torstai 20. joulukuuta 2012

Jouluinen tervehdys!

Taivas tummuu, tähdet syttyy,
Minun humppilainen <3
on ilta vasta aluillaan.
Kadun vartta tyttö kulkee,
on koirallaan kulkuset kaulallaan.

Käy kilinä kilpaa hankien välkkeen,

kun tessu tassuillaan tepsuttaa.
Palan hangesta haukkaa,
häntää heiluu ja paukkaa, 
kun välillä mennään koiranlaukkaa.

Parasta nähdä on ihmisten ilmeet,

kun murjotus naamalla hymyksi kääntyy.
Unohtuu huolet ja unohtuu murheet,
kun koira aivan mutkalle vääntyy.

Ja ihan jokaiseen sydämeen ja mieleen,

jättää tessu jouluilon.
Jättää joulutervehdyksen ovenpieleen, 
syö emännältään salaa pipareita kilon.


Että semmoinen runosuoni vai suoli vai mikä se nyt oli. Tarkoittaa vaan sitä, että McBurgerous ja joulukoira Humppis toivottavat seuraavaa:



OIKEIN HYVÄÄ JOULUA JA RAUHALLISTA UUTTA VUOTTA!


Puikot vaikenevat toviksi, mutta palataan taas asian äärelle.




lauantai 15. joulukuuta 2012

Sukkia enemmän kuin laki sallii

Suurin ja tehokkain vapaa-ajan tuholainen on ollut ystäväni neuloosi, ja hyvänä kakkosena tuleekin sitten purkoosi. Viime aikojen perusteella on purkoosi kuitenkin jäänyt enenevissä määrin taka-alalle - liekö tuo johtuneen siitä, että olen kehittynyt "käsityöläisenä" tai sitten olen yksinkertaisesti onnistunut tekemään itselleni aivopesun purkoosin kohdalla. Tuo aivopesu tuppaa tarkoittamaan omassa tapauksessa ihan kloorivalkaisua, sillä niinkin likainen mieli mitä omaan, ei siihen pelkät Omot eikä Fairyt riitä. Onneksi likaisen ja välistä kieroutuneenkin huumorintajun takaa löytyy sitäkin lämpimänpi sydän ja iloinen mieli. Läskit menee aina pulkalla lujempaa kuin muut! Heh.

Tämän viikonlopun vietän taas aikaani äiteeni (Liisin Puikot -blogi) kanssa Joensuun Taitokorttelin Joulukylässä. Jos kuka ei vielä ole ennättänyt käymään kyseisessä tapahtumassa, niin vielä ennättää. Toki Taitokorttelissa on toimintaa myös muunakin aikana kuin nyt joulun alla, mutta joulukuussa Taitokortteli ikään kuin herää henkiin - ja huokuu nimenomaan tätä käsityöläiskulttuuria. Meistä on moneksi, ja jälleen kerran on ollut ihana huomata ihmisten iloiset ilmeet ja ihastelut. Kiitos siitä heille! On ollut suuri ilo huomata kuinka paljon ihmiset arvostavat käsitöitä, ja aika usea mökkimme äärellä pyörähtänyt asiakas on tunnustanut itsekin neulovansa - ja jokaiselta meiltä tuntuu löytyvän omat ongelmakohtansa. Toinen ei osaa tehdä lapasia, toinen ei osaa tehdä lapaseen peukaloa, yksi taistelee kantapään kanssa ja yhdeltä ei onnistu useamman langan kanssa työskentely yhtäaikaa. En ole läheskään täydellinen omien taitojeni kanssa, mutta en myöskään päästä suustani sellaisia sanoja kuin "en osaa" tai "en opi". Jos on halua, niin oppii. Jos oppii, niin osaa. Ja jälleen kerran pääsemme tähän pinttyneeseen lauseeseen eli kaikki yhdessä äänessä: "Tekemällä oppii!". Oikotietä ei ole. Näin se vaan on.

Mutta taas lähti tuo juttu rönsyämään kuin suikeroalpi konsanaan. Pysytään kuitenkin aiheessa eli tekeleissä, jotka ovat tavalla tai toisella lähtenyt puikoiltani kuin haulit Turusen lataamattomasta pyssystä. Viikon olen viettänyt tehokkaasti bambut hyppysissä, ja välistä olen käynyt hoitamassa jouluostokset sekä hakenut näkimet nenälle. Nyt kuulkaas näkee neuloa mustaa lankaa eikä muutenkaan tarvitse istua puikot kilometrin päässä silmistä. Innostuin sen verran neulomaan, että ensiksi tein alta pois ihanaisen naapurini tilaamat junasukat. Junasukkien värimaailma tuli TPS-kiekkojoukkueen väreistä eli mustaa ja valkoista. En ollut aiemmin tehnyt junasukkia, joten eihän sitä ilman purkooseita vältytty saati painokelvottomia sanoja. Sen verran jästipääkin olin, etten katsonut mistään ohjeita - tekemällä diipadaapa ja silleen.

Tunnustaa väriä!
Ensimmäisiä junasukkia aloitin tekemään mustalla Nallella, ja ns. "makkaran" tein valkoisesta Nallesta. Alkumetreillä alkoi sukassa tökkimään värivaihto, jonka seurauksena valkoiseen raitaan sekoittui mustaa lankaa. Purkoosia kehiin! Tämän jälkeen sain kuitenkin sukan neulottua loppuun asti, mutta aivan liian pienihän siitä sukasta tuli. Yrittäessäni purkaa työtä langat menivät kuitenkin niin solmuun, etten saanut millään ilveellä purettua sukkaa takaisin kerälle - joten siitä nyt sitten tuli muistutus sohvan selkänojalle tekstillä "Ei näin!". Sitä sukkaa tuijotellessa tulin myös siihen tulokseen, että musta pohjavärinä on liian jyrkkä vaikka muuten alkoivatkin päässä soimaan TPS:n kannatushuudot. Aikani puikkoja pyöriteltyäni loin uudet silmukat tällä kertaa valkoisesta Novita Wool -langasta, toisena lankana käytin mustaa Nallea.

Vähällä vaivalla, suurella sydämellä
Jos luulit, että tästä eteenpäinhän ne sukat syntyivät kuin itsestään, niin arvaapa uudestaan. Värinvaihtoihin asti kaikki meni hyvin, jopa päättelyt menivät hyvin ja siinä vaiheessa, kun aloitin tekemään toista sukkaa iski purkoosi. Kolmas kerta toden sanoo eli kolmas versioni TPS:n värein varustetusta jarrusukasta oli sellainen, jonka pystyin kuvittelemaan tenavan jalassa. Toisessa sukassa olin tehnyt resorit yksi oikein, yksi nurin neuleena - ja keskimmäiset joustinneuleet olin tehnyt mustalla, kun taas varren joustinneule oli tehty valkoisella. Tökki niin maan perusteellisesti, että purin sukan numero kaksi (2) ensimmäisiin "makkaroihin" ja jätin sen odottamaan silmukat pyöröpuikoille poimittuina - samalla jatkoin kuitenkin sukan numero kolme (3) loppuun saakka. Tämän jälkeen siirsin silmukat pyöröpuikoilta vapautuneille bambuille, ja tein sukan numero kaksi ilman suurempia taisteluita. Sukista tuli kuitenkin varsin nätit - ja pitihän se tarkistaa naapurilta, että onko ne nyt TPS:n väriset. Oli ne. Ihanat, kuulemma. Sukat paketoin pieneen paperipussiin hoito-ohjeineen. Näinkin voi paketoida varsin näppärällä tavalla.

Pitkien kalsareiden lahkeet ei ainakaan nouse ylös. 
Junasukkien jälkeen pääsin jatkamaan kesken olevaa miesten sukkaa, jota olin tekemässä Taitokorttelin Joulumyyjäisiin. Miesten sukilla oli ollut aikaisemman viikonlopun aikana kysyntää, joten niitä sitten yritin parhaani mukaan taiteilla. Ensimmäiset sukat olivat ihan perinteiset raitasukat, johon käytin vaaleissa sävyissä ruskeaa ja harmaata - ja lankana toimi Novitan Seitsemän veljestä. Näiden sukkien tekeminen oli ongelmallista vain siinä mielessä, että olin epähuomiossa luonut puikoille liikaa silmukoita, jonka huomasin vasta kantapäätä aloitellessa. Ongelmaa siitä ei kuitenkaan tullut, sillä tein varresta reilun mittaisen, joka vuorostaan toisi joustoa muuallakin kuin nilkassa. Ensimmäiset kavennukset tein siis ennen varsinaisia kiilakavennuksia, jotta sain sukan terän tulemaan passelin kokoiseksi. Ja nämä sukathan valmistuivat kivutta eikä purkoosikaan vieraillut työssä kertaakaan! Oli suorastaan nautinnollista neuloa tasaista - eikä oikeastaan tarvinnut miettiä muuta kuin mittataulukkoa ja jalkaterän pituutta. Nämä sukat toivottavasti lämmittävät käyttäjänsä jalkoja eikä ne pitkien kalsareiden lahkeetkaan karkaile polviin saakka. Ainakin oma mies on tykännyt normaalia pidemmistä sukanvarsista juuri tästä syystä. Kestää siis kehua!

