sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Sukkia, sukkia ja sukkia

Sukka - tuo syypää siihen, että ylipäätänsäkin aloin neulomaan tammikuussa 2012 niin monen vuoden tauon jälkeen. Ne sukat olivat luonnonvalkoisesta Novitan Nalle -langasta neulotut, ja niiden valmistumiseen meni kaksi kokonaista vuorokautta hirmuisen ärrimurrin ja lukuisien purkoosien seurauksena. Mutta sainhan minä ne kuitenkin valmiiksi! Käsiala niissä sukissa ei ollut parasta mahdollista, koska purkaminen jätti selkeät jäljet työhön sekä se, että laskin työn välistä käsistäni päästääkseni höyryjä pihalle pääkopastani. Tuon ongelman olen saanut nykyään korjattua eikä työssä enää näy se, että se on saattanut olla pari päivää koskemattomana sohvan selkänojalla.. Olen oppinut tasaisen käsialan salat. Nyt neulomustahti on ihan toista luokkaa, ja voin sanoa itseäni nopeaksi neulojaksi. Yhden kokoa 41 olevan miesten sukan neulomiseen menee aikaa aina silmukoiden luomisesta työn päättämiseen 3,5 tuntia - ja jos vain suinkin saan keskeytyksettä neulottua koko päivän, niin 3,5 sukkaa päivässä ei ole lainkaan paha saldo. Toki tässäkin asiassa voin ruveta revittelemään, ja yrittää saada vuorokaudessa aikaan kaksi paria sukkia. Ei mikään mahdottomuus, eihän?



Sukkaprojektin aikaansaannokset
Alkukesästä annoin ystävälleni pienet valkoiset sukat palmikkoneuleella varustettuna, kun hän odotti tuolloin esikoistaan. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt lapselle sukkia enkä yhtään hahmottanut minkä kokoisia jalkoja pienillä ihmisillä oikein on. Vastasyntyneelle ne sukat joka tapauksessa olivat aivan liian isot, mutta lapsethan kasvavat nopeasti. Ehkä ne jo tänään ovat sopivat jalkaan! Samainen ystävätär esitti sittemmin toiveen, jos voisin hänen muksulleen neuloa muutamia sukkia. Sain häneltä langat ja väritoiveet, ja eipähän se auttanut kuin tarttua työhön kiinni. Ne olivat ensimmäiset sukat, jotka tein jalkapohjan mitan mukaan. Ja toki lapsen sukat ovat kokonaan toisenlaiset neuloa kuin aikuisen ihmisen. Olin kuitenkin tyytyväinen valmiiksi saamiini sukkiin, ja uskonpa että käyttäjäkin tuumaa niiden lämmittävän pieniä varpaita mukavasti


Syksyiset raitasukat
JOKIPO!
Raitasukat ovat jotenkin perinteinen tapa tehdä hyvät ja nätit perussukat. Raitaa olen viljellyt aika mielivaltaisesti milloin mihinkin sukkapariin tai lapaseen, mutta tähän mennessä kaikista töistä näteimmän väriset sukat sain aikaan oranssista ja vihreästä Novitan Seiskasta. Niissä sukissa onnistui myöskin värinvaihto niin, ettei siitä jäänyt ikävää pykälää työhön eli onnistuin pitämään vaihdon aikana edellisen värin tarpeeksi tiukalla. Aina sekään ei ole onnistunut, sillä ensimmäisissä tekemissäni raitasukissa näkyy selvästi värinvaihdon alkukohta. On sanomattakin selvää, että purkoosi on vieraillut näissäkin tapauksissa useita kertoja. Viimeisimmät raitasukat olivat perinteikkäistä poikkeavat, ja valmistin ne rakkaalleni hänen kannattamansa Mestis-jääkiekkojoukkueen värein. Sukkia aloitin tekemään ollessamme Jyväskylässä fanimatkalla, ja valmiiksi sain ne pari viikkoa myöhemmin toisenlaisten tilaustöiden tullessa väliin. Palaute tuli suoraan käyttäjältä itseltä: "Nämä on ihan parhaat Jokipo-sukat!". Olin itsekin tyytyväinen aikaansaannoksiini!


Lähikuva neulotusta kohoruudusta
Vinoraita
Mutta aina sitä ei jaksa tehdä raitasukkiakaan. Aloitin tekemään yhtä tilaustyötä raitasukkana, mutta luotuani väärän määrän silmukoita työstä tuli liian iso, joten purin sen kokonaan. Sen sijaan, että olisin aloittanut uudestaan raitasukkana neulomisen, päätin kerrankin tehdä jotain erilaista ja rupesin neulomaan kohoneuletta. Katsoin Novitan Sukkalehdestä neuleohjeen ohimennen, joka meni pieleen ja joka kuitenkin onnistui täydellisesti. Sain aikaan vinkeän poikkiraidan vaikka neuleohjeen mukaan siitä olisi pitänyt tulla ruutu. Joskus ei virhettä tarvitse purkaa, kun se näyttää työssä hyvältä. Seuraaviin sukkiin tein sitten täysin ohjetta seuraten kohokuvion. Miten mukavaa vaihtelua siihen mitä normaalisti olisin tehnyt. Näissä sukissa olin tehnyt myös ensimmäistä kertaa kärkikavennuksenkin eri tavalla. Tähän päivään saakka olen käyttänyt nauhakavennusta sekä sukissa että lapasissa, mutta nyt tein poikkeuksen ja opettelin sädekavennuksen. Sädekavennus tosin sotki kohoneuleen kuvion niin, että purkoosin jälkeen neuloin pelkällä oikealla kärjen. En tietenkään voinut katsoa kärkikavennuksiin ohjetta itse lehdestä, jossa olisi neuvottu kuvion jatkaminen aina viimeisiin silmukoihin asti. Ehkäpä seuraavalla kerralla sitten teen taas jotain uutta.

Nyt kuitenkin pistetään puikot jäähylle vähäksi aikaa, ja lähden tästä tutustumaan yhteen lankatarvikkeeseen eli alpakoihin. Jokainen meistä varmasti tietää Alpaca-langan, mutta kuinka moni on tavannut itse eläimen paksuineen villoineen? Ja sittenpä oman isukin tykö. Hyvää Isänpäivää kaikille isukeille - erityisesti omalle!


2 kommenttia:

  1. Ja siitähän me lähetään, että purkoosi on paras opettaja - jos pinna kestää. Terv. Mupe

    VastaaPoista

Mieltäni piristää, kun jätät muistoksi kommentin tai parin! Kiitos!