perjantai 9. marraskuuta 2012

Purkoosi - pahaa laatua.

Neuloosi vastaan purkoosi. Kumman uskot johtavan tällä hetkellä? Itsekään en siihen osaa vastata, sillä olen varmasti neulonut yhtä paljon kuin purkanutkin viime aikoina. Siinä missä moni antaa anteeksi väärin neulotun silmukan tai yhden kerroksen heiton työssä, niin tämä tyttö purkaa ja tekee kunnes työ miellyttää silmää - eikä se virhekään enää kummittele. Pienet virheet vielä korjaan mielelläni, mutta omaa ajattelemattomuuttani tehdyt, täysin peruuttamattomat ja työn lopputulokseen radikaalisti vaikuttavat virheet ovat niitä, jotka saavat purkoosin minussa heräämään unohtamatta sitä ärripurrin määrää. Otetaan esimerkki:

- Neuloin Novitan Rustika-langasta pipon alkuviikosta yhdessä illassa. Seuraavana aamuna päättelin työn ja mallailin pipoa päähän. Aikani sitä pyöriteltyä tulin yksinkertaisesti siihen tulokseen, että neulemalli ei ollut lankaa imarteleva ja silmukoita oli aivan liikaa, joka teki piposta liian löysän. Lopputulos: Purin koko työn.

Seuraavissa esimerkissä otetaankin kuvat käyttöön, sillä sain eilen aivopierun kuvien suhteen. Miksipä en ottaisi kuvaa aina siitä työstä mitä olen purkamassa ja mitä siitä sitten lopulta tulee? Ainakin olen havainnut työn olemuksen muuttuvan totaalisesti välillä silmukoiden luominen / päättäminen. Mutta nyt ne esimerkit: 

Ennen purkoosia
Jälkeen purkoosin

- Alkusyksystä aloin neulomaan lapasia. Tarkoituksenani oli tehdä kämmenpuolelle shakkiruutua ja rystyspuolelle isot ruudut. Puolessa välissä lapasen neulomista huomasin, että olin ajattelemattomuuttani neulonut peukalon vierestä siniseksi tarkoitetun ruudun valkoiseksi, ja tämähän näkyi työssä ensimmäisenä erittäin häiritsevänä. Lopputulos: Purin työn rannekkeeseen saakka. En kuitenkaan antanut periksi vaan aloin työstämään rannekkeesta eteenpäin uutta lapasta. Aikani senkin kanssa taisteltua sain kuin sainkin lopputuloksesta halutun, mutta täysin erilaisen kuin siitä olisi alunperin pitänyt tulla. Tämän hetkinen tilanne on se, että kuvan sini-valkoinen lapanen on edelleen ilman paria. Neuloosi siirtyi kokonaan toisaalle, mutta purkoosi iskee tasaisesti joka paikkaan. 


Ennen purkoosia

Jälkeen purkoosin
Eilinen ei tehnyt poikkeusta, kun illalla aloin neulomaan miesten villasukkia. Olin jo edellisenä päivänä saanut valmiiksi sukasta kiilakavennukset, ja olin aloittelemassa jalkaterän neulomista. Siinä aikani mallailin sukkaa ja tuskailin, että kuinka se näyttääkään niin hassulta. Syy: Olin ajatuksissani luonut silmukat 46 kokoiselle sukalle vaikka tarkoitus oli tehdä kokoa 41 olevat. Siinä vaiheessa oli enää myöhäistä lähteä kaventamaan, kun työ oli auttamattomasti pilalla. Lopputulos: Purin työn kokonaan! Tässä vaiheessa en kuitenkaan luovuttanut. Loin silmukat uudestaan, mutta tällä kertaa oikean määrän. Ja sen sijaan, että olisin ottanut mustan langan raidaksi, aloinkin tekemään kohoneuletta. Sukka on tällä hetkellä puoliksi valmis. Enää muutama kerros jäljelle ennen kuin alan tekemään kärkikavennuksia, ja ellei työ satu jäämään purkoosin uhriksi ennen sitä. Tämän hetkisen tilanteen mukaan neuloosi tuntuu johtavan purkoosia niukasti. Vai mitä tuumaat?

Mutta niin kauan kuin on lankoja, niin kauan voi neuloosi hyvin ja purkoosi suorastaan kukoistaa. Viikon aikana olen sortunut turhankin paljon lankahyllyillä hiippailuun ja tämän kuukauden saldo lankojen osalta onkin seuraavanlainen.

Tämän päivän herkulliset värit.

* 4 kerää Novita Rustika -lankaa
* 2 jättikerää Red Heart Lisa -lankaa
* 5 kerää Novita 7 veljestä -lankaa eri väreissä
* 2 kerää Novita Wool -lankaa
* 2 kerää Minni <3 -lankaa

Minun ensiapupaksini <3
Testikappale
Toisaalta olen neulonutkin aika paljon, ja viimeksi tänään sain toimitettua erään projektin tuotokset itse käyttäjälle. Silti minulla on useita töitä ja projekteja kesken, ja jotka aion saada valmiiksi tavalla tai toisella. Voihan se olla, ja aika varmasti näin tapahtuukin, että purkoosi muistuttaa kyllä olemassaolostaan aina sopivin väliajoin. Joskus olisi ihan mukavaa, jos se tapahtuisi ennen viimeisiä kerroksia tai ennen kuin olen saattanut työn valmiiksi. Jotain positiivista kuitenkin se, että sekä neulominen että purkaminen ovat molemmat yhtä terapeuttisia. Ja nyt kun tuo joulukin on tuloillaan, niin olisiko tässä markkinarakoa erilaisiin myyjäisiin tai vaikka pikkujouluihin. Itselläni kyseinen tonttu päätyi neulatyynyksi neuloosin ensiapupaksiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieltäni piristää, kun jätät muistoksi kommentin tai parin! Kiitos!