Toisenlaiset sukat
Toiset miesten sukat aiheuttivat harmaita hiuksia vain sen tiimoilta, että riittääkö vajaa kerä harmaata Seiskaa kahteen. Jotta varmistin langan riittävyyden, lähdin soveltamaan varressa ja jalkaterässä jo käyttämääni Jokipo-sukkien raitamallia. Harmaan langan lisäksi otin mukaan vielä mustan sekä edellisissä sukissa käyttämäni vaalean ruskean Seiskan. Poikkesin myös jo totutusta eli loin silmukat nro 3 bambuille, kun aiemmin olin neulonut Seiskaa aina nro 3,5 puikoilla. Käsialani on kuitenkin sen verran "väljää", että päätin kokeilla miten se vaikuttaa työhön. Silmukoita loin kuitenkin 14 per puikko ja annoin rampan kalkattaa. Nämäkin sukat valmistuivat omaan tahtiinsa. Välistä kävin aina milloin paistamassa kahvikakkuja ja milloin vääntämässä ruisleipää. Tähän väliin muuten allekirjoittaneen huomautus ruisleipään liittyen: kahden päivän juurella järjettömän hyvää leipää!

Because I can!
Ruisleipien paistuessa sain viimeisteltyä molemmat sukat, ja silti jäi vielä tunne, että jotain pientä voisin vielä neuloa. Lankakoppani uumenista löysin Geisha Dark -väristen sukkien jälkimainingeista jääneen vaalean punaisen Seiskan, joten ilman sen suurempia miettimisiä aloin tekemään lasten sukkaa. Tässä vaiheessa sanottaneen, että liikun erittäin tuntemattomalla alueella, kun kyse on lasten sukista tai lapasista. Onneksi mittataulukot ovat suuntaa antavia, etten ihan sokkona vedä tehdä jotain siihen suuntaan. Mutta ne sukat kuitenkin valmistuivat nopeasti, mutta jotenkin jäi tökkimään sukkien ilmeettömyys. Otin siis virkkuukoukun käteen ja sen enempää miettimättä, tai niitä ohjeita etsimättä, virkkasin pienen kukan tapaisen ja ompelin sen sukkaan kiinni. Ja niistähän tuli oikein nätit pikkutytön sukat! Saa nähdä löytävätkö nämä sukat omistajansa vai päätyvätkö ne lahjapaperiin? Täytyy kuitenkin taas kehua itseään hyvin suoritetuista käsitöistä.

Seuraavana kuvioihin astuukin sitten joululahjat, joiden toimitus varmasti menee ensivuoden puolelle ja sitten on vielä muutamat sukatkin tilauksessa. Jouluviikolla ei myöskään hirveästi tarvitse miettiä itselleen puuhaa, sillä leipuri-kondiittorina olen enemmän ja vähemmän käytettävissä aina tarvittaessa. Jouluviikolla tässä talossa siis paistetaan karjalanpiirakoita rukiisella kuorella, ja välipäivänä hoidellaan kakkutilaukset pois alta. Sitten voin keskittyä neulomaan jo aloittamani tuubikaulurin valmiiksi. Pakkaset ovat vielä edessä päin, mutta se ei tarkoita sitä etteikö ne tulisi. Näin se homma etenee! 



lauantai 8. joulukuuta 2012

Ihmisvilinää ja kuumaa mustaherukkamehua



Meidän mökki <3
Äiti vs. Tytär
Jälleen on vierähtänyt päivä jos toinenkin siitä, kun viimeksi tarrasin näppäimistöön kiinni. Sen sijaan olen ollut enemmän ja vähemmän riippuvainen sukkapuikoistani sekä ehtymättömästä ideariihestäni, joka perustuksiltaan on lujaa tekoa - vaikka välillä tuuli puhaltaa enemmän kuin laki sallii seinähirsien välistä. Eipähän ole ainakaan homeongelmaa, kun on huolellisesti tuuletettu pääkoppa. 

Toisenlaista tuulettautumista olen kokenut Itsenäisyyspäivänä 6.12, kun olin elämäni ensimmäistä kertaa Joensuun Taitokorttelin Joulumyyjäisissä - tällä kertaa pienen punaisen mökin sisäpuolella. Kokemus sinällään, kun pakkasta paukutti koko päivän -20 asteen verran eikä kävijöitä loppupeleissään vielä tuolloin niin hirveästi ollut. Tähän lystiin minut sai suostuteltua äitini, jolla on enemmän ja vähemmän verissä sekä käsityöt kuin myyntihommatkin. Niinpä me näppärät likat sitten kilpaa hytistiin pienessä punaisessa mökissä, välistä termoksesta aina ottaen hörpyt mustaherukkamehusta tai kaakaosta.


Havuja, perkele!
Tunnelmavalaistus
Tänään onneksi oli huomattavasti vähemmän pakkasta kuin Itsenäisyyspäivänä, ja kävijöitä eli potentiaalisia asiakkaita riitti sekä ihailemaan kuin ostoksille asti. Meidän myyntikojun pöydät ja seinät notkuivat sukista, lapasista, huiveista, pipoista ja havutöistä. Voi siis sanoa, että jokaiselle jotakin. Ihastelijoita riitti, ihania ihmisiä, iloisia ihmisiä, aitoja ihmisiä! Ihmisiä, jotka arvostavat käsitöitä! Olin positiivisesti yllättynyt siitä miten erilainen päivä tämä oli ensimmäiseen "Siperia opettaa"-päivään, ja senkin päivän Siperian teki tosiaan ensimmäinen oikea pakkanen tältä talvelta. Kuvat kertokoot kuitenkin puolestaan miten jouluinen meidän mökkimme olikaan.


Omat myytäväni eivät juurikaan määrällisesti olleet lähellekään niitä määriä, joita äitini on saanut aikaan. Toki taitonikaan eivät vielä yllä niihin suorituksiin, mutta niin kauan kuin on halua ja innostusta oppia, niin eiköhän täältä vielä tule nouseva tähti, joka tulee taatusti olemaan toisenakin vuonna Taitokorttelissa joulun alla myymässä käsitöitään. Nythän olemme Taitokorttelissa vielä 9.12 ja 15.-16.12, joten ennättää vielä tiuhaan tahtiin juoksuttamaan lankaa puikoissa, joiden tuotokset toivottavasti päätyvät lämmittämään monien varpaita ja sormia talvipakkasilla. Tässä vaiheessa kuuluu kiittää jo luonamme asioineita ihmisiä, jotka jäivät ihan vain juttelemaan tai tulivat ostoksille: Kiitos!


Kun tökkii, niin...
Eilen illalla sain pääteltyä yhdet bambupuikoiltani valmistuneet sukat, jotka myöskin tänään päätyivät Taitokorttelin joulumyyjäisiin myyntikojuumme - ja jotka löysivät myös uuden kodinkin. Niiden sukkien idea tuli Fazerin Geisha Dark -suklaalevyn käärepaperista eli käytin sitä värimaailmaa puhtaasti siitä syystä, koska tiesin sen toimivan sukassa. Olen myös tykästynyt tekemään käännettyä nirkkoreunaa varressa, joten tälläkin kertaa sen toteutin varsin kivuttomasti. Ihan ensimmäinen kuvio oli kaikkea muuta kuin hyvä, sillä yritin saada aikaan kokonaan toisenlaista kuviota. Harmillisesti en ottanut tuosta vaiheesta kuvaa, mutta takaa-ajatuksenani oli saada musta vaihtumaan vaaleanpunaiseksi "liukuen". No, eihän siitä mitään tullut. Purkoosini on onneksi erittäin luotettava yhteistyökumppani, joten pieni silmänisku sitä kohti ja homma hoituu. Purin työtä vain sen verran, että pääsin aloittamaan kuviolangan juoksuttamisen työhön uudestaan.

