torstai 20. joulukuuta 2012

Jouluinen tervehdys!

Taivas tummuu, tähdet syttyy,
Minun humppilainen <3
on ilta vasta aluillaan.
Kadun vartta tyttö kulkee,
on koirallaan kulkuset kaulallaan.

Käy kilinä kilpaa hankien välkkeen,

kun tessu tassuillaan tepsuttaa.
Palan hangesta haukkaa,
häntää heiluu ja paukkaa, 
kun välillä mennään koiranlaukkaa.

Parasta nähdä on ihmisten ilmeet,

kun murjotus naamalla hymyksi kääntyy.
Unohtuu huolet ja unohtuu murheet,
kun koira aivan mutkalle vääntyy.

Ja ihan jokaiseen sydämeen ja mieleen,

jättää tessu jouluilon.
Jättää joulutervehdyksen ovenpieleen, 
syö emännältään salaa pipareita kilon.


Että semmoinen runosuoni vai suoli vai mikä se nyt oli. Tarkoittaa vaan sitä, että McBurgerous ja joulukoira Humppis toivottavat seuraavaa:



OIKEIN HYVÄÄ JOULUA JA RAUHALLISTA UUTTA VUOTTA!


Puikot vaikenevat toviksi, mutta palataan taas asian äärelle.




lauantai 15. joulukuuta 2012

Sukkia enemmän kuin laki sallii

Suurin ja tehokkain vapaa-ajan tuholainen on ollut ystäväni neuloosi, ja hyvänä kakkosena tuleekin sitten purkoosi. Viime aikojen perusteella on purkoosi kuitenkin jäänyt enenevissä määrin taka-alalle - liekö tuo johtuneen siitä, että olen kehittynyt "käsityöläisenä" tai sitten olen yksinkertaisesti onnistunut tekemään itselleni aivopesun purkoosin kohdalla. Tuo aivopesu tuppaa tarkoittamaan omassa tapauksessa ihan kloorivalkaisua, sillä niinkin likainen mieli mitä omaan, ei siihen pelkät Omot eikä Fairyt riitä. Onneksi likaisen ja välistä kieroutuneenkin huumorintajun takaa löytyy sitäkin lämpimänpi sydän ja iloinen mieli. Läskit menee aina pulkalla lujempaa kuin muut! Heh.

Tämän viikonlopun vietän taas aikaani äiteeni (Liisin Puikot -blogi) kanssa Joensuun Taitokorttelin Joulukylässä. Jos kuka ei vielä ole ennättänyt käymään kyseisessä tapahtumassa, niin vielä ennättää. Toki Taitokorttelissa on toimintaa myös muunakin aikana kuin nyt joulun alla, mutta joulukuussa Taitokortteli ikään kuin herää henkiin - ja huokuu nimenomaan tätä käsityöläiskulttuuria. Meistä on moneksi, ja jälleen kerran on ollut ihana huomata ihmisten iloiset ilmeet ja ihastelut. Kiitos siitä heille! On ollut suuri ilo huomata kuinka paljon ihmiset arvostavat käsitöitä, ja aika usea mökkimme äärellä pyörähtänyt asiakas on tunnustanut itsekin neulovansa - ja jokaiselta meiltä tuntuu löytyvän omat ongelmakohtansa. Toinen ei osaa tehdä lapasia, toinen ei osaa tehdä lapaseen peukaloa, yksi taistelee kantapään kanssa ja yhdeltä ei onnistu useamman langan kanssa työskentely yhtäaikaa. En ole läheskään täydellinen omien taitojeni kanssa, mutta en myöskään päästä suustani sellaisia sanoja kuin "en osaa" tai "en opi". Jos on halua, niin oppii. Jos oppii, niin osaa. Ja jälleen kerran pääsemme tähän pinttyneeseen lauseeseen eli kaikki yhdessä äänessä: "Tekemällä oppii!". Oikotietä ei ole. Näin se vaan on.

