torstai 15. marraskuuta 2012

Ultimate purkoosi ja hui-hui-huivit.

Muistanette varmaan edellisen kirjoituksen, jossa manasin piinaavaa purkoosia? Hyvä. Minäkin muistan. Purkoosi oli niin vakava laadultaan, että sen seuraukset näkyivät vielä seuraavanakin päivänä - ja siinä vaiheessa aloin vahvasti epäilemään, että syypää oli lanka. Olihan se vähän eriskummallisen värinen siihen värimaailmaan mitä olen tottunut käyttämään, joten luulen sen vaikuttaneen alitajunnassani purkoosigeeniin. Keltainen on värinä sellainen, josta saan mieleeni vain pääsiäistiput ja puput ja 90-luvun discohitit. Puput ja tiput vielä menee, mutta ne hitit... Miten ne ylipäätänsä edes liittyvät tähän purkoosiin?



Sopivat kuin sukat jalkaan.
Ne sukat, joista jo ennätinkin mainitsemaan ja jotka olivat eri kokoisia löysemmän neulomisjäljen takia, ovat vihdoin ja viimein valmiit. Kuvassa oleva lankamytty on puretun ja uudelleen neulotun sukan jälkimaininkeja, eli valehtelematta kerrosmäärissä sitä oli kolmen kerroksen edestä liikaa löysän neuloksen muodossa. Ja kuten huomaatte, sukat ovat täsmälleen samaa kokoa. 



Lähikuva kantapäästä kertoo taas sen, että on oppi mennyt perille. Elämäni ensimmäisissä sukissa poimin vain yksinkertaiset silmukat puikoille ja neuloin oikein kiertäen, kun eihän sitä silloin vielä mitään insinöörejä oltu. Nykyään poimin silmukat kaksinkertaisena ja vedän lankaa niiden lävitse yhdessä kera virkkuukoukun - enkä siltikään ole insinööri. Ja kun neulon ensimmäisen kerroksen silmukoiden poimimisen jälkeen, neulon silmukat oikein takaa kiertäen. Näppärää ja kaunista jälkeä, eikös? Itse olen äärimmäisen tyytyväinen näiden sukkien kantapäihin vaikka purkoosin kanssa taistelin enemmän kuin laki sallii.


Purkoosi iskee yllättäen!
Ei oppi ojaan kaada!
Mutta se perhanan purkoosi! Aloin oikeasti vakuuttumaan siitä, että keltainen Seiska on syypää talttumattomaan purkoosiin. Sukat olivat kokoa 39, joten lankaakin jäi vielä sen verran, että kaiken järjen mukaan niistä olisin saanut tehtyä sukkiin mätsäävät näpikkäät. Jos olisin jättänyt rannekkeen muutamaa kerrosta lyhyemmäksi, olisin saanut langan riittämään grammalleen toiseenkin näpikkääseen - mutta sanopa se purkoosigeenille! Purkoosigeeni manipuloi taitavasti pääkoppaa kuiskaamalla korvaan "liian lyhyt, neulo vielä pari kerrosta!", ja hölmöhän tottelee. Sitten lopputulos on nähtävissä tuossa vasemmalla. Näpikkäässä on jo hiipivä purkoosi, joka voimistui voimistumistaan - eikä siitä jäänyt jäljelle muuta kuin kerä lankaa ja bambupuikot. Mainittakoon, että seuraavana päivänä aloitin tekemään mustasta ja keltaisesta Seiskasta raitasukkia, mutta purkoosi vieraili työssä jo ensimmäisten värivaihtojen aikana. Se keltainen kerä saakin odotella aikansa ennen kuin päätyy mihinkään työhön. 


Elämässä pitää olla vähän bling blingiä.
Alkusyksystä tulin ostaneeksi Novitan Crystal-lankaa kaksi (2) kerää, joista sitten aloin tekemään kaulaliinaa. Olisin varmasti saanut tuonkin kaulahuivin valmiiksi vuorokaudessa, mutta mukaan asteli pari muuttujaa. Ei varmasti tarvitse sanoa, että purkoosin voimin neuloin ja purin työtä, koska en ollut aikaisemmin neulonut niin järkyttävän isoilla puikoilla (12mm) - ja työnjälki oli sen mukaistakin. Kun lopulta olin tyytyväinen jälkeen, purin seuraavaksi melkein valmiin kaulaliinan vain siitä syystä, että se oli liian kapea. Seuraavaksi se oli liian leveä, joten purkoosia kehiin - ja kun se lopulta oli sopiva leveytensä ja käsialan puitteissa astui kuvaan toinen muuttuja, nimittäin lanka. Eihän 200g Crystal-lankaa riittänyt mihinkään, joten seuraavana päivänä oli suunnattava yhden lankakerän takia takaisin kaupoille. Se onkin sitten kokonaan toinen tarina, sillä eihän se yhteen kerään jäänyt se kauppareissu. Olin lankoosin uhri.