Homma eteni aina kiilakavennuksiin ja seuraavaan värinvaihtoon saakka. Aikani kuitenkin tuumailtua vaaleanpunaisen värin aiheuttamaa epätasapainoa jalkaterässä, sallin purkoosin vierailla työssäni uudestaan. Joku vaan yksinkertaisesti mätti sekä leveämmän pinkin alueen ja ikään kuin tylysti katkeavan värimaailman tiimoilta. Purkoosi vei silmukat ensimmäisille kiilakavennuksille asti, josta jatkoin vuoroin neulomista ja kavennusten tekoa joka toisella kerroksella saadakseni kuvion jatkumaan visuaalisesti virheettömänä. Värinvaihdossa toistin jo varressa toteuttamani eli sävyt, jotka vaihtuvat samassa järjestyksessä kuin myös Geisha Dark -suklaan käärepaperissa. Kuvio asettui nätisti jalkaterälle enkä huomannut, että työssä oli käynyt pieni ajatusvirhe. Virheistään kuitenkin oppii! Minun tapauksessani lukemattomia kertoja.



On ne vaan nätit
Vasta kun aloin tekemään kärkikavennuksia, huomasin jättäneeni kaventamatta puikoilla I ja IV yhteensä neljän silmukan verran. Ratkaisin ongelman sillä, että siirsin kahdelle puikolle ns. yhdet ylimääräiset silmukat, jotta pääsin aloittamaan kärkikavennuksia silmukkamäärän ollen tasan jokaisella puikolla. Ja niitähän tein aina seuraavaan purkoosiin asti eli siihen saakka, kunnes huomasin mustan kärjen olevan aivan liian leveä muihin väreihin nähden. Joissakin asioissa olen välistä turhankin tarkka, kuten tässä tapauksessa värit eivät olleet tasapainossa tuohon mustaan kärkeen nähden. Purin siis kärkikavennuksien alkumetreille saakka ja aloitin uudestaan. Tällä kertaa tein kavennuksen jokaisella kerroksella - toisin kuin alussa olin tehnyt vain joka toisella. Sukat valmistuivat kuitenkin muiden kiireiden ohella parissa päivässä. Työläin ja ehdottomasti tympein tehtävä oli päätellä langanpäät. Niitä kun riitti värinvaihdosten takia. 

Itse olin todella tyytyväinen juuri valmistuneista sukista, ja asiakkaan ilme oli ehdottomasti kaikista palkitsevin, kun hän otti juuri nämä sukat omikseen. Toivon, että sukat lämmittävät käyttäjänsä jalkoja talven kovien pakkasten aikaan tai toimivat vaikka unisukkina. Jokaiseen myytävään tuotteeseen olin laittanut tuoteselosteen, hinnan ja koon lisäksi myös tämän blogini osoitteen, josta asiakas voi halutessaan käydä lukemassa sukkiensa tarinan - ja näin ollen tuo myös myyjän tutummaksi! Itselleni jäi todella hyvä mieli tästä päivästä kaikin puolin. Ensiviikon vietän tiiviisti sohvaan liimautuneena - sukkapuikot käsissä, tietenkin!


maanantai 3. joulukuuta 2012

Salmiakkisuklaa syynä neuloosiin

Fazerin Salmiakkisuklaa - heikkouteni! Olen suuri salmiakin ystävä enkä voi sanoa, että suklaa jäisi tuumaakaan taka-alalle. Salmiakkisuklaassa yhdistyy molemmat paheet, josta pieni pala vie jo ihan toisenlaisiin ulottuvuuksiin - ja jota ei voi jättää yhteen palaan, kun alkaa himoitsemaan jo toista. Sama on vähän lankoosin kanssa. Yhden kerän jos ostat, tulet vain pahalle tuulelle. Jos ostat kaksi, alat miettimään riittääköhän ne mihinkään. Ja kun lopulta poistut kaupasta, huomaat ostaneesi kaikki mahdolliset ja mahdottomat langat hyllystä - ja silti jää polte palata takaisin hypistelemään lankakerää toinen toisensa jälkeen. Sama pätee tuon Salmiakkisuklaan kanssa - siitä ei vaan saa tarpeekseen!


Tuumaustauko
Mutta miten tämä liittyy neuloosiin? Ostin taannoin Salmiakkisuklaata, koska teki mieli jotain hyvää. Kotona siinä sitten hypistelin sekä suklaalevyä kuin käärettä, samalla kun päässä raksutti "mitäs sitä sitten neuloisin?". Kääreen musta-valkoinen salmiakkikuvio sekä punainen raita saivat ystäväni aivopierun ilakoimaan kuin viimeistä päivää - ja siitä se ajatus sitten lähti. Halusin tehdä sukat, joihin saisin istutettua vision salmiakkisuklaasta, ja eihän se auttanut kuin ruveta luomaan silmukoita puikoille.

Luotuani silmukat puikoille oli sanomattakin selvää, ettei tätä sukkaa lähdetty tekemään resorilla vaan neuloin nirkkoreunan. Kuviona käytin samaa kuviota kuin aikaisemmin valmistuneissa puna-valkoisissa sukissa. Ensimmäiset salmiakkiruudut mustalla Seiskalla, seuraavat luonnonvalkoisella Seiskalla ja taas mustalla. Tarkoitukseni oli myös toistaa kuvio jalkaterässä, mutta tulin kokonaan toisiin aatoksiin sukan edetessä. Oikeastaan sukka ei näyttänyt lainkaan hassumalta kuvion ollessa varressa ja jalkaterän ollessa täysin punainen.



Näppärä likka, täytyy myöntää!
Neuloosini katkesi kuitenkin vajaaksi viikoksi, etten saanut toiseen sukkaan neulottua muuta kuin nirkkoreunan. Kuvioihin astui mukaan nimittäin visiitti Tampereelle, jossa asuu yksi ystävistäni. Pinkki tuubihuivi, jonka olin neulonut aiemmin, päätyi näin viemisinä omistajalleen ja paras kommenttihan kuului häneltä itseltään: "Voih! Mä rakastan tuubihuiveja! Tää on ihana!". Nailed it! Sillä reissulla ei tullut mietittyä lankoja eikä puikkoja, vaikka toki jokainen vastaantuleva lankahylly piti tarkistaa ja hipelöidä Novitan Kaikua. Minä niin ostan sitä lankaa joku päivä!

Tänään sitten tartuin taas puikkoihin ihan kunnolla eikä purkoosia näkynyt koko aikana. Sunnuntai-iltana neuloin nirkkoreunan käänteen, jotta pääsin tänään jatkamaan työtä kuin huomaamattaan - ja valmistuihan se toinen sukkakin. Ei muuta kuin päättelyt, ja sukat olivat valmiit! Itse tykästyin varren kuvioon ja ennen kaikkea pituuteen todella paljon, sillä se asettuu todella lämpösenä lämmittämään nilkkaa ja osittain pohjetta. Sukan kärkikavennukset tein sädekavennuksina. Seuraavana lähdenkin testaamaan kuviota sekä varressa että jalkaterässä, tai sitten teen kokonaan jotain muuta. Mistäs sen tietää, että tuleeko seuraava idea vaikka Geisha-suklaalevyn kääreestä? Asioidessani kaupungilla tulin tietysti pyörähtäneeksi Anttilassa lankahyllyillä, ja mukaan lähti muutama kerä Seiskaa juurikin tuon Geisha-suklaan sävyissä. Katsotaan mitä tuleman pitää. Toistaiseksi sihrustamalla, mutta parin viikon päästä sitä näkee ne silmukatkin selkeämmin uusien silmälasien myötä.


tiistai 27. marraskuuta 2012

Pieru, purkoosi ja pikkukallot

Pääsi taas purkoosi kukoistamaan oikein kerta pieraisulla. Kaasuuntumisesta syytän juureen tehtyä ruisleipää, jota tässä kolmatta päivää vedetään oikein kaksin käsin. Huomisellekin on tulossa tuoretta leipää, kun kerran talossa on ruisjauhoja ja juuri on hyvä. Mutta eipäs sotkeuduta nyt leipomusten puolelle, kun blogi käsittelee neuloosia, purkoosia ja muita oirehtivia neulesyndrooman oireita. Toki, jos olet innostunut kokeilemaan ruisleivän leipomista, niin tarvitset vain nämä:
Ensimmäisestä juuresta tehty leipä

* iso pala oikeaa ruisleipää (poista "kuoret")
* 2,5 dl haaleaa vettä eli noin +25 asteista.
* 2,5 dl ruisjauhoja

Murustele ruisleipäpala veteen ja anna liota mössöksi. Lisää jauhot ja anna juuren käydä 24h huoneen lämmössä. Käy sekoittelemassa välillä. 


* 0,75 dl ruisjauhoja


Herättele juuri 2-3h ennen alustamista ruisjauhoilla. Hyvä juuri tuoksuu maanläheiselle ja raikkaalle, ja kuplii voimakkaasti.