Mutta taas lähti tuo juttu rönsyämään kuin suikeroalpi konsanaan. Pysytään kuitenkin aiheessa eli tekeleissä, jotka ovat tavalla tai toisella lähtenyt puikoiltani kuin haulit Turusen lataamattomasta pyssystä. Viikon olen viettänyt tehokkaasti bambut hyppysissä, ja välistä olen käynyt hoitamassa jouluostokset sekä hakenut näkimet nenälle. Nyt kuulkaas näkee neuloa mustaa lankaa eikä muutenkaan tarvitse istua puikot kilometrin päässä silmistä. Innostuin sen verran neulomaan, että ensiksi tein alta pois ihanaisen naapurini tilaamat junasukat. Junasukkien värimaailma tuli TPS-kiekkojoukkueen väreistä eli mustaa ja valkoista. En ollut aiemmin tehnyt junasukkia, joten eihän sitä ilman purkooseita vältytty saati painokelvottomia sanoja. Sen verran jästipääkin olin, etten katsonut mistään ohjeita - tekemällä diipadaapa ja silleen.

Tunnustaa väriä!
Ensimmäisiä junasukkia aloitin tekemään mustalla Nallella, ja ns. "makkaran" tein valkoisesta Nallesta. Alkumetreillä alkoi sukassa tökkimään värivaihto, jonka seurauksena valkoiseen raitaan sekoittui mustaa lankaa. Purkoosia kehiin! Tämän jälkeen sain kuitenkin sukan neulottua loppuun asti, mutta aivan liian pienihän siitä sukasta tuli. Yrittäessäni purkaa työtä langat menivät kuitenkin niin solmuun, etten saanut millään ilveellä purettua sukkaa takaisin kerälle - joten siitä nyt sitten tuli muistutus sohvan selkänojalle tekstillä "Ei näin!". Sitä sukkaa tuijotellessa tulin myös siihen tulokseen, että musta pohjavärinä on liian jyrkkä vaikka muuten alkoivatkin päässä soimaan TPS:n kannatushuudot. Aikani puikkoja pyöriteltyäni loin uudet silmukat tällä kertaa valkoisesta Novita Wool -langasta, toisena lankana käytin mustaa Nallea.

Vähällä vaivalla, suurella sydämellä
Jos luulit, että tästä eteenpäinhän ne sukat syntyivät kuin itsestään, niin arvaapa uudestaan. Värinvaihtoihin asti kaikki meni hyvin, jopa päättelyt menivät hyvin ja siinä vaiheessa, kun aloitin tekemään toista sukkaa iski purkoosi. Kolmas kerta toden sanoo eli kolmas versioni TPS:n värein varustetusta jarrusukasta oli sellainen, jonka pystyin kuvittelemaan tenavan jalassa. Toisessa sukassa olin tehnyt resorit yksi oikein, yksi nurin neuleena - ja keskimmäiset joustinneuleet olin tehnyt mustalla, kun taas varren joustinneule oli tehty valkoisella. Tökki niin maan perusteellisesti, että purin sukan numero kaksi (2) ensimmäisiin "makkaroihin" ja jätin sen odottamaan silmukat pyöröpuikoille poimittuina - samalla jatkoin kuitenkin sukan numero kolme (3) loppuun saakka. Tämän jälkeen siirsin silmukat pyöröpuikoilta vapautuneille bambuille, ja tein sukan numero kaksi ilman suurempia taisteluita. Sukista tuli kuitenkin varsin nätit - ja pitihän se tarkistaa naapurilta, että onko ne nyt TPS:n väriset. Oli ne. Ihanat, kuulemma. Sukat paketoin pieneen paperipussiin hoito-ohjeineen. Näinkin voi paketoida varsin näppärällä tavalla.

