydellinen omien taitojeni kanssa, mutta en myöskään päästä suustani sellaisia sanoja kuin "en osaa" tai "en opi". Jos on halua, niin oppii. Jos oppii, niin osaa. Ja jälleen kerran pääsemme tähän pinttyneeseen lauseeseen eli kaikki yhdessä äänessä: "Tekemällä oppii!". Oikotietä ei ole. Näin se vaan on.

Mutta taas lähti tuo juttu rönsyämään kuin suikeroalpi konsanaan. Pysytään kuitenkin aiheessa eli tekeleissä, jotka ovat tavalla tai toisella lähtenyt puikoiltani kuin haulit Turusen lataamattomasta pyssystä. Viikon olen viettänyt tehokkaasti bambut hyppysissä, ja välistä olen käynyt hoitamassa jouluostokset sekä hakenut näkimet nenälle. Nyt kuulkaas näkee neuloa mustaa lankaa eikä muutenkaan tarvitse istua puikot kilometrin päässä silmistä. Innostuin sen verran neulomaan, että ensiksi tein alta pois ihanaisen naapurini tilaamat junasukat. Junasukkien värimaailma tuli TPS-kiekkojoukkueen väreistä eli mustaa ja valkoista. En ollut aiemmin tehnyt junasukkia, joten eihän sitä ilman purkooseita vältytty saati painokelvottomia sanoja. Sen verran jästipääkin olin, etten katsonut mistään ohjeita - tekemällä diipadaapa ja silleen.

Tunnustaa väriä!
Ensimmäisiä junasukkia aloitin tekemään mustalla Nallella, ja ns. "makkaran" tein valkoisesta Nallesta. Alkumetreillä alkoi sukassa tökkimään värivaihto, jonka seurauksena valkoiseen raitaan sekoittui mustaa lankaa. Purkoosia kehiin! Tämän jälkeen sain kuitenkin sukan neulottua loppuun asti, mutta aivan liian pienihän siitä sukasta tuli. Yrittäessäni purkaa työtä langat menivät kuitenkin niin solmuun, etten saanut millään ilveellä purettua sukkaa takaisin kerälle - joten siitä nyt sitten tuli muistutus sohvan selkänojalle tekstillä "Ei näin!". Sitä sukkaa tuijotellessa tulin myös siihen tulokseen, että musta pohjavärinä on liian jyrkkä vaikka muuten alkoivatkin päässä soimaan TPS:n kannatushuudot. Aikani puikkoja pyöriteltyäni loin uudet silmukat tällä kertaa valkoisesta Novita Wool -langasta, toisena lankana käytin mustaa Nallea.

Vähällä vaivalla, suurella sydämellä
Jos luulit, että tästä eteenpäinhän ne sukat syntyivät kuin itsestään, niin arvaapa uudestaan. Värinvaihtoihin asti kaikki meni hyvin, jopa päättelyt menivät hyvin ja siinä vaiheessa, kun aloitin tekemään toista sukkaa iski purkoosi. Kolmas kerta toden sanoo eli kolmas versioni TPS:n värein varustetusta jarrusukasta oli sellainen, jonka pystyin kuvittelemaan tenavan jalassa. Toisessa sukassa olin tehnyt resorit yksi oikein, yksi nurin neuleena - ja keskimmäiset joustinneuleet olin tehnyt mustalla, kun taas varren joustinneule oli tehty valkoisella. Tökki niin maan perusteellisesti, että purin sukan numero kaksi (2) ensimmäisiin "makkaroihin" ja jätin sen odottamaan silmukat pyöröpuikoille poimittuina - samalla jatkoin kuitenkin sukan numero kolme (3) loppuun saakka. Tämän jälkeen siirsin silmukat pyöröpuikoilta vapautuneille bambuille, ja tein sukan numero kaksi ilman suurempia taisteluita. Sukista tuli kuitenkin varsin nätit - ja pitihän se tarkistaa naapurilta, että onko ne nyt TPS:n väriset. Oli ne. Ihanat, kuulemma. Sukat paketoin pieneen paperipussiin hoito-ohjeineen. Näinkin voi paketoida varsin näppärällä tavalla.

Pitkien kalsareiden lahkeet ei ainakaan nouse ylös. 
Junasukkien jälkeen pääsin jatkamaan kesken olevaa miesten sukkaa, jota olin tekemässä Taitokorttelin Joulumyyjäisiin. Miesten sukilla oli ollut aikaisemman viikonlopun aikana kysyntää, joten niitä sitten yritin parhaani mukaan taiteilla. Ensimmäiset sukat olivat ihan perinteiset raitasukat, johon käytin vaaleissa sävyissä ruskeaa ja harmaata - ja lankana toimi Novitan Seitsemän veljestä. Näiden sukkien tekeminen oli ongelmallista vain siinä mielessä, että olin epähuomiossa luonut puikoille liikaa silmukoita, jonka huomasin vasta kantapäätä aloitellessa. Ongelmaa siitä ei kuitenkaan tullut, sillä tein varresta reilun mittaisen, joka vuorostaan toisi joustoa muuallakin kuin nilkassa. Ensimmäiset kavennukset tein siis ennen varsinaisia kiilakavennuksia, jotta sain sukan terän tulemaan passelin kokoiseksi. Ja nämä sukathan valmistuivat kivutta eikä purkoosikaan vieraillut työssä kertaakaan! Oli suorastaan nautinnollista neuloa tasaista - eikä oikeastaan tarvinnut miettiä muuta kuin mittataulukkoa ja jalkaterän pituutta. Nämä sukat toivottavasti lämmittävät käyttäjänsä jalkoja eikä ne pitkien kalsareiden lahkeetkaan karkaile polviin saakka. Ainakin oma mies on tykännyt normaalia pidemmistä sukanvarsista juuri tästä syystä. Kestää siis kehua!