* 3,5-4,5 dl ruisjauhoja

* 1 tl suolaa
* 1/4 pala hiivaa
* 2,5 dl haaleaa vettä

Liuota hiiva haaleaan veteen ja lisää juureen. Tämän jälkeen jauhot sekä suola. Vaivaa taikina käsin tai yleiskoneella, kunnes se alkaa "natista". Käytä runsaasti jauhoja pöydällä, kun riivaat leivän kartion muotoiseksi. Nosta jauhotetulle pellille ja peitä leivinliinalla. Anna kohota noin 1,5 kertaiseksi ja paista 200 asteisessa uunissa ala/keskitasolla noin tunnin ajan. Rapean kuoren saat leipään asettamalla vesiastian uuniin koko paiston ajaksi. 


Jos haluat jatkossa paistaa ruisleipää, niin ota taikinan alustusvaiheessa pieni nokare taikinaa talteen ja pakasta se myöhempää käyttöä varten rasiaan pakattuna. Juuri liotetaan veteen puoliksi sulaneena. Näin leivän maku paranee kerta kerralta, kun otat aina palan talteen uutta taikinaa varten. Itse korvaan myös ohjeen jauhomäärästä 1 dl vehnäjauhoja, sillä se antaa leivälle enemmän rakennetta eikä leivästä tule niin tiivis.



Hetki ennen purkoosia
Mutta nyt taikinakoukuista sukkapuikkoihin. Muutama päivä sitten aloin neulomaan sinisestä ja luon.valkoisesta Seiskasta sukkaa, johon tarkoituksenani oli tehdä kuviota vaaleasta langasta. Sukan varteen tein nirkkoreunan, jota en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt - ja jonka teon oivalsin itse ilman minkäänlaista ohjetta. Kiitos tästä kuuluu pitsisukille, joiden kanssa taistelin sukkaparia aiemmin. Tämän jälkeen aloin tekemään kuviota, jonka oli tarkoitus olla sahalaitaa. Pari kerrosta tanssahdeltiin tyylikkäästi, sitten alkoi korkkarit lipsumaan. Neuloin väärällä värillä väärät silmukat ja kuvio ei ollut enää sinnepäinkään. Hetken aikaa pääkoppa raksutti, että kuinka saan jatkettua kuviota. Purkoosi ei jostain kumman syystä tullut kysymykseenkään. Hetken miettiminen sai aikaan ystäväni aivopierun, joka hahmotti pienen pääkallon. Siitä se ajatus sitten lähti, mutta siihen se sitten jäikin.

Sukka eteni hyvin aina kantapäähän asti, kunnes piti aloittaa taas valkoisen värin juoksuttaminen työhön. En saanut jalkapohjan raitoja asettumaan laisinkaan nätisti, koska olin aloittanut kallorivistön tekemisen silmukkaa liian aikaisin. Aikani tapeltua purkoosin kanssa olin tyytyväinen kuvioon, joten jatkoin neulomista - mutta sittenpä sitä jo purettiin, kun olin pari kerrosta aikaisemmin neulonut yhden kallon väärin, seuraavana purettiin väärässä kohdassa tehdyn kavennuksen takia, väärällä värillä neulotun silmukan takia, ja niin edelleen... Purkoosia purkoosia perään! Se purkaminen alkoi näkymään työssä ja vaikutti muutenkin lisääntyvään tyytymättömyyteen sukkaa kohtaan. En ollut enää tyytyväinen varren yhteen ainoaan rivistöön kalloja, sukan käännetty varsi oli liian leveä ja oikeastaan väritkin tökkivät. Purin koko työn miettimättä kahdesti!



Söpöt pikkukallot
Tykästyin kuitenkin ideaan saada pikkukallot jatkumaan koko sukan alalta, joten aloin työstämään uutta sukkaa luoden uudet silmukat harmaasta Seiskasta. Pidin luonnonvalkoisen langan kuviovärinä, kun taas harmaa lanka tuli sinisen langan tilalle pohjaväriksi. Nirkkoreuna tuntui hyvältä kokonaisuutta ajatellen, mutta käännetystä varrensuusta tein kapeamman kuin aiemmin. Neuloin käännetyn varrensuun silmukat yhteen, koska näin työ on viimeistellyn näköinen ja siisti. Olen huomannut, että monissa neuleohjeissa on neuvottu ompelemaan käännetyt varrensuut yhteen, mutta missään ei ole neuvottu neulomaan. Tämänkin olen itse opetellut jo ensimmäistä lapasparia tehdessäni. Tapana ei ole lähteä liikkeelle helpoimmasta päästä. Heh! 


Ylpeänä esittelee hän, nam.
Pikkukallot jatkuivat aina kantalapun aloittamiseen asti, ja jatkuivat kantapään valmistuttua jalkapöydän puolella - jalkapohjassa vuorottelivat harmaa ja valkoinen. Tämä sukka valmistui suht kivuttomasti ilman suuria purkooseita. Olin myös aloittanut kallorivistön silmukkaa myöhemmin varressa kuin aikaisemmassa sukassa, sillä näin sain kuviot jatkumaan tasaisin välein aina kärkikavennuksiin saakka. Ennen kärkikavennuksia oli kuitenkin kiilakavennukset, jossa tein samalla tapaa kuin aikaisemmissa sukissa eli kavensin kahdella peräkkäisellä kerroksella. Nyt neuloin vain enemmän välikerroksia välttääkseni purkoosin liian kapean jalkaterän pelossa. Ja kun kärkikavennukset vihdoin alkoivat, jätin molempien puikkojen reunimmaiset kallot neulomatta, joten näin ollen kuvio jatkui enää vain keskellä. Kärkikavennuksissa jatkoin kahden peräkkäisen kerroksen kavennuksia, jotta sain jalkapohjan raidoituksen jatkumaan loppuun saakka. Ja tällaiset niistä sitten tuli. On sanomattakin selvää, että olen äärimmäisen tyytyväinen lopputulokseen!

Siinäpä taas vähäksi aikaa lueskeltavaa ja makusteltavaa. Nyt kun on taas neuloosi päällä, niin ei muuta kuin uutta putkeen - vai pitäisikö sittenkin sanoa, että puikoille? Iso kiitos muuten kaikille sivuilla vierailijoille, alamme lähennellä tuhannen (1000) kävijän rajapyykkiä!


lauantai 24. marraskuuta 2012

Sumuisen kaupungin sukka

Muutaman päivän olen viettänyt hiljaista, mutta takuulla antoisaa eloa. En juurikaan ole ennättänyt tarttumaan sukkapuikkoihin saati virkkuukoukkuihin muilta juoksuilta kuten Mestis-kiekon tiimoilta. Pitäähän sitä nyt elämässä olla muutakin luksusta kuin totaalinen uppoutuminen sohvaan lankavuoren äärelle. Jääkiekkoon olen omannut samanlaisen viha/rakkaussuhteen kuin neulomiseen. Erotuksena lienee se, että neulominen on yksilölaji eikä saa aikaan hirmuisia "NUIJA! PUUSILMÄ!" huutoja, jotka jääkiekossa lankeaa jäätikköjen seeprojen kuultaviksi. Toki voin tsempata itseäni samalla tapaa, kun silmukka lähtee karkuun tai kun neulon ihan väärästä kohtaa. Luulen, että siinä vaiheessa on riemu ja taputukset kaukana eikä erotuomarin virkaa uskalla kukaan siinä vaiheessa enää ottaa. Mikään ei ole niin vaarallinen yhdistelmä kuin kiukkuinen nainen ja sukkapuikot.


Näin se homma etenee!
Kiukkuisuudesta ei ole kuitenkaa tässäkään tekstissä kyse - pikemminkin kyvystä purkaa ja neuloa. Viimeisin neulomukseni oli sydänsukka, joka tuli ja meni eli jäi purkoosin uhriksi. Halusin kuitenkin tehdä jotain missä olisi kuviota ja useampi kuin yksi lanka. Sain idean Novitan Sukkalehdestä, jossa oli mukava kohoneulemalli ja jota olin aiemmin käyttänyt mustaan miesten sukkaan. Lähdin tekemään tuota samaista mallia kuvio/kirjoneuleena neulottuna, ja lankana käytin punaista sekä valkoista Nallea. Resoria neuloin kymmenen (10) kerrosta ja resori muodostui yksi oikein, yksi nurin neuloksena. Tämän jälkeen aloitin juoksuttamaan pohjavärin lisäksi kuvioväriä. Toki tämä ei mennyt ihan niin kuin Teijan keittiössä, mutta muutaman purkoosin jälkeen homma jatkui aina kantapäähän saakka. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että ensimmäistä kertaa älysin, etten ole käyttänyt enää aikoihin ohjetta kantapään kavennuksia tehdessäni! Hyvä minä!