Pitkien kalsareiden lahkeet ei ainakaan nouse ylös. 
Junasukkien jälkeen pääsin jatkamaan kesken olevaa miesten sukkaa, jota olin tekemässä Taitokorttelin Joulumyyjäisiin. Miesten sukilla oli ollut aikaisemman viikonlopun aikana kysyntää, joten niitä sitten yritin parhaani mukaan taiteilla. Ensimmäiset sukat olivat ihan perinteiset raitasukat, johon käytin vaaleissa sävyissä ruskeaa ja harmaata - ja lankana toimi Novitan Seitsemän veljestä. Näiden sukkien tekeminen oli ongelmallista vain siinä mielessä, että olin epähuomiossa luonut puikoille liikaa silmukoita, jonka huomasin vasta kantapäätä aloitellessa. Ongelmaa siitä ei kuitenkaan tullut, sillä tein varresta reilun mittaisen, joka vuorostaan toisi joustoa muuallakin kuin nilkassa. Ensimmäiset kavennukset tein siis ennen varsinaisia kiilakavennuksia, jotta sain sukan terän tulemaan passelin kokoiseksi. Ja nämä sukathan valmistuivat kivutta eikä purkoosikaan vieraillut työssä kertaakaan! Oli suorastaan nautinnollista neuloa tasaista - eikä oikeastaan tarvinnut miettiä muuta kuin mittataulukkoa ja jalkaterän pituutta. Nämä sukat toivottavasti lämmittävät käyttäjänsä jalkoja eikä ne pitkien kalsareiden lahkeetkaan karkaile polviin saakka. Ainakin oma mies on tykännyt normaalia pidemmistä sukanvarsista juuri tästä syystä. Kestää siis kehua!

Toisenlaiset sukat
Toiset miesten sukat aiheuttivat harmaita hiuksia vain sen tiimoilta, että riittääkö vajaa kerä harmaata Seiskaa kahteen. Jotta varmistin langan riittävyyden, lähdin soveltamaan varressa ja jalkaterässä jo käyttämääni Jokipo-sukkien raitamallia. Harmaan langan lisäksi otin mukaan vielä mustan sekä edellisissä sukissa käyttämäni vaalean ruskean Seiskan. Poikkesin myös jo totutusta eli loin silmukat nro 3 bambuille, kun aiemmin olin neulonut Seiskaa aina nro 3,5 puikoilla. Käsialani on kuitenkin sen verran "väljää", että päätin kokeilla miten se vaikuttaa työhön. Silmukoita loin kuitenkin 14 per puikko ja annoin rampan kalkattaa. Nämäkin sukat valmistuivat omaan tahtiinsa. Välistä kävin aina milloin paistamassa kahvikakkuja ja milloin vääntämässä ruisleipää. Tähän väliin muuten allekirjoittaneen huomautus ruisleipään liittyen: kahden päivän juurella järjettömän hyvää leipää!

Because I can!
Ruisleipien paistuessa sain viimeisteltyä molemmat sukat, ja silti jäi vielä tunne, että jotain pientä voisin vielä neuloa. Lankakoppani uumenista löysin Geisha Dark -väristen sukkien jälkimainingeista jääneen vaalean punaisen Seiskan, joten ilman sen suurempia miettimisiä aloin tekemään lasten sukkaa. Tässä vaiheessa sanottaneen, että liikun erittäin tuntemattomalla alueella, kun kyse on lasten sukista tai lapasista. Onneksi mittataulukot ovat suuntaa antavia, etten ihan sokkona vedä tehdä jotain siihen suuntaan. Mutta ne sukat kuitenkin valmistuivat nopeasti, mutta jotenkin jäi tökkimään sukkien ilmeettömyys. Otin siis virkkuukoukun käteen ja sen enempää miettimättä, tai niitä ohjeita etsimättä, virkkasin pienen kukan tapaisen ja ompelin sen sukkaan kiinni. Ja niistähän tuli oikein nätit pikkutytön sukat! Saa nähdä löytävätkö nämä sukat omistajansa vai päätyvätkö ne lahjapaperiin? Täytyy kuitenkin taas kehua itseään hyvin suoritetuista käsitöistä.

Seuraavana kuvioihin astuukin sitten joululahjat, joiden toimitus varmasti menee ensivuoden puolelle ja sitten on vielä muutamat sukatkin tilauksessa. Jouluviikolla ei myöskään hirveästi tarvitse miettiä itselleen puuhaa, sillä leipuri-kondiittorina olen enemmän ja vähemmän käytettävissä aina tarvittaessa. Jouluviikolla tässä talossa siis paistetaan karjalanpiirakoita rukiisella kuorella, ja välipäivänä hoidellaan kakkutilaukset pois alta. Sitten voin keskittyä neulomaan jo aloittamani tuubikaulurin valmiiksi. Pakkaset ovat vielä edessä päin, mutta se ei tarkoita sitä etteikö ne tulisi. Näin se homma etenee! 