Pinkkiä, yök.
Mutta niin muhkea!
Viime aikoina on kuitenkin enemmän ja vähemmän vilistänyt huivien kuvat silmissä. Täytyy tunnustaa myöskin se, että olen huivihullu. Oma äitini on virkannut kyllästymiseen asti minulle lukuisia salomoninsolmuhuiveja, hattuhyllyllä on myös useita palestiinalaishuiveja sekä olenhan kunnostautunut itsekin huivisavotan suhteen. Aikaisemmat lankaostokset pitivät sisällään Red Heart Lisa Big -akryylilankaa, jonka tiimoilta alkoi silmissä vilistämään tuubihuivin kuvat. Aikani pähkäiltyä eli silmukoita luotua ja purettua sain mukavan kokoisen ympäryksen aikaan, eli kuvan tuubiin on käytetty 8mm pyöröpuikkoja ja 90 silmukkaa. Pyöröpuikot hajosivat heti uutuuttaan, mutta onneksi taloudesta löytyi pikaliimaa ja teippiä, jolla sain työn jatkumaan. Täytyy sanoa, että tietyllä tavalla oli mukavaa neuloa pelkästään 3 oikein, 3 nurin ja näinkin paksusta langasta mitä Red Heart Lisa on. Jättikerässä oli tavaraa 200g, ja tähän tuubiin meni kaiken kaikkiaan 300g. Työnjälki jälleen kerran täydellistä, ja se miten kauniisti huivi laskeutuu kaulalle vaikka onkin aika jytky. Pitäisin itse, mutta väri on todellakin väärä itseäni ajatellen. Ei sen puoleen, tuubille on kyllä omistaja tiedossa.



Ihanat värit.
Elämäni ensimmäinen salomoninsolmuhuivi!!!
Mutta ne salomoninsolmut! Tuo mysteeri, jonka ratkaisemiseksi tarvitsin uhkarohkeutta ja selkeän ajatusmaailman. Eilen illalla löysin vihdoin ja viimein internetin saloista kunnon ohjeet salomoninsolmujen tekemiseen, joten se perhanan keltainen lanka pääsi käyttöön vain sen vuoksi, että sain harjoiteltua solmujen tekoa. On sanomattakin selvää, että eihän siitä mitään tullut. Olin siinä vaiheessa yksinkertaisesti niin väsyksissä ja tuohtunut edellisen päivän villiintyneestä purkoosista, että tuumasin rakkaalleni nukkuvani ensin yön yli. Olin aikaisemmin päivällä aloittanut tuubihuivin neulomisen Malizia Trends -langasta, jonka purin lukuisia kertoja ollessani kaikkea muuta kuin tyytyväinen työjälkeen, ja kun tiesin ettei 150g lankaa ole riittävästi muhkeaan tuubihuiviin. Kyseinen lanka on haastava käsiteltävä isommilla pinnoilla, koska sen paksuus vaihtelee kaiken aikaa - mutta onhan se kaunista lankaa huiveja ajatellen! Siinä vaiheessa kun olin purkanut työn kerälle, heitin puikot pöydälle ja istuin hetkeksi tietokoneen ääreen etsiäkseni huiviohjetta, johon olisi käytetty kyseistä lankaa. Kuin vahingossa mieleeni juolahti salomoninsolmut - tuo mysteeri, jonka olen halunnut selvittää! Pienen etsinnän jälkeen löysin selkeän piirtokaavion solmuista, ja jopa Novitan sivuille oli saatu vihdoin ja viimein selkeät ohjeet siitä miten työ lähtee etenemään. Mutta kuten jo sanoinkin, piti nukkua yön ylitse ennen kuin alkoi ohje aukenemaan. Koesolmut virkkasin siitä perhanan keltaisesta purkoosigeenistä, mutta tämän jälkeen siirryin Malizian pariin. Ihan viimeisellä kerroksella jouduin purkamaan kerroksen verran, sillä lanka loppui ikävästi seitsemän (7) viimeisen solmun kohdalla. Eipä hätää, sillä ylijääneestä eli tästä puretusta langanpätkästä sain tehtyä huiviin hapsut. Jos olisin halunnut huivista vähän reilumman kokoisen, olisi se vaatinut vähintään 200g lankaa. Mutta voi ihanuus sitä riemua, kun sain huivin valmiiksi... Voin kertoa, että tästä taloudesta ei tule salomoninsolmuhuivit loppumaan tämän jälkeen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieltäni piristää, kun jätät muistoksi kommentin tai parin! Kiitos!