maanantai 3. joulukuuta 2012

Salmiakkisuklaa syynä neuloosiin

Fazerin Salmiakkisuklaa - heikkouteni! Olen suuri salmiakin ystävä enkä voi sanoa, että suklaa jäisi tuumaakaan taka-alalle. Salmiakkisuklaassa yhdistyy molemmat paheet, josta pieni pala vie jo ihan toisenlaisiin ulottuvuuksiin - ja jota ei voi jättää yhteen palaan, kun alkaa himoitsemaan jo toista. Sama on vähän lankoosin kanssa. Yhden kerän jos ostat, tulet vain pahalle tuulelle. Jos ostat kaksi, alat miettimään riittääköhän ne mihinkään. Ja kun lopulta poistut kaupasta, huomaat ostaneesi kaikki mahdolliset ja mahdottomat langat hyllystä - ja silti jää polte palata takaisin hypistelemään lankakerää toinen toisensa jälkeen. Sama pätee tuon Salmiakkisuklaan kanssa - siitä ei vaan saa tarpeekseen!


Tuumaustauko
Mutta miten tämä liittyy neuloosiin? Ostin taannoin Salmiakkisuklaata, koska teki mieli jotain hyvää. Kotona siinä sitten hypistelin sekä suklaalevyä kuin käärettä, samalla kun päässä raksutti "mitäs sitä sitten neuloisin?". Kääreen musta-valkoinen salmiakkikuvio sekä punainen raita saivat ystäväni aivopierun ilakoimaan kuin viimeistä päivää - ja siitä se ajatus sitten lähti. Halusin tehdä sukat, joihin saisin istutettua vision salmiakkisuklaasta, ja eihän se auttanut kuin ruveta luomaan silmukoita puikoille.

Luotuani silmukat puikoille oli sanomattakin selvää, ettei tätä sukkaa lähdetty tekemään resorilla vaan neuloin nirkkoreunan. Kuviona käytin samaa kuviota kuin aikaisemmin valmistuneissa puna-valkoisissa sukissa. Ensimmäiset salmiakkiruudut mustalla Seiskalla, seuraavat luonnonvalkoisella Seiskalla ja taas mustalla. Tarkoitukseni oli myös toistaa kuvio jalkaterässä, mutta tulin kokonaan toisiin aatoksiin sukan edetessä. Oikeastaan sukka ei näyttänyt lainkaan hassumalta kuvion ollessa varressa ja jalkaterän ollessa täysin punainen.



Näppärä likka, täytyy myöntää!
Neuloosini katkesi kuitenkin vajaaksi viikoksi, etten saanut toiseen sukkaan neulottua muuta kuin nirkkoreunan. Kuvioihin astui mukaan nimittäin visiitti Tampereelle, jossa asuu yksi ystävistäni. Pinkki tuubihuivi, jonka olin neulonut aiemmin, päätyi näin viemisinä omistajalleen ja paras kommenttihan kuului häneltä itseltään: "Voih! Mä rakastan tuubihuiveja! Tää on ihana!". Nailed it! Sillä reissulla ei tullut mietittyä lankoja eikä puikkoja, vaikka toki jokainen vastaantuleva lankahylly piti tarkistaa ja hipelöidä Novitan Kaikua. Minä niin ostan sitä lankaa joku päivä!

Tänään sitten tartuin taas puikkoihin ihan kunnolla eikä purkoosia näkynyt koko aikana. Sunnuntai-iltana neuloin nirkkoreunan käänteen, jotta pääsin tänään jatkamaan työtä kuin huomaamattaan - ja valmistuihan se toinen sukkakin. Ei muuta kuin päättelyt, ja sukat olivat valmiit! Itse tykästyin varren kuvioon ja ennen kaikkea pituuteen todella paljon, sillä se asettuu todella lämpösenä lämmittämään nilkkaa ja osittain pohjetta. Sukan kärkikavennukset tein sädekavennuksina. Seuraavana lähdenkin testaamaan kuviota sekä varressa että jalkaterässä, tai sitten teen kokonaan jotain muuta. Mistäs sen tietää, että tuleeko seuraava idea vaikka Geisha-suklaalevyn kääreestä? Asioidessani kaupungilla tulin tietysti pyörähtäneeksi Anttilassa lankahyllyillä, ja mukaan lähti muutama kerä Seiskaa juurikin tuon Geisha-suklaan sävyissä. Katsotaan mitä tuleman pitää. Toistaiseksi sihrustamalla, mutta parin viikon päästä sitä näkee ne silmukatkin selkeämmin uusien silmälasien myötä.


4 kommenttia:

  1. Nää sun sukat on kyllä niiiin hienoja :)
    T: Katri K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Parhaani yritän, mutta erinomaista tuppaa tulemaan.

      Poista
  2. Aivan ihana blogi ja kuinka ihania sukkia ym. täällä on! <3 Kuten tiedät leivonnaiset on mun herkkua ja varsinkin tuo ruisleipä täällä laittoi kuolan valumaan mun suupielestä! ;D Kiva olis nähdä täällä myös ihania leivonnaisten kuvia ja ohjeita vaikka sun blogisi onkin neulontaan painottuva... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. :) Tosiaan blogi käsittelee neuloosin kurimusta, joka vaan vetää kohti syvyyksiä. Leipomuksia nykyään teen enää harvoin, mutta välistä voin kyllä piristää blogia ja yllättää lukijoita postaamalla jostain täysin poikkeavaa. :) idea otettu vastaan siis.

      Poista

Mieltäni piristää, kun jätät muistoksi kommentin tai parin! Kiitos!