lauantai 8. joulukuuta 2012

Ihmisvilinää ja kuumaa mustaherukkamehua



Meidän mökki <3
Äiti vs. Tytär
Jälleen on vierähtänyt päivä jos toinenkin siitä, kun viimeksi tarrasin näppäimistöön kiinni. Sen sijaan olen ollut enemmän ja vähemmän riippuvainen sukkapuikoistani sekä ehtymättömästä ideariihestäni, joka perustuksiltaan on lujaa tekoa - vaikka välillä tuuli puhaltaa enemmän kuin laki sallii seinähirsien välistä. Eipähän ole ainakaan homeongelmaa, kun on huolellisesti tuuletettu pääkoppa. 

Toisenlaista tuulettautumista olen kokenut Itsenäisyyspäivänä 6.12, kun olin elämäni ensimmäistä kertaa Joensuun Taitokorttelin Joulumyyjäisissä - tällä kertaa pienen punaisen mökin sisäpuolella. Kokemus sinällään, kun pakkasta paukutti koko päivän -20 asteen verran eikä kävijöitä loppupeleissään vielä tuolloin niin hirveästi ollut. Tähän lystiin minut sai suostuteltua äitini, jolla on enemmän ja vähemmän verissä sekä käsityöt kuin myyntihommatkin. Niinpä me näppärät likat sitten kilpaa hytistiin pienessä punaisessa mökissä, välistä termoksesta aina ottaen hörpyt mustaherukkamehusta tai kaakaosta.


Havuja, perkele!
Tunnelmavalaistus
Tänään onneksi oli huomattavasti vähemmän pakkasta kuin Itsenäisyyspäivänä, ja kävijöitä eli potentiaalisia asiakkaita riitti sekä ihailemaan kuin ostoksille asti. Meidän myyntikojun pöydät ja seinät notkuivat sukista, lapasista, huiveista, pipoista ja havutöistä. Voi siis sanoa, että jokaiselle jotakin. Ihastelijoita riitti, ihania ihmisiä, iloisia ihmisiä, aitoja ihmisiä! Ihmisiä, jotka arvostavat käsitöitä! Olin positiivisesti yllättynyt siitä miten erilainen päivä tämä oli ensimmäiseen "Siperia opettaa"-päivään, ja senkin päivän Siperian teki tosiaan ensimmäinen oikea pakkanen tältä talvelta. Kuvat kertokoot kuitenkin puolestaan miten jouluinen meidän mökkimme olikaan.


Omat myytäväni eivät juurikaan määrällisesti olleet lähellekään niitä määriä, joita äitini on saanut aikaan. Toki taitonikaan eivät vielä yllä niihin suorituksiin, mutta niin kauan kuin on halua ja innostusta oppia, niin eiköhän täältä vielä tule nouseva tähti, joka tulee taatusti olemaan toisenakin vuonna Taitokorttelissa joulun alla myymässä käsitöitään. Nythän olemme Taitokorttelissa vielä 9.12 ja 15.-16.12, joten ennättää vielä tiuhaan tahtiin juoksuttamaan lankaa puikoissa, joiden tuotokset toivottavasti päätyvät lämmittämään monien varpaita ja sormia talvipakkasilla. Tässä vaiheessa kuuluu kiittää jo luonamme asioineita ihmisiä, jotka jäivät ihan vain juttelemaan tai tulivat ostoksille: Kiitos!


Kun tökkii, niin...
Eilen illalla sain pääteltyä yhdet bambupuikoiltani valmistuneet sukat, jotka myöskin tänään päätyivät Taitokorttelin joulumyyjäisiin myyntikojuumme - ja jotka löysivät myös uuden kodinkin. Niiden sukkien idea tuli Fazerin Geisha Dark -suklaalevyn käärepaperista eli käytin sitä värimaailmaa puhtaasti siitä syystä, koska tiesin sen toimivan sukassa. Olen myös tykästynyt tekemään käännettyä nirkkoreunaa varressa, joten tälläkin kertaa sen toteutin varsin kivuttomasti. Ihan ensimmäinen kuvio oli kaikkea muuta kuin hyvä, sillä yritin saada aikaan kokonaan toisenlaista kuviota. Harmillisesti en ottanut tuosta vaiheesta kuvaa, mutta takaa-ajatuksenani oli saada musta vaihtumaan vaaleanpunaiseksi "liukuen". No, eihän siitä mitään tullut. Purkoosini on onneksi erittäin luotettava yhteistyökumppani, joten pieni silmänisku sitä kohti ja homma hoituu. Purin työtä vain sen verran, että pääsin aloittamaan kuviolangan juoksuttamisen työhön uudestaan.