Väri jatkuu 
Kantapään valmistuttua aloin neulomaan jalkaterää, joka tuotti pienesti ongelmia. Halusin välttämättä saada raidat jalkapohjaan ja myöskin värin jatkumaan nätisti kiilakavennuksia tehdessä. Tämä tuotti useita purkooseita ennen kuin sain aikaan sen mitä hainkin - kuvasta huomaat, että jalkapohjan raidoitukset jatkuvat  erittäin kauniisti. Tämän sain aikaan siten, että tein kahden (2) peräkkäisen kerroksen aikana kavennukset. Sen jälkeen neuloin neljä (4) välikerrosta ja tein taas uudet kavennukset kahden (2) peräkkäisen kerroksen aikana jne... Jälleen kerran tulemme siihen havaintoon, että tekemällä oppii - ja onnistuu, kun luottaa itseensä! 


Valmiit! So happy!
Kavennuksien jälkeen I ja IV puikoilla oli yhdet silmukat vähemmän kuin puikoilla II ja III. Sukka asettui jalkaan erittäin mukavasti, joten päätin jatkaa neulomusta aina kärkikavennuksiin saakka puuttumatta enää silmukkamäärään. Ensimmäiset kavennukset tein tämän tiimoilta niillä puikoilla, joilla oli enemmän silmukoita ja seuraavalla kierroksella kavensin kaikilla. Jälleen kerran tuli kuitenkin tenkkapoo (tänka på), kun olisin halunnut jatkaa kuvion aina viimeiseen silmukkaan saakka - mutta purkoosi toisensa perään tulin siihen tulokseen, että jatkan kärkeä enää vain valkoisella värillä, sillä en yksinkertaisesti saanut kuviota jatkumaan halutulla tavalla. Mutta sehän toimi oikeastaan ihan mukavasti, että kärki on täysin valkoinen. Nyt kun katsoo valmista sukkaa, niin se on tasapainoisen näköinen. Varsi alkaa valkoisella, kantapää on valkoinen ja sukka päättyy valkoiseen väriin. En tiedä mitä te muut olette mieltä, mutta sain aikaan aikasta kauniin jouluiset sukat.

Tänään on Joen kaupunkia piinannut sankka sumu. Hyvä päivä siihen, että sain neulottua nuo sukat valmiiksi ja huomenna tässä talossa syödään tuoretta ruisleipää. Aamulla ruislimppua siivuttaessani sain aivopierun, mitä muuten tuppaan saamaan aika usein eikä siihen ole hoitokeinoa, että pitääpä kokeilla tehdä ruisleipää. Viimeksi olen kyseistä leipomotuotetta valmistanut opiskellessani leipuri-kondiittoriksi, ja alan töitäkin ennätin tekemään 5-vuotta ennen kuin kädet sanoivat sopimuksensa irti. Mutta se onkin kokonaan toinen juttu. Nyt vaan uutta neulomusta tulille, kun vaan tietäisi mitä tehdä. 


keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Virkkoosista neuloosiin

Virkkoosi:

Virkkoosi on ajoittain ilmenevä sairausjakso. Virkkoosia pidetään neuloosin rinnalla lähes yhtä vakavana, mutta ero neuloosiin on huomattavasti pienempi riski saada purkoosi. Yhtäläistä neuloosilla ja purkoosilla on lankoosi, joka monesti oirehtii yhtä vahvasti. Virkkoosi on erittäin koukuttava laadultaan, ja potilaat jotka kärsivät virkkoosista harvoin kokevat oireetonta jaksoa. Virkkoosin on havaittu oirehtivan kausittain.



Musta ja turkoosi <3
Herkulliset värit neliöissä
Tämän sairausjakson nimi tuli ystävättäreni suusta, kun istuimme alkuviikosta kahvikupposen ja Tiramisu-leivoksen äärellä. Jotta osaisimme käsitellä tätä vaikeaa luovaa sairautta, niin hyvähän se on tunnistaa kaikki ilmenevät sairausjaksot. Itse olen viime aikoina ollut salomoninsolmuhuivien pauloissa tyystin, mutta tonttuilun ja sosiaalisen kanssakäymisen tiimoilta ovat lankojen kanssa leikkimiset jääneet vähemmälle. Eilen kuitenkin otin parin päivän tauon jälkeen jo valmistuneen valkoisen salomoninsolmuhuivin jatkokäsittelyyn, ja virkkasin siihen vielä muutaman kerroksen lisää. Huivista tuli heti ryhdikkäämpi ja helmetkin ikään kuin asettuivat uomiinsa paremmin. Huivin hapsut lähtivät pois siinä vaiheessa, kun sain huiviin lisättyä kerroksia ja huomasin, etteivät ne enää toimineet huomattavasti isomman pinta-alan kanssa. Joskus työ vaan vaatii pidempi aikaisen tarkastelun. Työn alla on myös musta salomoninsolmuhuivi, johon olen reunaan virkannut turkoosit puuhelmet. Siinä työssä tosin erottuu hyvin koirankarvat, jotka eivät ole edes purkoosilla korjattavissa. Huomattakoon, että keskeneräisenä on myös isoäidin neliöt. Niitä virkataan, kun tulee taas sellainen fiilis.


Ei mennyt ihan niin kuin Teijan keittiössä.
Eilinen ei ihan hukkaan mennyt käsitöiden osalta, sillä ajattelin aikani kuluksi neuloa sydänsukat. Ohje löytyi Novitan Sukkalehdestä, jota sen enempää lukematta aloin tekemään ensimmäistä sukkaa. Tämän hetkinen tilanne sukan kohdalla on se, että sitä ei enää ole. Iski purkoosi! Olin jättänyt neulomatta yhden sydämen kohdalla yhden silmukan, ja sen seurauksena sydän vinksotti kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Lähemmin työtä tarkastellessani huomasin miten rumaa käsialaa olin saanut aikaan - ja sehän tietää sen, että sellaista työtä ei käsistään laske pirukaan. Yritys hyvä, mutta ei riittävän hyvä. Kirjoneule on muutenkin sellainen, joka vielä opetteluttaa tasaisen käsialan puitteissa. Lisää vaan harjoitusta kehiin, niin kyllä se siitä lähtee rokkaamaan. 

Mutta tänään meidän taloudessa on tuplat merkkipäivien puitteissa - sekä koiralla että itselläni on nimipäivä! Hyvää Hilmanpäivää kaikille Hilimoille! Mikäs sen parempi tapa viettää nimpparia kuin juomalla iso lekallinen kahvia ja uppoutua sohvatyynyjen väliin koukku taikka puikot käsissä.


perjantai 16. marraskuuta 2012

Täysin koukussa

Siinä niitä nyt on tuplaten
... Nimittäin noihin salomoninsolmuihin. Huomaako sen muka jostain? Noh, höpelömmältä puoliskolta kysyttäessä sen huomaa siitä, että emäntä istuu nakottaa hullunkiilto silmissä, kuuluu vain murahdus jos sattuu hipaisemaan lankakerää - ja vähän ajan päästä kuuluu jo "räps, räps, woohoo!". Sitä kun yhtä asiaa innostuu tekemään, niin tuppaa tulostakin syntymään.


Karpalot kinoksessa
Eilen tosiaan innostuin virkkaamaan elämäni ensimmäistä salomoninsolmuhuivia, joka on siis ensimmäinen omilla käsillä tehty. Lankana käytin Malizia Trends -merkkistä sekoitelankaa, jossa on 49% villaa, 49% akryyliä ja 2% lameeta. Tuota lankaa olin ostanut kahden värisenä, turkoosina ja oranssina. Ensimmäisenä tein tietysti turkoosista langasta, jota sitten innoissani hiplailin pitkin iltaa ja korkkasin siitä valmistuneen huivin käyttöön koiran iltapissityksen ajaksi. Mutta eihän se siihen jäänyt, kun kerran kipinä jo löytyi - ja puolen yön jälkeen sain valmiiksi toisenkin huivin, koska olisi ollut sääli jättää työ kesken. Toista se on isoäidin neliöiden kanssa, jotka ovat keskeneräisenä sohvan selkänojalla.


Valmis huivi ja huono valaistus
Tänään piti tietysti jatkaa solmujen kanssa leikkimistä - ja tällä kertaa valkoisesta Nallesta sekä punaisista puuhelmistä. Nalle oli kuitenkin sen verran ohuenpaa Maliziaan verrattuna, että virkkasin solmut kaksinkertaisesta langasta. Ennen ensimmäisenkään solmun tekoa pujotin helmet vain toiseen juoksutettavaan lankaan, joita sitten virkkasin ilman sen kummallisenpaa sijoittelua työhön. Lankaa olin käyttänyt aiemmin jo Jokipo-sukkiin, joten huivista tuli kerroksen verran pienempi verrattuna aikaisempiin huiveihin, mutta nätisti sekin asettui kaulalle. Ja aivan kuten muissakin huiveissa, loppulangasta värkkäsin hapsut reunaan. Itse en ole koskaan pahemmin välittänyt noista hapsuista muissa kuin palestiinalaishuiveissa, mutta kyllähän niihin silmä tottui todella nopeasti. Tämän päivän salomoninsolmuhuivi on yksi kauneimmista koskaan tekemistäni käsitöistä! Ja siihen olen äärimmäisen tyytyväinen.

