perjantai 16. marraskuuta 2012

Täysin koukussa

Siinä niitä nyt on tuplaten
... Nimittäin noihin salomoninsolmuihin. Huomaako sen muka jostain? Noh, höpelömmältä puoliskolta kysyttäessä sen huomaa siitä, että emäntä istuu nakottaa hullunkiilto silmissä, kuuluu vain murahdus jos sattuu hipaisemaan lankakerää - ja vähän ajan päästä kuuluu jo "räps, räps, woohoo!". Sitä kun yhtä asiaa innostuu tekemään, niin tuppaa tulostakin syntymään.


Karpalot kinoksessa
Eilen tosiaan innostuin virkkaamaan elämäni ensimmäistä salomoninsolmuhuivia, joka on siis ensimmäinen omilla käsillä tehty. Lankana käytin Malizia Trends -merkkistä sekoitelankaa, jossa on 49% villaa, 49% akryyliä ja 2% lameeta. Tuota lankaa olin ostanut kahden värisenä, turkoosina ja oranssina. Ensimmäisenä tein tietysti turkoosista langasta, jota sitten innoissani hiplailin pitkin iltaa ja korkkasin siitä valmistuneen huivin käyttöön koiran iltapissityksen ajaksi. Mutta eihän se siihen jäänyt, kun kerran kipinä jo löytyi - ja puolen yön jälkeen sain valmiiksi toisenkin huivin, koska olisi ollut sääli jättää työ kesken. Toista se on isoäidin neliöiden kanssa, jotka ovat keskeneräisenä sohvan selkänojalla.


Valmis huivi ja huono valaistus
Tänään piti tietysti jatkaa solmujen kanssa leikkimistä - ja tällä kertaa valkoisesta Nallesta sekä punaisista puuhelmistä. Nalle oli kuitenkin sen verran ohuenpaa Maliziaan verrattuna, että virkkasin solmut kaksinkertaisesta langasta. Ennen ensimmäisenkään solmun tekoa pujotin helmet vain toiseen juoksutettavaan lankaan, joita sitten virkkasin ilman sen kummallisenpaa sijoittelua työhön. Lankaa olin käyttänyt aiemmin jo Jokipo-sukkiin, joten huivista tuli kerroksen verran pienempi verrattuna aikaisempiin huiveihin, mutta nätisti sekin asettui kaulalle. Ja aivan kuten muissakin huiveissa, loppulangasta värkkäsin hapsut reunaan. Itse en ole koskaan pahemmin välittänyt noista hapsuista muissa kuin palestiinalaishuiveissa, mutta kyllähän niihin silmä tottui todella nopeasti. Tämän päivän salomoninsolmuhuivi on yksi kauneimmista koskaan tekemistäni käsitöistä! Ja siihen olen äärimmäisen tyytyväinen.

Tämän päivän uskomattomin suoritus on kuitenkin se, että vältyin purkoosilta! Ihmeiden aika ei tosiaankaan ole ohitse!


2 kommenttia:

Mieltäni piristää, kun jätät muistoksi kommentin tai parin! Kiitos!