Homma eteni aina kiilakavennuksiin ja seuraavaan värinvaihtoon saakka. Aikani kuitenkin tuumailtua vaaleanpunaisen värin aiheuttamaa epätasapainoa jalkaterässä, sallin purkoosin vierailla työssäni uudestaan. Joku vaan yksinkertaisesti mätti sekä leveämmän pinkin alueen ja ikään kuin tylysti katkeavan värimaailman tiimoilta. Purkoosi vei silmukat ensimmäisille kiilakavennuksille asti, josta jatkoin vuoroin neulomista ja kavennusten tekoa joka toisella kerroksella saadakseni kuvion jatkumaan visuaalisesti virheettömänä. Värinvaihdossa toistin jo varressa toteuttamani eli sävyt, jotka vaihtuvat samassa järjestyksessä kuin myös Geisha Dark -suklaan käärepaperissa. Kuvio asettui nätisti jalkaterälle enkä huomannut, että työssä oli käynyt pieni ajatusvirhe. Virheistään kuitenkin oppii! Minun tapauksessani lukemattomia kertoja.



On ne vaan nätit
Vasta kun aloin tekemään kärkikavennuksia, huomasin jättäneeni kaventamatta puikoilla I ja IV yhteensä neljän silmukan verran. Ratkaisin ongelman sillä, että siirsin kahdelle puikolle ns. yhdet ylimääräiset silmukat, jotta pääsin aloittamaan kärkikavennuksia silmukkamäärän ollen tasan jokaisella puikolla. Ja niitähän tein aina seuraavaan purkoosiin asti eli siihen saakka, kunnes huomasin mustan kärjen olevan aivan liian leveä muihin väreihin nähden. Joissakin asioissa olen välistä turhankin tarkka, kuten tässä tapauksessa värit eivät olleet tasapainossa tuohon mustaan kärkeen nähden. Purin siis kärkikavennuksien alkumetreille saakka ja aloitin uudestaan. Tällä kertaa tein kavennuksen jokaisella kerroksella - toisin kuin alussa olin tehnyt vain joka toisella. Sukat valmistuivat kuitenkin muiden kiireiden ohella parissa päivässä. Työläin ja ehdottomasti tympein tehtävä oli päätellä langanpäät. Niitä kun riitti värinvaihdosten takia. 

Itse olin todella tyytyväinen juuri valmistuneista sukista, ja asiakkaan ilme oli ehdottomasti kaikista palkitsevin, kun hän otti juuri nämä sukat omikseen. Toivon, että sukat lämmittävät käyttäjänsä jalkoja talven kovien pakkasten aikaan tai toimivat vaikka unisukkina. Jokaiseen myytävään tuotteeseen olin laittanut tuoteselosteen, hinnan ja koon lisäksi myös tämän blogini osoitteen, josta asiakas voi halutessaan käydä lukemassa sukkiensa tarinan - ja näin ollen tuo myös myyjän tutummaksi! Itselleni jäi todella hyvä mieli tästä päivästä kaikin puolin. Ensiviikon vietän tiiviisti sohvaan liimautuneena - sukkapuikot käsissä, tietenkin!