Tämän päivän uskomattomin suoritus on kuitenkin se, että vältyin purkoosilta! Ihmeiden aika ei tosiaankaan ole ohitse!


torstai 15. marraskuuta 2012

Ultimate purkoosi ja hui-hui-huivit.

Muistanette varmaan edellisen kirjoituksen, jossa manasin piinaavaa purkoosia? Hyvä. Minäkin muistan. Purkoosi oli niin vakava laadultaan, että sen seuraukset näkyivät vielä seuraavanakin päivänä - ja siinä vaiheessa aloin vahvasti epäilemään, että syypää oli lanka. Olihan se vähän eriskummallisen värinen siihen värimaailmaan mitä olen tottunut käyttämään, joten luulen sen vaikuttaneen alitajunnassani purkoosigeeniin. Keltainen on värinä sellainen, josta saan mieleeni vain pääsiäistiput ja puput ja 90-luvun discohitit. Puput ja tiput vielä menee, mutta ne hitit... Miten ne ylipäätänsä edes liittyvät tähän purkoosiin?



Sopivat kuin sukat jalkaan.
Ne sukat, joista jo ennätinkin mainitsemaan ja jotka olivat eri kokoisia löysemmän neulomisjäljen takia, ovat vihdoin ja viimein valmiit. Kuvassa oleva lankamytty on puretun ja uudelleen neulotun sukan jälkimaininkeja, eli valehtelematta kerrosmäärissä sitä oli kolmen kerroksen edestä liikaa löysän neuloksen muodossa. Ja kuten huomaatte, sukat ovat täsmälleen samaa kokoa. 



Lähikuva kantapäästä kertoo taas sen, että on oppi mennyt perille. Elämäni ensimmäisissä sukissa poimin vain yksinkertaiset silmukat puikoille ja neuloin oikein kiertäen, kun eihän sitä silloin vielä mitään insinöörejä oltu. Nykyään poimin silmukat kaksinkertaisena ja vedän lankaa niiden lävitse yhdessä kera virkkuukoukun - enkä siltikään ole insinööri. Ja kun neulon ensimmäisen kerroksen silmukoiden poimimisen jälkeen, neulon silmukat oikein takaa kiertäen. Näppärää ja kaunista jälkeä, eikös? Itse olen äärimmäisen tyytyväinen näiden sukkien kantapäihin vaikka purkoosin kanssa taistelin enemmän kuin laki sallii.


Purkoosi iskee yllättäen!
Ei oppi ojaan kaada!
Mutta se perhanan purkoosi! Aloin oikeasti vakuuttumaan siitä, että keltainen Seiska on syypää talttumattomaan purkoosiin. Sukat olivat kokoa 39, joten lankaakin jäi vielä sen verran, että kaiken järjen mukaan niistä olisin saanut tehtyä sukkiin mätsäävät näpikkäät. Jos olisin jättänyt rannekkeen muutamaa kerrosta lyhyemmäksi, olisin saanut langan riittämään grammalleen toiseenkin näpikkääseen - mutta sanopa se purkoosigeenille! Purkoosigeeni manipuloi taitavasti pääkoppaa kuiskaamalla korvaan "liian lyhyt, neulo vielä pari kerrosta!", ja hölmöhän tottelee. Sitten lopputulos on nähtävissä tuossa vasemmalla. Näpikkäässä on jo hiipivä purkoosi, joka voimistui voimistumistaan - eikä siitä jäänyt jäljelle muuta kuin kerä lankaa ja bambupuikot. Mainittakoon, että seuraavana päivänä aloitin tekemään mustasta ja keltaisesta Seiskasta raitasukkia, mutta purkoosi vieraili työssä jo ensimmäisten värivaihtojen aikana. Se keltainen kerä saakin odotella aikansa ennen kuin päätyy mihinkään työhön. 


Elämässä pitää olla vähän bling blingiä.
Alkusyksystä tulin ostaneeksi Novitan Crystal-lankaa kaksi (2) kerää, joista sitten aloin tekemään kaulaliinaa. Olisin varmasti saanut tuonkin kaulahuivin valmiiksi vuorokaudessa, mutta mukaan asteli pari muuttujaa. Ei varmasti tarvitse sanoa, että purkoosin voimin neuloin ja purin työtä, koska en ollut aikaisemmin neulonut niin järkyttävän isoilla puikoilla (12mm) - ja työnjälki oli sen mukaistakin. Kun lopulta olin tyytyväinen jälkeen, purin seuraavaksi melkein valmiin kaulaliinan vain siitä syystä, että se oli liian kapea. Seuraavaksi se oli liian leveä, joten purkoosia kehiin - ja kun se lopulta oli sopiva leveytensä ja käsialan puitteissa astui kuvaan toinen muuttuja, nimittäin lanka. Eihän 200g Crystal-lankaa riittänyt mihinkään, joten seuraavana päivänä oli suunnattava yhden lankakerän takia takaisin kaupoille. Se onkin sitten kokonaan toinen tarina, sillä eihän se yhteen kerään jäänyt se kauppareissu. Olin lankoosin uhri.



Pinkkiä, yök.
Mutta niin muhkea!
Viime aikoina on kuitenkin enemmän ja vähemmän vilistänyt huivien kuvat silmissä. Täytyy tunnustaa myöskin se, että olen huivihullu. Oma äitini on virkannut kyllästymiseen asti minulle lukuisia salomoninsolmuhuiveja, hattuhyllyllä on myös useita palestiinalaishuiveja sekä olenhan kunnostautunut itsekin huivisavotan suhteen. Aikaisemmat lankaostokset pitivät sisällään Red Heart Lisa Big -akryylilankaa, jonka tiimoilta alkoi silmissä vilistämään tuubihuivin kuvat. Aikani pähkäiltyä eli silmukoita luotua ja purettua sain mukavan kokoisen ympäryksen aikaan, eli kuvan tuubiin on käytetty 8mm pyöröpuikkoja ja 90 silmukkaa. Pyöröpuikot hajosivat heti uutuuttaan, mutta onneksi taloudesta löytyi pikaliimaa ja teippiä, jolla sain työn jatkumaan. Täytyy sanoa, että tietyllä tavalla oli mukavaa neuloa pelkästään 3 oikein, 3 nurin ja näinkin paksusta langasta mitä Red Heart Lisa on. Jättikerässä oli tavaraa 200g, ja tähän tuubiin meni kaiken kaikkiaan 300g. Työnjälki jälleen kerran täydellistä, ja se miten kauniisti huivi laskeutuu kaulalle vaikka onkin aika jytky. Pitäisin itse, mutta väri on todellakin väärä itseäni ajatellen. Ei sen puoleen, tuubille on kyllä omistaja tiedossa.



Ihanat värit.
Elämäni ensimmäinen salomoninsolmuhuivi!!!
Mutta ne salomoninsolmut! Tuo mysteeri, jonka ratkaisemiseksi tarvitsin uhkarohkeutta ja selkeän ajatusmaailman. Eilen illalla löysin vihdoin ja viimein internetin saloista kunnon ohjeet salomoninsolmujen tekemiseen, joten se perhanan keltainen lanka pääsi käyttöön vain sen vuoksi, että sain harjoiteltua solmujen tekoa. On sanomattakin selvää, että eihän siitä mitään tullut. Olin siinä vaiheessa yksinkertaisesti niin väsyksissä ja tuohtunut edellisen päivän villiintyneestä purkoosista, että tuumasin rakkaalleni nukkuvani ensin yön yli. Olin aikaisemmin päivällä aloittanut tuubihuivin neulomisen Malizia Trends -langasta, jonka purin lukuisia kertoja ollessani kaikkea muuta kuin tyytyväinen työjälkeen, ja kun tiesin ettei 150g lankaa ole riittävästi muhkeaan tuubihuiviin. Kyseinen lanka on haastava käsiteltävä isommilla pinnoilla, koska sen paksuus vaihtelee kaiken aikaa - mutta onhan se kaunista lankaa huiveja ajatellen! Siinä vaiheessa kun olin purkanut työn kerälle, heitin puikot pöydälle ja istuin hetkeksi tietokoneen ääreen etsiäkseni huiviohjetta, johon olisi käytetty kyseistä lankaa. Kuin vahingossa mieleeni juolahti salomoninsolmut - tuo mysteeri, jonka olen halunnut selvittää! Pienen etsinnän jälkeen löysin selkeän piirtokaavion solmuista, ja jopa Novitan sivuille oli saatu vihdoin ja viimein selkeät ohjeet siitä miten työ lähtee etenemään. Mutta kuten jo sanoinkin, piti nukkua yön ylitse ennen kuin alkoi ohje aukenemaan. Koesolmut virkkasin siitä perhanan keltaisesta purkoosigeenistä, mutta tämän jälkeen siirryin Malizian pariin. Ihan viimeisellä kerroksella jouduin purkamaan kerroksen verran, sillä lanka loppui ikävästi seitsemän (7) viimeisen solmun kohdalla. Eipä hätää, sillä ylijääneestä eli tästä puretusta langanpätkästä sain tehtyä huiviin hapsut. Jos olisin halunnut huivista vähän reilumman kokoisen, olisi se vaatinut vähintään 200g lankaa. Mutta voi ihanuus sitä riemua, kun sain huivin valmiiksi... Voin kertoa, että tästä taloudesta ei tule salomoninsolmuhuivit loppumaan tämän jälkeen!