Toisenlaiset sukat
Toiset miesten sukat aiheuttivat harmaita hiuksia vain sen tiimoilta, että riittääkö vajaa kerä harmaata Seiskaa kahteen. Jotta varmistin langan riittävyyden, lähdin soveltamaan varressa ja jalkaterässä jo käyttämääni Jokipo-sukkien raitamallia. Harmaan langan lisäksi otin mukaan vielä mustan sekä edellisissä sukissa käyttämäni vaalean ruskean Seiskan. Poikkesin myös jo totutusta eli loin silmukat nro 3 bambuille, kun aiemmin olin neulonut Seiskaa aina nro 3,5 puikoilla. Käsialani on kuitenkin sen verran "väljää", että päätin kokeilla miten se vaikuttaa työhön. Silmukoita loin kuitenkin 14 per puikko ja annoin rampan kalkattaa. Nämäkin sukat valmistuivat omaan tahtiinsa. Välistä kävin aina milloin paistamassa kahvikakkuja ja milloin vääntämässä ruisleipää. Tähän väliin muuten allekirjoittaneen huomautus ruisleipään liittyen: kahden päivän juurella järjettömän hyvää leipää!

Because I can!
Ruisleipien paistuessa sain viimeisteltyä molemmat sukat, ja silti jäi vielä tunne, että jotain pientä voisin vielä neuloa. Lankakoppani uumenista löysin Geisha Dark -väristen sukkien jälkimainingeista jääneen vaalean punaisen Seiskan, joten ilman sen suurempia miettimisiä aloin tekemään lasten sukkaa. Tässä vaiheessa sanottaneen, että liikun erittäin tuntemattomalla alueella, kun kyse on lasten sukista tai lapasista. Onneksi mittataulukot ovat suuntaa antavia, etten ihan sokkona vedä tehdä jotain siihen suuntaan. Mutta ne sukat kuitenkin valmistuivat nopeasti, mutta jotenkin jäi tökkimään sukkien ilmeettömyys. Otin siis virkkuukoukun käteen ja sen enempää miettimättä, tai niitä ohjeita etsimättä, virkkasin pienen kukan tapaisen ja ompelin sen sukkaan kiinni. Ja niistähän tuli oikein nätit pikkutytön sukat! Saa nähdä löytävätkö nämä sukat omistajansa vai päätyvätkö ne lahjapaperiin? Täytyy kuitenkin taas kehua itseään hyvin suoritetuista käsitöistä.

Seuraavana kuvioihin astuukin sitten joululahjat, joiden toimitus varmasti menee ensivuoden puolelle ja sitten on vielä muutamat sukatkin tilauksessa. Jouluviikolla ei myöskään hirveästi tarvitse miettiä itselleen puuhaa, sillä leipuri-kondiittorina olen enemmän ja vähemmän käytettävissä aina tarvittaessa. Jouluviikolla tässä talossa siis paistetaan karjalanpiirakoita rukiisella kuorella, ja välipäivänä hoidellaan kakkutilaukset pois alta. Sitten voin keskittyä neulomaan jo aloittamani tuubikaulurin valmiiksi. Pakkaset ovat vielä edessä päin, mutta se ei tarkoita sitä etteikö ne tulisi. Näin se homma etenee! 



3 kommenttia:

  1. Moi! On muuten järjettömän hyvän makuista leipää ihan todella, kohta oon syöny puolikkaan. Ja vilunväristyksetkin loppuivat saunan lauteella..Ei ku vaan huomista päin! Mupe l

    VastaaPoista
  2. Jep jep! :) Vanhempaan juureen tein ja sen pari päivää annoin muhia ennen leipomista. Mut niinhän se menee, että maku paranaa mitä vanhempi juuri on. Mitenkähän hyvää tulee seuraavasta satsista? Aattelin ensviikolla paistella samalla kun teen piirakoitakin.

    VastaaPoista
  3. On se kumma miten joulu ja joululahjakiireet yllättävät minut kuten talvi yllättää autoilijat ;) Vino pino tilauslapasia tekemättä ja viikko aikaa, varsinkin kun pitäisi vähän lasten kanssa joulusiivousta aloiteltua jotta saataisiin valoja viriteltyä. Onneksi poika on virahtanut kymmenen senttiä äitiänsä pidemmäksi niin saa ripustella korkeimmalle tulevat valot, onhan jouluvalotoive nimenomaan hänen esittämänsä :D

    VastaaPoista

Mieltäni piristää, kun jätät muistoksi kommentin tai parin! Kiitos!