tiistai 27. marraskuuta 2012

Pieru, purkoosi ja pikkukallot

Pääsi taas purkoosi kukoistamaan oikein kerta pieraisulla. Kaasuuntumisesta syytän juureen tehtyä ruisleipää, jota tässä kolmatta päivää vedetään oikein kaksin käsin. Huomisellekin on tulossa tuoretta leipää, kun kerran talossa on ruisjauhoja ja juuri on hyvä. Mutta eipäs sotkeuduta nyt leipomusten puolelle, kun blogi käsittelee neuloosia, purkoosia ja muita oirehtivia neulesyndrooman oireita. Toki, jos olet innostunut kokeilemaan ruisleivän leipomista, niin tarvitset vain nämä:
Ensimmäisestä juuresta tehty leipä

* iso pala oikeaa ruisleipää (poista "kuoret")
* 2,5 dl haaleaa vettä eli noin +25 asteista.
* 2,5 dl ruisjauhoja

Murustele ruisleipäpala veteen ja anna liota mössöksi. Lisää jauhot ja anna juuren käydä 24h huoneen lämmössä. Käy sekoittelemassa välillä. 


* 0,75 dl ruisjauhoja


Herättele juuri 2-3h ennen alustamista ruisjauhoilla. Hyvä juuri tuoksuu maanläheiselle ja raikkaalle, ja kuplii voimakkaasti.


* 3,5-4,5 dl ruisjauhoja

* 1 tl suolaa
* 1/4 pala hiivaa
* 2,5 dl haaleaa vettä

Liuota hiiva haaleaan veteen ja lisää juureen. Tämän jälkeen jauhot sekä suola. Vaivaa taikina käsin tai yleiskoneella, kunnes se alkaa "natista". Käytä runsaasti jauhoja pöydällä, kun riivaat leivän kartion muotoiseksi. Nosta jauhotetulle pellille ja peitä leivinliinalla. Anna kohota noin 1,5 kertaiseksi ja paista 200 asteisessa uunissa ala/keskitasolla noin tunnin ajan. Rapean kuoren saat leipään asettamalla vesiastian uuniin koko paiston ajaksi. 


Jos haluat jatkossa paistaa ruisleipää, niin ota taikinan alustusvaiheessa pieni nokare taikinaa talteen ja pakasta se myöhempää käyttöä varten rasiaan pakattuna. Juuri liotetaan veteen puoliksi sulaneena. Näin leivän maku paranee kerta kerralta, kun otat aina palan talteen uutta taikinaa varten. Itse korvaan myös ohjeen jauhomäärästä 1 dl vehnäjauhoja, sillä se antaa leivälle enemmän rakennetta eikä leivästä tule niin tiivis.



Hetki ennen purkoosia
Mutta nyt taikinakoukuista sukkapuikkoihin. Muutama päivä sitten aloin neulomaan sinisestä ja luon.valkoisesta Seiskasta sukkaa, johon tarkoituksenani oli tehdä kuviota vaaleasta langasta. Sukan varteen tein nirkkoreunan, jota en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt - ja jonka teon oivalsin itse ilman minkäänlaista ohjetta. Kiitos tästä kuuluu pitsisukille, joiden kanssa taistelin sukkaparia aiemmin. Tämän jälkeen aloin tekemään kuviota, jonka oli tarkoitus olla sahalaitaa. Pari kerrosta tanssahdeltiin tyylikkäästi, sitten alkoi korkkarit lipsumaan. Neuloin väärällä värillä väärät silmukat ja kuvio ei ollut enää sinnepäinkään. Hetken aikaa pääkoppa raksutti, että kuinka saan jatkettua kuviota. Purkoosi ei jostain kumman syystä tullut kysymykseenkään. Hetken miettiminen sai aikaan ystäväni aivopierun, joka hahmotti pienen pääkallon. Siitä se ajatus sitten lähti, mutta siihen se sitten jäikin.

Sukka eteni hyvin aina kantapäähän asti, kunnes piti aloittaa taas valkoisen värin juoksuttaminen työhön. En saanut jalkapohjan raitoja asettumaan laisinkaan nätisti, koska olin aloittanut kallorivistön tekemisen silmukkaa liian aikaisin. Aikani tapeltua purkoosin kanssa olin tyytyväinen kuvioon, joten jatkoin neulomista - mutta sittenpä sitä jo purettiin, kun olin pari kerrosta aikaisemmin neulonut yhden kallon väärin, seuraavana purettiin väärässä kohdassa tehdyn kavennuksen takia, väärällä värillä neulotun silmukan takia, ja niin edelleen... Purkoosia purkoosia perään! Se purkaminen alkoi näkymään työssä ja vaikutti muutenkin lisääntyvään tyytymättömyyteen sukkaa kohtaan. En ollut enää tyytyväinen varren yhteen ainoaan rivistöön kalloja, sukan käännetty varsi oli liian leveä ja oikeastaan väritkin tökkivät. Purin koko työn miettimättä kahdesti!