tiistai 13. marraskuuta 2012

Lankoosi, neuloosi ja purkoosi

Lankoosi:

Lankoosi oirehtii yleensä käsityöliikkeiden sekä useiden markettien lankaosastoilla. Lankoosissa potilas hiplaa jokaista lankakerää kuin viimeistä päivää, ja ajatukset vilistävät jo uusissa neuleissa. Pahimmillaan lankoosi on pakonomaista lankojen hamstraamista ajatuksella "tätä minä tarvitsen ehdottomasti". Lankoosiin ei ole hoitokeinoa. Ajoittainen vierailu alan liikkeissä voi lievittää pahinta oireilua, ja sairautta hoitaakseen on suotavaa lääkitä pahinta lankoosia kerällä tai parilla. Pahimmillaan lankoosi halvaannuttaa potilaan tuntikausiksi lankahyllyille.


Neuloosi:

Neuloosi alkaa oirehtimaan yleensä ennen lankoosia, mutta kroonistuessaan neuloosi ilmenee potilaalla päivittäin. Neuloosissa potilas on meditatiivisessa tilassa, jossa silmissä vilistävät vain silmukat. Häiriintyessään voi potilas olla ärsyyntynyt ja toisinaan on havaittu hyperventilaation kaltaista hengitystä yhdistettynä punoittaviin poskiin. Samaa oiretta ilmenee myös purkoosissa. Neuloosi voi ilmetä osalla potilaista jaksoittain.


Purkoosi:

Purkoosi on vakava oire, joka ilmenee potilaalla raivokkaana puolivalmiiden ja valmiiden neuleiden purkamisena. Purkoosiin ei ole hoitokeinoa ja se voi ilmetä yhdessä työssä lukuisia kertoja.


Tänään olen käynyt kaikki sairausjaksot läpi.
Lankoosi / oirehtiva neuloosi
Ensin alkoi oirehtimaan lankoosi. Kävin tänään kahvittelun lomassa Käsityövakassa (paikallinen käsityöliike). Tarkoituksenani ei ollut ostaa lankoja, mutta lankoosi on otettava vakavasti. Kuvassa olevat kuusi (6) kerää Malizia Trends -lankaa saivat neuloosin oirehtimaan tuubihuivien vilistäessä silmissä. Lankoosin tehokkain hoitokeino on piilottaa lompakko sekä kulkea jatkossa laput silmillä jokaisen käsityöliikkeen ohitse. Takana oleva Novitan Rustika -langat ovat aikaisemmin ilmenneen lankoosin seurausta. Yhtäläistä molemmilla sairausjaksoilla oli tuubihuivien kuvat silmissä.



Neuloosi /oirehtiva purkoosi
Neuloosini on sillä tasolla, että se on kroonistunut. Krooninen neuloosi on silloin, kun oireet ovat kestäneet yli kolme (3) kuukautta. Neuloosi kulkee myös perimässä, mutta joillakin oireilu alkaa vasta myöhemmällä iällä. Kuvan keltaiset pitsisukat ovat neuloosin aikana valmistuneita, mutta takimmaisen sukan kohdalla oirehti purkoosi jo tekovaiheessa. Tarkastellessa kuvaa huomaat, että takana oleva sukka on vähän isompi kuin päällimmäinen sukka. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni pitsiä sukkaan, ja tämä näkyy selkeästi ja erittäin häiritsevästi takana olevassa sukassa. Silmukat ovat asteen verran löysempiä kuin jälkimmäisessä sukassa, jossa olen saanut oman tasaisen käsialan esiin. On sanomattakin selvää, että tähän ensimmäiseen sukkaan iski purkoosi jo ohjetta tavatessa ainakin kahdesti - eikä se myöskään säästynyt purkoosilta valmistuttuaan. Jätin työn päättelemättä siltä varalta, että purkoosi iskee. En ollut missään vaiheessa tyytyväinen neulomisjälkeen ensimmäisen pitsisukan kohdalla. Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin ruma työnjälki. Jos joku asia tehdään, niin se tehdään myös kunnolla.

Purkoosi / oirehtiva neuloosi
Purkoosi oirehti niin vahvasti, että ainoa hoitokeino lievittää purkoosia oli purkaa hintsusti suurempi sukka. Hyvää tässä purkoosissa on se, että se opettaa kyllä joka kerta - ja neuloosi oirehtii aina purkoosin ollessa pahimmillaan. Tämän sukan aion saattaa valmiiksi enkä anna yhtään silmukkaa periksi. Tämän työn kohdalla purkoosi johtaa selvästi.


Takaisin puikkoihin, sanoi neuloja karanneille silmukoille.





sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Sukkia, sukkia ja sukkia

Sukka - tuo syypää siihen, että ylipäätänsäkin aloin neulomaan tammikuussa 2012 niin monen vuoden tauon jälkeen. Ne sukat olivat luonnonvalkoisesta Novitan Nalle -langasta neulotut, ja niiden valmistumiseen meni kaksi kokonaista vuorokautta hirmuisen ärrimurrin ja lukuisien purkoosien seurauksena. Mutta sainhan minä ne kuitenkin valmiiksi! Käsiala niissä sukissa ei ollut parasta mahdollista, koska purkaminen jätti selkeät jäljet työhön sekä se, että laskin työn välistä käsistäni päästääkseni höyryjä pihalle pääkopastani. Tuon ongelman olen saanut nykyään korjattua eikä työssä enää näy se, että se on saattanut olla pari päivää koskemattomana sohvan selkänojalla.. Olen oppinut tasaisen käsialan salat. Nyt neulomustahti on ihan toista luokkaa, ja voin sanoa itseäni nopeaksi neulojaksi. Yhden kokoa 41 olevan miesten sukan neulomiseen menee aikaa aina silmukoiden luomisesta työn päättämiseen 3,5 tuntia - ja jos vain suinkin saan keskeytyksettä neulottua koko päivän, niin 3,5 sukkaa päivässä ei ole lainkaan paha saldo. Toki tässäkin asiassa voin ruveta revittelemään, ja yrittää saada vuorokaudessa aikaan kaksi paria sukkia. Ei mikään mahdottomuus, eihän?



Sukkaprojektin aikaansaannokset
Alkukesästä annoin ystävälleni pienet valkoiset sukat palmikkoneuleella varustettuna, kun hän odotti tuolloin esikoistaan. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt lapselle sukkia enkä yhtään hahmottanut minkä kokoisia jalkoja pienillä ihmisillä oikein on. Vastasyntyneelle ne sukat joka tapauksessa olivat aivan liian isot, mutta lapsethan kasvavat nopeasti. Ehkä ne jo tänään ovat sopivat jalkaan! Samainen ystävätär esitti sittemmin toiveen, jos voisin hänen muksulleen neuloa muutamia sukkia. Sain häneltä langat ja väritoiveet, ja eipähän se auttanut kuin tarttua työhön kiinni. Ne olivat ensimmäiset sukat, jotka tein jalkapohjan mitan mukaan. Ja toki lapsen sukat ovat kokonaan toisenlaiset neuloa kuin aikuisen ihmisen. Olin kuitenkin tyytyväinen valmiiksi saamiini sukkiin, ja uskonpa että käyttäjäkin tuumaa niiden lämmittävän pieniä varpaita mukavasti


Syksyiset raitasukat
JOKIPO!
Raitasukat ovat jotenkin perinteinen tapa tehdä hyvät ja nätit perussukat. Raitaa olen viljellyt aika mielivaltaisesti milloin mihinkin sukkapariin tai lapaseen, mutta tähän mennessä kaikista töistä näteimmän väriset sukat sain aikaan oranssista ja vihreästä Novitan Seiskasta. Niissä sukissa onnistui myöskin värinvaihto niin, ettei siitä jäänyt ikävää pykälää työhön eli onnistuin pitämään vaihdon aikana edellisen värin tarpeeksi tiukalla. Aina sekään ei ole onnistunut, sillä ensimmäisissä tekemissäni raitasukissa näkyy selvästi värinvaihdon alkukohta. On sanomattakin selvää, että purkoosi on vieraillut näissäkin tapauksissa useita kertoja. Viimeisimmät raitasukat olivat perinteikkäistä poikkeavat, ja valmistin ne rakkaalleni hänen kannattamansa Mestis-jääkiekkojoukkueen värein. Sukkia aloitin tekemään ollessamme Jyväskylässä fanimatkalla, ja valmiiksi sain ne pari viikkoa myöhemmin toisenlaisten tilaustöiden tullessa väliin. Palaute tuli suoraan käyttäjältä itseltä: "Nämä on ihan parhaat Jokipo-sukat!". Olin itsekin tyytyväinen aikaansaannoksiini!