maanantai 3. joulukuuta 2012

Salmiakkisuklaa syynä neuloosiin

Fazerin Salmiakkisuklaa - heikkouteni! Olen suuri salmiakin ystävä enkä voi sanoa, että suklaa jäisi tuumaakaan taka-alalle. Salmiakkisuklaassa yhdistyy molemmat paheet, josta pieni pala vie jo ihan toisenlaisiin ulottuvuuksiin - ja jota ei voi jättää yhteen palaan, kun alkaa himoitsemaan jo toista. Sama on vähän lankoosin kanssa. Yhden kerän jos ostat, tulet vain pahalle tuulelle. Jos ostat kaksi, alat miettimään riittääköhän ne mihinkään. Ja kun lopulta poistut kaupasta, huomaat ostaneesi kaikki mahdolliset ja mahdottomat langat hyllystä - ja silti jää polte palata takaisin hypistelemään lankakerää toinen toisensa jälkeen. Sama pätee tuon Salmiakkisuklaan kanssa - siitä ei vaan saa tarpeekseen!


Tuumaustauko
Mutta miten tämä liittyy neuloosiin? Ostin taannoin Salmiakkisuklaata, koska teki mieli jotain hyvää. Kotona siinä sitten hypistelin sekä suklaalevyä kuin käärettä, samalla kun päässä raksutti "mitäs sitä sitten neuloisin?". Kääreen musta-valkoinen salmiakkikuvio sekä punainen raita saivat ystäväni aivopierun ilakoimaan kuin viimeistä päivää - ja siitä se ajatus sitten lähti. Halusin tehdä sukat, joihin saisin istutettua vision salmiakkisuklaasta, ja eihän se auttanut kuin ruveta luomaan silmukoita puikoille.

Luotuani silmukat puikoille oli sanomattakin selvää, ettei tätä sukkaa lähdetty tekemään resorilla vaan neuloin nirkkoreunan. Kuviona käytin samaa kuviota kuin aikaisemmin valmistuneissa puna-valkoisissa sukissa. Ensimmäiset salmiakkiruudut mustalla Seiskalla, seuraavat luonnonvalkoisella Seiskalla ja taas mustalla. Tarkoitukseni oli myös toistaa kuvio jalkaterässä, mutta tulin kokonaan toisiin aatoksiin sukan edetessä. Oikeastaan sukka ei näyttänyt lainkaan hassumalta kuvion ollessa varressa ja jalkaterän ollessa täysin punainen.



Näppärä likka, täytyy myöntää!
Neuloosini katkesi kuitenkin vajaaksi viikoksi, etten saanut toiseen sukkaan neulottua muuta kuin nirkkoreunan. Kuvioihin astui mukaan nimittäin visiitti Tampereelle, jossa asuu yksi ystävistäni. Pinkki tuubihuivi, jonka olin neulonut aiemmin, päätyi näin viemisinä omistajalleen ja paras kommenttihan kuului häneltä itseltään: "Voih! Mä rakastan tuubihuiveja! Tää on ihana!". Nailed it! Sillä reissulla ei tullut mietittyä lankoja eikä puikkoja, vaikka toki jokainen vastaantuleva lankahylly piti tarkistaa ja hipelöidä Novitan Kaikua. Minä niin ostan sitä lankaa joku päivä!

Tänään sitten tartuin taas puikkoihin ihan kunnolla eikä purkoosia näkynyt koko aikana. Sunnuntai-iltana neuloin nirkkoreunan käänteen, jotta pääsin tänään jatkamaan työtä kuin huomaamattaan - ja valmistuihan se toinen sukkakin. Ei muuta kuin päättelyt, ja sukat olivat valmiit! Itse tykästyin varren kuvioon ja ennen kaikkea pituuteen todella paljon, sillä se asettuu todella lämpösenä lämmittämään nilkkaa ja osittain pohjetta. Sukan kärkikavennukset tein sädekavennuksina. Seuraavana lähdenkin testaamaan kuviota sekä varressa että jalkaterässä, tai sitten teen kokonaan jotain muuta. Mistäs sen tietää, että tuleeko seuraava idea vaikka Geisha-suklaalevyn kääreestä? Asioidessani kaupungilla tulin tietysti pyörähtäneeksi Anttilassa lankahyllyillä, ja mukaan lähti muutama kerä Seiskaa juurikin tuon Geisha-suklaan sävyissä. Katsotaan mitä tuleman pitää. Toistaiseksi sihrustamalla, mutta parin viikon päästä sitä näkee ne silmukatkin selkeämmin uusien silmälasien myötä.