Söpöt pikkukallot
Tykästyin kuitenkin ideaan saada pikkukallot jatkumaan koko sukan alalta, joten aloin työstämään uutta sukkaa luoden uudet silmukat harmaasta Seiskasta. Pidin luonnonvalkoisen langan kuviovärinä, kun taas harmaa lanka tuli sinisen langan tilalle pohjaväriksi. Nirkkoreuna tuntui hyvältä kokonaisuutta ajatellen, mutta käännetystä varrensuusta tein kapeamman kuin aiemmin. Neuloin käännetyn varrensuun silmukat yhteen, koska näin työ on viimeistellyn näköinen ja siisti. Olen huomannut, että monissa neuleohjeissa on neuvottu ompelemaan käännetyt varrensuut yhteen, mutta missään ei ole neuvottu neulomaan. Tämänkin olen itse opetellut jo ensimmäistä lapasparia tehdessäni. Tapana ei ole lähteä liikkeelle helpoimmasta päästä. Heh! 


Ylpeänä esittelee hän, nam.
Pikkukallot jatkuivat aina kantalapun aloittamiseen asti, ja jatkuivat kantapään valmistuttua jalkapöydän puolella - jalkapohjassa vuorottelivat harmaa ja valkoinen. Tämä sukka valmistui suht kivuttomasti ilman suuria purkooseita. Olin myös aloittanut kallorivistön silmukkaa myöhemmin varressa kuin aikaisemmassa sukassa, sillä näin sain kuviot jatkumaan tasaisin välein aina kärkikavennuksiin saakka. Ennen kärkikavennuksia oli kuitenkin kiilakavennukset, jossa tein samalla tapaa kuin aikaisemmissa sukissa eli kavensin kahdella peräkkäisellä kerroksella. Nyt neuloin vain enemmän välikerroksia välttääkseni purkoosin liian kapean jalkaterän pelossa. Ja kun kärkikavennukset vihdoin alkoivat, jätin molempien puikkojen reunimmaiset kallot neulomatta, joten näin ollen kuvio jatkui enää vain keskellä. Kärkikavennuksissa jatkoin kahden peräkkäisen kerroksen kavennuksia, jotta sain jalkapohjan raidoituksen jatkumaan loppuun saakka. Ja tällaiset niistä sitten tuli. On sanomattakin selvää, että olen äärimmäisen tyytyväinen lopputulokseen!

Siinäpä taas vähäksi aikaa lueskeltavaa ja makusteltavaa. Nyt kun on taas neuloosi päällä, niin ei muuta kuin uutta putkeen - vai pitäisikö sittenkin sanoa, että puikoille? Iso kiitos muuten kaikille sivuilla vierailijoille, alamme lähennellä tuhannen (1000) kävijän rajapyykkiä!


7 kommenttia:

  1. Hyvännäköset tuli noista sukista! Otanpa tuon leipäohjeen ihan jemmaan, KIITOS siitä. Mullakin on kyllä raski tekeytymässä, saa nähä onko jossakin vaiheessa pieruksi asti..... Mupe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Täällä on taas yks ruisleipä valmiina ja huomenna teen uuden, kun on juuri töhisemässä. Maku tosiaan paranee leipä leivältä. Ihan järjettömän hyvää! Malttais vaan antaa jäähtyä ennen kuin pistelee poskeensa. :D

      Poista
  2. ¨No meillä olis nyt kuumia joulutorttuja, aattelin että saunakahveelle, mutta voipi olla että loppuvat ennen sitä kunhan Patu ne keksii... terv. mupe

    VastaaPoista
  3. Ei muuta kuin anna paukkua...eiku palaa....siis jatka samaan malliin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkan toki. Ei sitä enää parane suuntaa vaihtaa. :D

      Poista
  4. Otanpas ohjeen talteen miekin, pitää muistaa joku kerta ostaa ruisjauhoja ja oikeeta ruisleipääkin. Kävisköhän riihiruisjauhot, vai tulisko liian tömäkkä maku? En oo koskaan leiponut oikeeta ruisleipää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruisjauhoissa on toki eroja, mutta ei niinkään väliä sillä käyttääkö sihti- vaiko korkeita ruisjauhoja. Kaikista ruisjauhoista tehty leipää on tiiviimpää kuin esim.sihtirukiista. Voithan laittaa itse taikinaan ensin vain puolet jauhomäärästä, ja katsoa miten taikina käyttäytyy. Riihiruis antaa jo vähän erilailla makua leipään, ja jos haluat happamampaa leipää niin juurta voi muhituttaa pidempäänkin. Välillä vaan ruokkii pienellä määrällä jauhoja eli ns.herättelee. Eka juuri ei käy vielä kovin voimakkaasti ja antaa leipään makean maun. Itse en ole riihiruista käyttänyt koskaan, mutta pitänee testata sitäkin. :D

      Poista

Mieltäni piristää, kun jätät muistoksi kommentin tai parin! Kiitos!