Lähikuva neulotusta kohoruudusta
Vinoraita
Mutta aina sitä ei jaksa tehdä raitasukkiakaan. Aloitin tekemään yhtä tilaustyötä raitasukkana, mutta luotuani väärän määrän silmukoita työstä tuli liian iso, joten purin sen kokonaan. Sen sijaan, että olisin aloittanut uudestaan raitasukkana neulomisen, päätin kerrankin tehdä jotain erilaista ja rupesin neulomaan kohoneuletta. Katsoin Novitan Sukkalehdestä neuleohjeen ohimennen, joka meni pieleen ja joka kuitenkin onnistui täydellisesti. Sain aikaan vinkeän poikkiraidan vaikka neuleohjeen mukaan siitä olisi pitänyt tulla ruutu. Joskus ei virhettä tarvitse purkaa, kun se näyttää työssä hyvältä. Seuraaviin sukkiin tein sitten täysin ohjetta seuraten kohokuvion. Miten mukavaa vaihtelua siihen mitä normaalisti olisin tehnyt. Näissä sukissa olin tehnyt myös ensimmäistä kertaa kärkikavennuksenkin eri tavalla. Tähän päivään saakka olen käyttänyt nauhakavennusta sekä sukissa että lapasissa, mutta nyt tein poikkeuksen ja opettelin sädekavennuksen. Sädekavennus tosin sotki kohoneuleen kuvion niin, että purkoosin jälkeen neuloin pelkällä oikealla kärjen. En tietenkään voinut katsoa kärkikavennuksiin ohjetta itse lehdestä, jossa olisi neuvottu kuvion jatkaminen aina viimeisiin silmukoihin asti. Ehkäpä seuraavalla kerralla sitten teen taas jotain uutta.

Nyt kuitenkin pistetään puikot jäähylle vähäksi aikaa, ja lähden tästä tutustumaan yhteen lankatarvikkeeseen eli alpakoihin. Jokainen meistä varmasti tietää Alpaca-langan, mutta kuinka moni on tavannut itse eläimen paksuineen villoineen? Ja sittenpä oman isukin tykö. Hyvää Isänpäivää kaikille isukeille - erityisesti omalle!


perjantai 9. marraskuuta 2012

Purkoosi - pahaa laatua.

Neuloosi vastaan purkoosi. Kumman uskot johtavan tällä hetkellä? Itsekään en siihen osaa vastata, sillä olen varmasti neulonut yhtä paljon kuin purkanutkin viime aikoina. Siinä missä moni antaa anteeksi väärin neulotun silmukan tai yhden kerroksen heiton työssä, niin tämä tyttö purkaa ja tekee kunnes työ miellyttää silmää - eikä se virhekään enää kummittele. Pienet virheet vielä korjaan mielelläni, mutta omaa ajattelemattomuuttani tehdyt, täysin peruuttamattomat ja työn lopputulokseen radikaalisti vaikuttavat virheet ovat niitä, jotka saavat purkoosin minussa heräämään unohtamatta sitä ärripurrin määrää. Otetaan esimerkki:

- Neuloin Novitan Rustika-langasta pipon alkuviikosta yhdessä illassa. Seuraavana aamuna päättelin työn ja mallailin pipoa päähän. Aikani sitä pyöriteltyä tulin yksinkertaisesti siihen tulokseen, että neulemalli ei ollut lankaa imarteleva ja silmukoita oli aivan liikaa, joka teki piposta liian löysän. Lopputulos: Purin koko työn.

Seuraavissa esimerkissä otetaankin kuvat käyttöön, sillä sain eilen aivopierun kuvien suhteen. Miksipä en ottaisi kuvaa aina siitä työstä mitä olen purkamassa ja mitä siitä sitten lopulta tulee? Ainakin olen havainnut työn olemuksen muuttuvan totaalisesti välillä silmukoiden luominen / päättäminen. Mutta nyt ne esimerkit: 

Ennen purkoosia
Jälkeen purkoosin

- Alkusyksystä aloin neulomaan lapasia. Tarkoituksenani oli tehdä kämmenpuolelle shakkiruutua ja rystyspuolelle isot ruudut. Puolessa välissä lapasen neulomista huomasin, että olin ajattelemattomuuttani neulonut peukalon vierestä siniseksi tarkoitetun ruudun valkoiseksi, ja tämähän näkyi työssä ensimmäisenä erittäin häiritsevänä. Lopputulos: Purin työn rannekkeeseen saakka. En kuitenkaan antanut periksi vaan aloin työstämään rannekkeesta eteenpäin uutta lapasta. Aikani senkin kanssa taisteltua sain kuin sainkin lopputuloksesta halutun, mutta täysin erilaisen kuin siitä olisi alunperin pitänyt tulla. Tämän hetkinen tilanne on se, että kuvan sini-valkoinen lapanen on edelleen ilman paria. Neuloosi siirtyi kokonaan toisaalle, mutta purkoosi iskee tasaisesti joka paikkaan. 


Ennen purkoosia

Jälkeen purkoosin
Eilinen ei tehnyt poikkeusta, kun illalla aloin neulomaan miesten villasukkia. Olin jo edellisenä päivänä saanut valmiiksi sukasta kiilakavennukset, ja olin aloittelemassa jalkaterän neulomista. Siinä aikani mallailin sukkaa ja tuskailin, että kuinka se näyttääkään niin hassulta. Syy: Olin ajatuksissani luonut silmukat 46 kokoiselle sukalle vaikka tarkoitus oli tehdä kokoa 41 olevat. Siinä vaiheessa oli enää myöhäistä lähteä kaventamaan, kun työ oli auttamattomasti pilalla. Lopputulos: Purin työn kokonaan! Tässä vaiheessa en kuitenkaan luovuttanut. Loin silmukat uudestaan, mutta tällä kertaa oikean määrän. Ja sen sijaan, että olisin ottanut mustan langan raidaksi, aloinkin tekemään kohoneuletta. Sukka on tällä hetkellä puoliksi valmis. Enää muutama kerros jäljelle ennen kuin alan tekemään kärkikavennuksia, ja ellei työ satu jäämään purkoosin uhriksi ennen sitä. Tämän hetkisen tilanteen mukaan neuloosi tuntuu johtavan purkoosia niukasti. Vai mitä tuumaat?

Mutta niin kauan kuin on lankoja, niin kauan voi neuloosi hyvin ja purkoosi suorastaan kukoistaa. Viikon aikana olen sortunut turhankin paljon lankahyllyillä hiippailuun ja tämän kuukauden saldo lankojen osalta onkin seuraavanlainen.

Tämän päivän herkulliset värit.

* 4 kerää Novita Rustika -lankaa
* 2 jättikerää Red Heart Lisa -lankaa
* 5 kerää Novita 7 veljestä -lankaa eri väreissä
* 2 kerää Novita Wool -lankaa
* 2 kerää Minni <3 -lankaa

Minun ensiapupaksini <3
Testikappale
Toisaalta olen neulonutkin aika paljon, ja viimeksi tänään sain toimitettua erään projektin tuotokset itse käyttäjälle. Silti minulla on useita töitä ja projekteja kesken, ja jotka aion saada valmiiksi tavalla tai toisella. Voihan se olla, ja aika varmasti näin tapahtuukin, että purkoosi muistuttaa kyllä olemassaolostaan aina sopivin väliajoin. Joskus olisi ihan mukavaa, jos se tapahtuisi ennen viimeisiä kerroksia tai ennen kuin olen saattanut työn valmiiksi. Jotain positiivista kuitenkin se, että sekä neulominen että purkaminen ovat molemmat yhtä terapeuttisia. Ja nyt kun tuo joulukin on tuloillaan, niin olisiko tässä markkinarakoa erilaisiin myyjäisiin tai vaikka pikkujouluihin. Itselläni kyseinen tonttu päätyi neulatyynyksi neuloosin ensiapupaksiin.