keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Virkkoosista neuloosiin

Virkkoosi:

Virkkoosi on ajoittain ilmenevä sairausjakso. Virkkoosia pidetään neuloosin rinnalla lähes yhtä vakavana, mutta ero neuloosiin on huomattavasti pienempi riski saada purkoosi. Yhtäläistä neuloosilla ja purkoosilla on lankoosi, joka monesti oirehtii yhtä vahvasti. Virkkoosi on erittäin koukuttava laadultaan, ja potilaat jotka kärsivät virkkoosista harvoin kokevat oireetonta jaksoa. Virkkoosin on havaittu oirehtivan kausittain.



Musta ja turkoosi <3
Herkulliset värit neliöissä
Tämän sairausjakson nimi tuli ystävättäreni suusta, kun istuimme alkuviikosta kahvikupposen ja Tiramisu-leivoksen äärellä. Jotta osaisimme käsitellä tätä vaikeaa luovaa sairautta, niin hyvähän se on tunnistaa kaikki ilmenevät sairausjaksot. Itse olen viime aikoina ollut salomoninsolmuhuivien pauloissa tyystin, mutta tonttuilun ja sosiaalisen kanssakäymisen tiimoilta ovat lankojen kanssa leikkimiset jääneet vähemmälle. Eilen kuitenkin otin parin päivän tauon jälkeen jo valmistuneen valkoisen salomoninsolmuhuivin jatkokäsittelyyn, ja virkkasin siihen vielä muutaman kerroksen lisää. Huivista tuli heti ryhdikkäämpi ja helmetkin ikään kuin asettuivat uomiinsa paremmin. Huivin hapsut lähtivät pois siinä vaiheessa, kun sain huiviin lisättyä kerroksia ja huomasin, etteivät ne enää toimineet huomattavasti isomman pinta-alan kanssa. Joskus työ vaan vaatii pidempi aikaisen tarkastelun. Työn alla on myös musta salomoninsolmuhuivi, johon olen reunaan virkannut turkoosit puuhelmet. Siinä työssä tosin erottuu hyvin koirankarvat, jotka eivät ole edes purkoosilla korjattavissa. Huomattakoon, että keskeneräisenä on myös isoäidin neliöt. Niitä virkataan, kun tulee taas sellainen fiilis.


Ei mennyt ihan niin kuin Teijan keittiössä.
Eilinen ei ihan hukkaan mennyt käsitöiden osalta, sillä ajattelin aikani kuluksi neuloa sydänsukat. Ohje löytyi Novitan Sukkalehdestä, jota sen enempää lukematta aloin tekemään ensimmäistä sukkaa. Tämän hetkinen tilanne sukan kohdalla on se, että sitä ei enää ole. Iski purkoosi! Olin jättänyt neulomatta yhden sydämen kohdalla yhden silmukan, ja sen seurauksena sydän vinksotti kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Lähemmin työtä tarkastellessani huomasin miten rumaa käsialaa olin saanut aikaan - ja sehän tietää sen, että sellaista työtä ei käsistään laske pirukaan. Yritys hyvä, mutta ei riittävän hyvä. Kirjoneule on muutenkin sellainen, joka vielä opetteluttaa tasaisen käsialan puitteissa. Lisää vaan harjoitusta kehiin, niin kyllä se siitä lähtee rokkaamaan. 

Mutta tänään meidän taloudessa on tuplat merkkipäivien puitteissa - sekä koiralla että itselläni on nimipäivä! Hyvää Hilmanpäivää kaikille Hilimoille! Mikäs sen parempi tapa viettää nimpparia kuin juomalla iso lekallinen kahvia ja uppoutua sohvatyynyjen väliin koukku taikka puikot käsissä.


8 kommenttia:

  1. Hienoa saada diagnoosi omaan tautiini: Minullahan on ihan selvästi krooninen virkkoosi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin? Kuinkahan moni tietämättään kärsii kroonistuneesta neuloosista, virkkoosista, lankoosista tai purkoosista? Hankala hoitaa, jos ei tiedä mistä hysteerinen puikkojen ja koukkujen pyöritteleminen johtuu - unohtamatta hirmuisesti lankojen hamstraamista. :

      Poista
  2. Kas kummaa, sulla on mun luonto. Ja taas puretaan.... Hittoko siinä on että ei meinaa yks pirkaleen sukanvarsi onnistua. Kolmas päivä ja neljäs purku. Ai niin, meillä on kokematta vielä se koukkuusi - se mikä koukku on kakspäinen, oot kai nähny. Siinä sitä voipi olla koukussa niin lanka kuin koukuttajakii... Meillä tuoksuu muuten pannukakku, että Hilimanpäiviä vaan teillekin! Terv. mupe

    VastaaPoista
  3. On se tuo kirjoneule sellainen kutale, että sitä pitäisi neuloa pitkään ja putkeen, että se tasainen käsiala löytyisi ja pysyisi hyppysissä. Minulla vaikka on se lapaskasa jo kohtuu iso (14 paria), ei käsiala ole vieläkään lähelläkään haluamaani tasaisuutta. Minä tosin olen saanut kohtuullisesti vastustettua purkoosia, vaikka välillä yksi lapanen taisi kolme kertaa muuttaa muotoaan kun kärkeen asti päästyäni aina tuumasin että ei kelpaa. Virkkoosikin on aina aika ajoin iskenyt, nytkin lipaston syövereissä odottaa kaksi työtä muokkausta, sillä kesken työn on jo vartaloni muokkautunut lopullisesti tuhdimpaan suuntaan, pahoin pelkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse epäilen, että vaatekomeroni on yksinkertaisesti liian lämmin, jolloin vaatteet vaan pääsevät kutistumaan. :)

      Poista
  4. Kateellisena luin mukavasti soljuvaa tekstiäsi, pystyispä ittekin tuohon. Mulle tuo koukkuusikin on jo tämän syksyisen kansalaisopiston ansiosta tuttu sairaus. terv. Teeppari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta palautteesta
      ! Sitä kun on koko ikänsä tykännyt kirjoittaa, ja on vilkkaana mielikuvituksella siunattu - ei sanojen villiä virtaa voi pysäyttää. :) Koukkuusi ei ole itselleni vielä tuttu, mutta eihän sitä koskaan tiedä mihin sitä hurahtaa..

      Poista

Mieltäni piristää, kun jätät muistoksi kommentin tai parin! Kiitos!